Kaksi päivää, yksi yö

kaksi_paivaa_yksi_yo_juliste

Ohjaajat: Jean-Pierre ja Luc Dardenne. Näyttelijät: Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Pili Groyne, Simon Caudry, Catherine Salée, Alain Eloy. 95 min. K-12.

2days_1night_3

Masennuksen vuoksi sairauslomaa viettänyt Sandra (Marion Cotillard) on palaamassa töihin kun saa kuulla potkuistaan. Työntekijöiden kesken on järjestetty äänestys, jossa vastakkain on asetettu hänen työpaikkansa tai muille jaettava tuhannen euron kertakorvaus. Koska ilmenee, että äänestystä on edeltänyt ylemmän tahon painostusta, päätetään se uusia maanantaina. Sandralla on viikonloppu aikaa käännyttää kollegoidensa enemmistö puolelleen ja luopumaan bonuksistaan.

Kaksi päivää ja yksi yö jatkaa Cannesissa jo kahdesti palkittujen Luc ja Jean-Pierre Dardennen laadukkaita, yhteiskunnallista realismia edustavia elokuvia, joiden sydän sykkii altavastaajille. Dardennejen töissä on samaa vähäosaisten kunnioitusta ja humanismia kuin Aki Kaurismäen elokuvissa mutta ilman romantisointia tai esteettistä tyylittelyä.

Ovelta ovelle etenevä elokuva avaa näkymän Belgian vähemmän hyvinvoivan, monikulttuurisen esikaupunkialueen asukkaiden ja elämäntilanteiden kirjoon. Kohtaamiset ovat tunteikkaita, ja reaktiot Sandran ehdotukseen vaihtelevat häpeästä suuttumukseen. Inhimillisellä tasolla perustelut pysyvät ymmärrettävinä: kenellä puoliso on jäänyt juuri työttömäksi, kenellä on käynnissä remontti, kenelle on tulossa perheenlisäystä.

Johtoportaan valinnoissa taloudelliset reunaehdot ohittavat sosiaalisen omantunnon ja inhimillisyyden. Sairausloman aikana on huomattu, että vähemmälläkin porukalla pärjää, toisaalta masennuksen uusiutuminen nähdään riskinä. Erityisen irvokasta on johdon tapa hieroa kouriinsa käsidesiä ja sälyttää irtisanomisvastuu työntekijöilleen.  Päätös synnyttää työntekijöissä eripuraa mutta vahvistaa myös yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tunteita.

Elokuvan tiukka ajallinen rajaus ja yksinkertainen rakenne toimivat erinomaisesti, ja se säilyttää yksinkertaisuudestaan ja toisteisuudestaan huolimatta intensiivisyytensä. Kohtaukset ovat pitkiä ja lähenevät dokumenttien kieltä. Tapahtumia ei ylidramatisoida, ja tyyli pysyy vähäeleisen eleganttina.

Sandran tuskaisessa matkassa vuorottelevat hetkellinen innostus ja luovuttamisen halu. Häpeä, säälin pelko ja tunne voimien loppumisesta painivat aviomiehen (Fabrizio Rongione) kannustuksen sekä lapsiin ja taloudellisiin kysymyksiin kohdistuvien huolten kanssa. Näennäisesti kyse on työpaikasta, mutta sitäkin tärkeämpää on säilyttää itsekunnioitus ja omanarvontunto.

Marion Cotillard on ailahtelevaisen ja herkän, tunteiden myllyssä pyörivän Sandran roolissa täydellinen. Hänen hätänsä tarttuu, ja jokaisen hymynkin taustalta kuvastuu suru ja epävarmuus.

J. K. SILVENNOINEN

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone