Päivi Alasalmen uutuusromaanissa Sudenraudat palataan 1880-luvun traagisiin tapahtumiin. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli pitkän uran tehnyttä kirjailijaa.
Sudenraudat (Gummerus) palataan 1880-luvulla tapahtuneisiin susisurmiin, joissa kuoli Turun seudulla 22 lasta.
Romaani pohtii kaunokirjallisin keinoin, mikä sai suden tai susiparin ryhtymään saalistamaan lapsia. Kirja käsittelee myös susipelkoa ja suden oikeuksia.
Päivi Alasalmi varttui Haukiputaalla ja on asunut pitkään Akaassa. Hän on viettänyt pitkiä aikoja syrjäisellä mökillään erämaiden keskellä Pohjois-Hämeessä.
Villi susi on kiehtonut häntä kauan. Susi on yhä kummallisen vihattu ja pelätty Suomessa siihen nähden, kuinka arka korpien kasvatti se on, sanoo Alasalmi.
Susikysymys liittyy Alasalmen mukaan elimellisesti suurempaan yhteiskunnan kahtiajakoon kaupungin ja maaseudun välillä.
”Ajattelin olevani juuri oikea ihminen kirjoittamaan aiheesta, koska kaupunkilaisena luonnonsuojelijana minulla oli kurkistusikkuna myös siihen toiseen todellisuuteen, jossa maaseudun vanhemmat pelkäsivät lähettää lapsiaan kävelemään metsän halki koulutielle”, Alasalmi sanoo.
Aihe on ajankohtainen ja tulenarka, sillä Suomessa pohditaan parhaillaan susikannan tavoitekokoa. Alasalmi on saanut kirjasta tavallista enemmän palautetta.
”Paras palaute oli varmaan se, että ensimmäinen painos myytiin viikossa loppuun. Toinen on nyt siis jo otettu. Joku kirjan lukenut on sanonut Sudenrautoja parhaimmaksi teoksekseni, ja se on paljon sanottu, koska se on jo 24. kirjani.”
Vaikka tarinan keskiössä on susitragedia, niin pohjimmiltaan Sudenraudat kertoo rakkaudesta ja elämästä 1880-luvun Suomen ankarissa oloissa.
”Halusin maalata kirjan miljöön ja tuon kuohuvan ajankuvan kuin taulun suurelle kankaalle. Suomalainen luonto, itsenäistymispyrkimykset, naisten emansipaatio ja taiteiden kultakausi yhdistyivät saumattomasti Turun seudun lapsia kohdanneeseen tragediaan. Sen alkusyistä voisi mainita nälkävuodet ja riistan katoaminen sekä viimeisenä niittinä koiravero, joka pakotti köyhät torpparit ja metsätöllien asukkaat luopumaan pihakoiristaan. Ne olisivat varoittaneet lapsia ja toimineet puskurina ihmisten ja susien välillä”, toteaa Alasalmi.
Kirja vaati suuren taustatyön. Alasalmi luki paljon lähdemateriaalia ja kierteli kirjan tapahtumapaikoilla Varsinais-Suomessa, erityisesti Mynämäellä.
”Näin yhä kunnossa olevan, aidatun sudenkuopan, joka oli silloin suurin piirtein paras ja ainoa keino sutta vastaan, koska rahvaalla ei ollut varaa eikä lupaa kantaa tai käyttää ampuma-aseita. Perehdyin tuon ajan ihmisten, niin maaseudun rahvaan kuin Turun ylimystön elämään, armeijaan, koululaitokseen, tapakulttuuriin, metsästystapoihin, maantieteeseen ja suden lajityypilliseen käytökseen. Tärkein lähdekirjani oli Jouko Teperin Sudet Suomen rintamaiden uhkana 1800-luvulla. Tuo aikakausi heräsi minussa henkiin ja minusta tuntui, että pääsin todella sukeltamaan sisälle tuohon aikaan.”
Alasalmi on ahkera e- ja äänikirjojen kuluttaja. Viime vuonna hän kuunteli 55 äänikirjaa ja luki päälle pari-kolmekymmentä painettua kirjaa. Hänen viimeksi lukemiaan kirjoja ovat muun muassa Camilla Greben Veteen piirretty viiva, Paula Hawkinsin Kuin kytevä tuli, Taina Kuuskorven Pahat mielessä, Håkan Nesserin Koston jumalatar sekäAnuirmeli Sallamo-Lavin Puolalaisen torimuijan palttoo.
”Luen kaunokirjallisuutta, dekkareita, esseitä, novellikokoelmia sekä tietokirjoja. Lukemistani kirjoista noin puolet on painettuja ja puolet digitaalisia.”
Sudenraudat on saatavilla äänikirjana. Kuuntele näyte tai lue näyte e-kirjasta.
Päivi Alasalmi (s. 1966) on saanut runsaasti palkintoja ja oli vuonna 1996 Finlandia-palkintoehdokkaana romaanillaan Vainola. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja satukirjoja, ja niitä on käännetty lukuisille kielille.
Kuva: Vera Arjoma
