Momentum

momentum

Momentum. Ohjaus  Stephen S. Campanelli. PO: Olga Kurylenko, James Purefoy, Morgan Freeman. 92 min. K-16. 2015.

Olga-Kurylenko-Momentum-Movie

Aikaisemmin kameramiehenä kannuksensa hankkineen Stephen S. Campanellin debyyttiohjaus Momentum saa kantaa ikuisesti ristinään Britannian karmeaa avaustulosta – leffa keräsi avausviikonloppunaan teattereihin vain kourallisen katsojia. Myös Rotten Tomatoes -sivuston tuomio on tyly; 26 prosentin positiivisella palautteella ei paljoa juhlita. Toisaalta leffan samanaikaista julkaisua suoratoistopalveluissa ei voi pitää suurena mainosvalttina leffateattereille.

Campanelli on hankkinut maineensa Clint Eastwoodin takuumiehenä. Gran Torino, Kirjeitä Iwo Jimalta, Isiemme liput, Million Dollar baby. Campanellin elokuvalista on vaikuttava. Kassahittejä on kertynyt molempiin takataskuihin. Ohjaajana startti on kankea. Rikosjännärin päänimeksi on saatu entinen Bond-tyttö Olga Kurylenko, joka sopii rooliinsa kuin Tom Cruise yli kaksimetriseksi jääkaappipakastimia paiskovaksi karpaasiksi – tosin onhan Tomppa vastaavia rooleja vetänyt. Olgan esittämä kovanaama-agentti on kaukana uskottavasta. Leffan edetessä rooli sopii kuitenkin naiselle paremmin tarinan painotuksen muuttuessa kissa-hiirimäiseksi kinasteluksi. Kurylenkon vahvin osaamisalue on eittämättä ’muodollinen pätevyys’ mutta ohjaajan kannalta pepun vilauttamisella ratsastaminen ei luo jatkon kannalta mainittavaa uskottavuuspuskuria.

Tarina on yksinkertaisuudessaan pum pum wroooooom, pum ja mäiskis. A4-liuskalla neljä lausetta ja loput ranskalaisilla viivoilla. Olga K:n esittämä Alex ryöstää leffan alussa nössykkä-porukkansa kanssa pankin. Keikka on osa isompaa kuviota. Mukaan tarttuu timanttien lisäksi kuuma muistitikku, joka on avain suureen salaliittoon. Luonnollisesti isot pahat pojat haluavat tikun ja samalla kuumottaa puolialastonta Olgaa. Olga kettuuntuu ja kostaa taidoillaan, jotka ovat (ilmiselvästi) peräisin suoraan Jason Bournen sylttytehtaalta. Yksinkertaista. Juonen aukkoja paikataan karmealla kaahauksella ja pum pumilla. Raatoja syntyy tasaisen tehokkaasti. Väkivalta on ilkeää. Superpahiksena nähdään Pahan jäljillä -tuttu James Purefoy. Mies virnuilee läpi leffan pahisten ikiaikaisena kliseekimppuna. Muut näyttelijät ovat pelkkiä pahvilavasteita. Myös Morgan Freeman, joka käy nostamassa palkkatilinsä muutamalla hätäisellä irvistelyllä. Kun vauhti loppuu, leffa on ongelmissa. Mitä järkevää voisi tulla noiden sarjishahmojen suusta?

Stephen S. Campanellia käy melkein sääliksi. Käsikirjoitus on vaatimaton, näyttelijät leipätyössä ja ideat luottokortilla. Tarina ontuu ja kompuroi. Vauhti on ainoa pelastus. Campanellin taidoista saa osuvia välähdyksiä mutta miehen ohjaajan kyvyistä elokuva ei anna suuriakaan viitteitä. Elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen pitkitetty kidutuskohtaus, jossa Olga K:ta kuumotetaan antaumuksella. Minuuttikaupalla jalat leviänä istuvalla naisella on jalassaan pelkät pikkarit. Tosin leffan alun pitsiunelmat ovat vaihtuneet peittävään ’mammamalliin’. Ei näin, mr. Campanelli.

Elokuva vuokrattavissa Elisa Viihteessä.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone