John Lennonin kuolemasta 40 vuotta – uusi monipuolinen elämäkerta maalaa ristiriitaisen kuvan Beatles-legendasta – ”Kuka pystyy kuvittelemaan, millaista oli olla John?

John Lennonin kuolemasta on kulunut 40 vuotta. Hänet ammuttiin kotitalonsa ovelle New Yorkissa 8 joulukuuta 1980. Hänet surmasi skitsofreniaa sairastava Mark David Chapman, jolle Lennonista oli tullut pakkomielle. 

Maineikas musiikkielämäkertojen tekijä Lesley-Ann Jones käy uudessa Lennon – Rocktähden elämä, rakkaudet ja kuolema (Aula&co) -kirjassaan huolella läpi Lennonin taustat, elämän ja uran. Samalla hän setvii, mikä johti hänen kylmäveriseen murhaan ja mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Kirjan alussa palataan tuuliseen ja vuodenaikaan nähden epätavallisen leutoon iltaan, jolloin John ja hänen vaimonsa Yoko tuotiin Dakota-kotitalonsa eteen limusiinilla Record Plant -levytysstudion äänityssessiosta. Heitä oli vastassa teksasilainen kiertolainen, jolla oli kädessään 38 kaliiperin pistooli ja J. D. Salingerin klassikkoromaani Sieppari ruispellossa.

”Mies oli 25-vuotias Mark Chapman, ja hän ampui kylmäverisesti viisi luotia Johnia kohti. Niistä neljä osui. Poliisit veivät Johnin Rooseveltin sairaalaan, joka sijaitsee 59. kadun ja Keskuspuiston kulmassa, ja siellä 29-vuotias, kolme vuotta aiemmin valmistunut kirurgi, tohtori David Halleran, piteli käsissään Johnin sydäntä, antoi sydänhierontaa ja rukoili hiljaa mielessään ihmettä.”

Sitä ei tapahtunut.

Kuolinuutisen kultuaan muut Beatles-jäsenet riensivät lesken tueksi.

”Lensimme New Yorkiin ja menimme heidän asuntoonsa. ’Voimmeko tehdä jotain?’ Yoko sanoi vain: ’No, voitte leikkiä Seanin kanssa. Huolehtia, että hänellä on tekemistä.’ Ja sen me sitten teimme”, Beatles-rumpali Ringo Starr muistelee.

Jones kertaa kirjassaan Lennonin elämänvaiheet huolellisesti, tarkkanäköisesti ja kiehtovalla tavalla. Tavoitteena on tuoda esiin uutta tietoa, jota varten kirjaan on tehty lukuisia haastatteluja Sir Paul McCartneysta lähtien. Jo kirjan alussa kyseeenalaistetaan väite Lennonia hoitaneiden lääkäreiden väitteet siitä, kuka häntä hoiti ja mitä tapahtui kuolinhetkellä.

Kuka pystyy kuvittelemaan, millaista oli olla John? Ehkei edes John itse, Jones puntaroi kirjassa esitetettyä ydinkysymystä.

Kirjan mukaan Lennon oli Beatles-jäsenistä monimutkaisin ja ristiriitaisin. Häntä riivasivat vastakkaiset tunteet.

”Yhtenä hetkenä hän oli riemastuttava keppostelija, seuraavana katkera pelle. Ensin säälimätön raakimus, sitten vetistelevä vauva. Ylen itsevarma, moukka, flegmaatikko, vainoharhainen. Hän pystyi olemaan sekä hillittömän riehakas että yllättävän varautunut. Pahansuopa ja lempeä. Saita mutta antelias.”

Lennonin lapsuutta varjostivat ”hylkäämiset”. Ensimmäinen tapahtui silloin, kun hänen vanhempansa erosivat ja äiti ”antoi hänet pois” sisarelleen.

Toinen ”hylkääminen” tapahtui hänen mukaansa silloin, kun vapaavuorossa ollut poliisi törmäsi autollaan äitiin ja tämä menehtyi hänen kotikatunsa varrella. John oli tuolloin vain 17-vuotias. Onnettomuuspaikka näkyi selvästi hänen ikkunastaan. Joka aamu John heräsi tuo näkymä silmiensä edessä, eikä koskaan lakannut haaveilemasta äidistään.

Kirjan mukaan Lennon vietti lyhyeksi jääneen elämänsä kompensoiden haavoittuvuuttaan ja rakentaen ympärilleen suojamuureja. Hänellä oli kuitenkin yksi kyky ylitse muiden.

”Hän huomasi jo varhain pystyvänsä kirjoittamaan tunteistaan. Hän esimerkiksi sävelsi biisin ”Help!” vain 24-vuotiaana paljastaen hauraan mielensä, mutta naamioi tunnustuksen nopeatempoiseksi popkappaleeksi.”

Beatlesista tuli maailman suosituin yhtye ja vertaansa vailla oleva ilmiö popmusiikin historiassa. Suosion mukanaan tuoma aineellinen vauraus oli pettymys Lennonille. Vaikka hän sai osakseen arvostusta ja mielin määrin mammonaa, ne eivät tarjonneet vastauksia häntä lapsuudesta lähtien piinanneisiin kysymyksiin

Yllättäen, yhtyeen suosion ollessa vielä aallonharjalla, Lennon pisti pillit pussiin. Hän loi nahkansa uudelleen, ryhtyi musiikilliseksi aktivistiksi ja rauhanpuolustajaksi.

”Äiti ei ehtinyt ylpeänä todistaa, miten hänen lapsensa muutti maailmaa. Hän ei koskaan päässyt yli äidin kuolemasta. John tunsi tulleensa huijatuksi ja jääneensä ikuisesti paitsioon. Mikään ei voinut lohduttaa häntä tai korvata menetystä. Hän avioitui liian nuorena, tuli isäksi ennen kuin ehti itse aikuistua ja liian pian, vähän yli parikymppisenä, hän joutui sovittelemaan yhteen kansainvälistä suosiota, valtavaa omaisuutta ja tavallista perhe-elämää velvollisuuksineen… tuhoisin seurauksin.”

Leski Yoko Onon, 87, mukaan Lennon oli niin rehellinen, että saattoi loukata joitakuita,

”Hän oli varsin suorasukainen, näytti tunteensa avoimesti. Toisinaan siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan… Lienee selvää, että hän oli valmis ottamaan sen riskin.”

Kirjaan on koottu ennennäkemätöntä kuvamateriaalia sekä Lennonin tunteneiden kollegojen muistelmia. Lennonin elämästä on koostettu myös aikajana kirjan loppuun.

Edesmennyt David Bowie nimetään kirjassa ”Lennonin suureksi palvojaksi”. Hän muistelee tavanneensa Lennonin joskus vuoden 1974 puolivälissä.

Aloimme viettää aikaa yhdessä. Hän oli fiksu, nopeaälyinen ja vilpitön sosialisti. Sosialisti sanan todellisessa merkityksessä, ei niin kuin jotkut tekopyhät poliitikot. Aito humanisti. Hänellä oli todella ilkeä huumorintaju, mitä tietysti englantilaisena ihailin. Ajattelin, että olisimme aina kavereita, tutustuisimme toisiimme yhä paremmin. Niinpä. Saahan sitä haaveilla”, Bowie kertoi kirjan mukaan.

Lennon eli viimeiset vuotensa erakkona New Yorkissa, mutta hän oli palaamassa yleisön eteen.

Jones sukeltaa syvälle maailman tarkoituksettomana tragediana pitämän näytelmän loppuytimeen, jossa lukemattomien miljoonien elämää rikastaneelta mieheltä riistettiin itseltään oikeus täysimittaiseen elämään ja mahdollisuus päästä näkemään poikaansa aikuisena tai vanhentumaan vaimonsa vierellä.

”Tai voimme lohduttautua sillä, että hän oli tyytyväinen ja tunne-elämältään tasapainoinen. Hän oli saavuttanut rauhan. Hän oli tappanut erilaiset persoonansa, joilla ei ollut enää merkitystä tai jotka eivät olleet todellisia. Neljänkymmenen vuoden iässä hän oli saanut vastauksensa. Hän oli valmis”, kirjailija Jones näkee.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Lennon – Rocktähden elämä, rakkaudet ja kuolema -kirjasta. Teos on saataviilla e-kirjana. Lue näyteteksti täältä.

Lesley-Ann Jones on arvostettu muusikkojen elämäkerturi ja toimittaja. Hän on kirjoittanut elämäkerrat mm. Freddie Mercurysta sekä David Bowiesta. Jonesin kirjoittama Lennon luotaa syvälle Lennonin viimeisiin vuosiin ja niihin johtaneisiin tapahtumiin. Kirjan mukaan Mark Chapmanin ampumat luodit olivat vain viimeinen naula John Lennonin arkussa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone