Kirjailija Jari Järvelä sukelsi graffitintekijöiden maailmaan

Jari Järvela

Palkittu kirjailija Jari Järvelä hyppää dekkarien maailmaan. Hänen esikoisdekkarissa Tyttö ja pommi graffitintekijät ja vartijat taistelevat keskenään yhteisestä tilasta. Mesta.net haastatteli kehuja kirvoittaneen kirjan tekijää.

Tyttö ja pommi julkaistiin pari viikkoa sitten. Millaista lukijapalautetta olet saanut tähän mennessä?

– Lukijapalaute Tytöstä ja pommista on ollut oikein hyvää. Tarina on selvästi vetänyt erilaiset lukijat vahvasti tunnetasolla pauloihinsa, saanut heidät eläytymään Tytön ja pommin henkilöiden maailmaan. Nekin jotka tapaavat yleensä lukea kirjoja hyvin analyyttisesti ”järki edellä”, ovat tempautuneet voimakkaasti tarinaan. Minkä tahansa proosateoksen onnistuminen on minusta ensi kädessä kiinni siitä, pystyykö lukija samastumaan sen henkilöhahmoihin ja heittäytymään heidän kauttaan stooriin mukaan. Juoni ja kieli ovat toki myös kirjassa tärkeitä, mutta juuri tuo samastuminen tarinan henkilöihin on ratkaisevaa. Tytössä ja pommissa on selvästi se puoli kohdallaan: Metro-tyttö ja monet tarinan sivuhenkilöistä ovat kolahtaneet lukijoihin. On ollut myös nastaa kuulla, että kirjasta pidetään niin graffitiporukoissa kuin niissä piireissä, jotka ovat olleet graffitien kohteena.

Dekkariasi on kuuleman mukaan verrattu Stieg Larssonin Millennium-sarjaan. Mitä mieltä olet tästä?

– Olen hyvin otettu, että Tytön ja pommin päähenkilöä 19-vuotiasta Metro-tyttöä on kuvattu Kotkan Lisbeth Salanderiksi. Molemmissa tarinoissa on tärkeänä teemana kosto, ja molemmissa katsotaan terävällä silmällä kaupungin ja nyky-yhteiskunnan kääntöpuolia. Sekä Tytössä ja pommissa että Stieg Larssonin trilogiassa on vahva, omaperäinen naispäähenkilö. Erojakin on: Metron ajaa kostoon rakastetun kuolema siinä missä Lisbeth Salander oikaisee nuoruutensa vääryyksiä. Metron äiti on kotoisin alun perin Kouvolasta ja jo pois muuttanut isä Kongosta. Metro on etnisen syntyperänsä vuoksi ainakin jossain määrin tuomittu erottumaan aina joukosta, Lisbeth Salanderin kohdallahan erikoinen ulkonäkö oli oma valinta. Mutta Metro ja Lisbeth Salander varmaan ymmärtäisivät toisiaan hyvin, jos kohtaisivat kaupungin yössä. Esiin on Tytön ja pommin yhteydessä nostettu myös tanskalaisruotsalainen laadukas jännityssarja Silta, olen ylpeä näin tasokkaista vertailukohteista.

Tyttö ja pommi on Suomen ensimmäinen graffiteista kertova dekkari. Miksi valitsit aiheen? Millainen suhde sinulla on graffiteihin?

– Dekkarin kirjoittaminen oli alkuun vaikeamman tuntuista kuin ns. kaunokirjan tekeminen. Olen aina perehtynyt kirjoittamiini aiheisiini perinpohjaisesti, on kyseessä ollut sitten nuohoojista, mafiosoista, tukkijätkistä tai graffitintekijöistä kirjoittaminen. Tytössä ja pommissa minun täytyi kuitenkin suunnitella näiden pohjatöiden lisäksi etukäteen normaalia enemmän kirjan juonirakennetta. Juoni on kuitenkin dekkareissa olennaisen tärkeä nopeissa käännöksissään ja tihentymissään verrattuna normaaliin romaaniin. Jännärissä lukija pitää pitää naulittuna tarinaan, lajityypissä ei pidä alkaa turhanpäiten rönsyillä sinne tänne. Kirjoittaessani kyllä huomasin, että monet jännärin lajityypit sopivat minulle oivallisesti: monessa aiemmassa romaanissani olen käsitellyt väkivaltaa ja monessa on loppua kohti äärimmilleen kiristyvä kujanjuoksumainen tunnelma. Myös terävä, miekkaileva, humoristinenkin dialogi on aina ollut vahvuuteni. Tytön ja pommin edistyessä aloin itse asiassa kummastella miksei kukaan ole tätä kirjaa aiemmin ehdottanut, että voisin kirjoittaa jännityskertomuksen.

Kirjan tapahtumamiljöönä on oma kotikaupunkisi Kotka. Kävitkö fiilistelemässä ja tarkastamassa tapahtumapaikkoja kirja tehdessä?

– Tunnen kirjan kotkalaiset miljööt aika läpikotaisin. En halunnut kuitenkaan kuvata maisemia turistimaisesti kadunnimien tarkkuudella, vaan yritin kuvata ne mahdollisimman eläytyvästi graffitintekijän tai vartiointiliikkeen työntekijän silmin. Kotkahan sopi sinänsä täydellisesti graffitistoorin miljööksi, satama- ja tehdaskaupunki joka elää suuressa murroksessa. Kauneus ja rumuus yhdistyvät hyvin kiehtovasti. Tietynlainen Villin Lännen maisema, vaikka kaakossa sijaitseekin. Onhan joku maininnut Kotkaa myös Suomen Detroitiksi.

Tyttö ja pommin julkaisee osuuskuntavetoinen Crime Time kustantamo. Aiotko jatkaa yhteistyötä Crimen kanssa  – kenties uusien dekkarien merkeissä?

– Yhteistyö on Crime Timen kanssa sujunut Tytön ja pommin kohdalla oikein hyvin. Tyttö ja pommi on kertomuksena jatkanut vahvasti elämäänsä omassakin päässäni, ja olen ajatellut kirjoittaa Metron tarinasta Graffititrilogian. Toisessa osassa liikutaan Kotkan ja rajaseudun lisäksi Berliinissä. Metron tarinassa on tiedossa muutama iso yllätys.

Harrastat karatea, punkmusiikkia, viinejä ja historiaa. Mistä asiasta olet erityisen innoissasi juuri nyt?

– Graffitista olen yhä tällä hetkellä hyvin kiinnostunut, ja hyvä niin, jos kaksi kirjaa vielä teemaan liittyen kirjoitan. Eteläinen Italia on seutu, joka vetää minua voimakkaasti puoleensa. Olisi nasta kirjoittaa joskus jotain Sisiliaan liittyvää. Minulla on kyllä lisäksi muhimassa yksi mielestäni ainutlaatuinen jännäri-idea, jonka miljöö ja teema olisi täydellinen nälkäpelimäiseen ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -tyyppiseen kuristavaan stooriin, jossa yksi toisensa jälkeen putoaa joukosta. Sitä aihepiiriä olen varjellut jo vuosia, mutten usko että Suomessa olisi edes montaa, joka pystyisi siitä uskottavasti kirjoittamaan. Sen innostuksen aiheeni pidän vielä salaisuutena, kunnes käyn juttuun käsiksi.

FAKTAT

Jari Järvelä on syntynyt Helsingissä 1966. Asuu nykyisin Kotkassa. Kaksi hänen romaaniaan, Lentäjän poika  ja Romeo ja Julia, ovat olleet Finlandia-palkintoehdokkaana. Hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2007 romaanitrilogiastaan Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema.

Tyttö ja pommi Elisa Kirjassa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone