Jimi Hendrixin pikkuveljen muistelmateos avaa uudenlaisen ikkunan kitaristilegendan elämään – ”En koskaan unohda niitä huimia tarinoita”

Kitaristi Jimi Hendrixin kuolemasta tuli kuluneeksi viime syksynä 50 vuotta. Hän kuoli asunnossaan Lontoossa vain 27-vuotiaana. Hänestä on sittemmin tullut yksi rockmusiikin suurimpia legendoja.

Jimi Hendrixin kuusi vuotta nuorempi muusikkoveli Leon Hendrix on kirjoittanut intiimin elämäkerran Veljeni Jimi Hendrix (Minerva), joka on julkaistu juuri myös äänikirjana. (kuuntele näyte)

Kirjassaan Noel kertoo perheensä traagisista vaiheista ja syväluotaa kuuluisan isoveljensä elämää.

Leon Hendrixin (s.1948) elämä luiskahti jo varhain rikosten polulle ja hänestä tuli huumeriippuvainen jo teini-iässä. Elämän syöksykierrettä ei voi pitää ihmeenä, sillä elämä lapsuudenperheessä oli sanalla sanoen hirveää. Perheen kolme veljestä saivat todistaa vanhempiensa väkivaltaisia perheriitoja, alkoholismia ja mielenterveysongelmia.

”Opimme veljeni kanssa olemaan hiljaa, kun vanhemmat riitelivät. Olin hieman yli viisi vuotta nuorempi ja seurasin aina veljeni esimerkkiä. Heti kun tajusimme Busterin (Jimi Hendrix) kanssa, että riita oli alkamassa, suljimme makuuhuoneen oven ja odotimme, että tilanne rauhoittuisi. Ja jos riitely muuttui erityisen kiivaaksi, piilouduimme komeroon ja vedimme oven kiinni. Kuuntelimme pimeydessä vaimeita huutoja ja toivoimme, että ne loppuisivat”, Leon muistelee kirjassa.

Lopulta perhe hajosi. Lasten huoltajuus siirtyi isälle Al Hendrixille. Lapset eivät nähneet äitiään pitkiin aikoihin. Välillä saattoi ilmestyä kotiovelle yhtäkkiä ja anella isältä lupaa tavata lapsiaan.

Lucille-äiti kuoli vuonna 1958 vain 32-vuotiaana. Äidin hautajaispäivästä tuli yksi lasten elämän karmeimmista. Leon muistelee, että isä ryyppäsi koko aamun ja ajoi humalassa hautajaispaikalle. Perillä he saivat kuulla olleensa myöhässä.

”Isällä ei ollut siinä vaiheessa paljon sanottavaa. Hän löyhkäsi viinalta ja oli tuonut kaksi poikaansa äidin hautajaisiin kuusi tuntia myöhässä. Buster oli niin vihainen, ettei voinut katsoa isään päinkään, ja olimme kaikki ihan hiljaa koko ajomatkan kotiin”

Palattuaan kotiinsa isä tarjosi pojilleen viskiä. Leon muistelee, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun he joivat kunnolla alkoholia. Hetki oli käänteentekevä. Siitä alkaen pojalt alkoivat ryypätä varastamaansa viinaa ja olutta.

Pikkuveli muistelee Jimin ensiharppauksia muusikin maailmassa. Ensimmäinen soitin oli vaatimaton ukulele. Hänen mukaansa Jimille kehittyi ainutlaatuinen tapa hahmottaa ääntä, ja hän etsi ja kokeili jatkuvasti uusia äänensävyjä.

Ukulele oli kuin avain, joka loksahti lukkoon ja avasi oven toiseen maailmaan. Veljeni alkoi etsiä täydellistä ilmaisua ja seurasi polkuaan niin pitkälle kuin pääsi. Kun ukulele ei enää riittänyt, Busterin piti keksiä uusia keinoja. Hän vain sitoi kaikenlaista vanhan valurautasänkymme tolpasta tolppaan – narua, metallilankaa ja jopa pitkää kuminauhaa. Kun hän näppäili kiristämiään lankoja, kaikki värähtelivät ja loivat omanlaisensa äänen.”

Leon muistaa nähneensä Jimin ensimmäisen ”bändikokemuksen”, kun hän jammaili vanhemman naapurinmiehen kanssa tämän kotona. Sen jälkeen Jimi liittyi Rocking Kings -yhtyeeseen, joka keikkaili ahkerasti Seattlen alueella. Pikkuveli seurasi hurmoituneena isoveljensä edesottamuksia.

”Vasta seitsemäntoistavuotiaana Buster oli jo monia kokeneempi sähkökitaristi. Välillä Rocking Kingsin treeneissä hän soitti kuin pyörremyrsky, ja tuntui kuin muut olisivat vain panneet kapuloita rattaisiin. Kuuntelinkin veljeni soittoa mieluiten ilman muita. Buster osasi myös biisien kaikki lickit, hän oli treenannut jo tarpeeksi. Kun hän meni ihmisten eteen, hän esiintyi, oli yleisönä sitten bänditovereita tai täysi tupa Encore Ballroomissa.”

Vuonna 1967 ilmestynyt The Jimi Hendrix Experiencen esikoisalbumi Are You Experienced on yksi rock-historian merkittävimpiä levytyksiä. Se teki 25-vuotiaasta Jimi Hendrixistä tähden kertaheitolla.

Kun Jimi Hendrix murtautui huipulle, muuttui myös perheen elämä. Hendrix-nimi herätti huomiota Seattlen kulmilla, ja myös isästä ja veljeksistä tuli pikkukuuluisuuksia kotikonnuillaan.

Näimme isän kanssa vilauksia veljestäni musiikkilehdissä ja pysyimme siten perillä hänen huimasta urakehityksestään. Ja koska veljeni oli nouseva tähti, Hendrixin nimi keräsi paljon huomiota ympäri Seattlea. Ihmiset ostivat palveluita isän pihatyöfirmalta. Lisääntyneen kysynnän vuoksi minun ja isän ei tarvinnut enää siivota autotalleja ja ullakoita. Jatkoimme eteenpäin ja ylöspäin, ja pitäydyimme tiukasti nurmikkotöissä ja muussa puutarhanhoidossa. Esikaupungin ylemmän keskiluokan juutalaisperheet tilasivat Hendrixit kotiinsa töihin. Tarjouspyyntöjä tuli niin paljon, ettemme ehtineet tarttua jokaiseen vaan meidän täytyi joko ohjata työt muille tai kieltäytyä.

Jimi Hendrix tuki läheisiin rahallisesti ja osti isälleen talon hienostoalueelta. Leon muistelee myös veljensä saapumista keikalle kotikaupunkiinsa Seattleen. He olivat tavanneet edellisen kerran, kun Jimi oli päässyt armeijasta. Tällä välin hänestä oli tullut maailmantähti.

Vaikka emme olleet nähneet vuosiin, meidän oli helppoa jatkaa siitä, mihin olimme jääneet. Jimi oli iloinen, kun oli päässyt kotiin, ja ihmettelimme molemmat, miten kauan sitten olimme viimeksi tavanneet. Minulle hän oli silti sama vanha Buster. Veljeni oli niin nöyrä ihminen, etteivät raha, maine ja menestys olleet juuri vaikuttaneet hänen persoonallisuuteensa.
Valitettavasti minulle ja Jimille ei jäänyt juuri kahdenkeskistä aikaa, koska isän koti oli täynnä ystäviä ja sukulaisia. Kaikki olivat kuulleet, että Jimi oli vihdoin palannut kaupunkiin.”

Myöhemmin veljekset viettivätn enemmän aikaa ayhdessä. Leon muistelee studiokokemuksia ja villejä bileitä, joissa ihmiset kaatoivat kokaiinia pöydälle yhtä arkisesti kuin ranskanperunoita. Tyttöjä ja yli-innokkaita agentteja pyöri ympärillä kaikkialla. Elämäntyyli alkoi verottaa veljeksiä. Etenkin Noel oli pahassa huumekoukussa noina aikoina. Kesällä 1969 hän joutuu vankilaan.

Vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1970 Jimi Hendrixin esiintyessä Seattlessa, häntä ei päästetty katsomaan vankilaan veljeään. Managerit halusivat suojella häntä ikävältä julkisuudelta. Toista tilaisuutta ei enää tullut. Jimi Hendrix kuoli syyskuussa 1970.

Hautajaisissa Noel lausui lyhyen rukouksen, taittoi sitten paperinpalan ja laski sen isoveljensä viereen arkkuun.

Noel kertoo kirjan lopussa Jimin mutkikkaista perintöasioista. Kuoleman jälkeen haaskalle saapuivat lakimiehet ja hän allekirjoitti huumepöllyssä epäedulllisen sopimuspaperin, joka sisältöä hän ei edes lukenut kunnolla.

Noel on päässyt eroon huumeista ja viettää onnellista elämää kumppaninsa kanssa. Vankilakierteen jälkeen hän sai oman musiikkiuransa nousuun. The Leon Hendrix Band on julkaissut kaksi albumia.

Ei kulu päivääkään, etten ajattelisi veljeäni. Elämän varrella on tapahtunut paljon, mutta en koskaan unohda niitä huimia tarinoita joita hän kertoi ja asioita joita häneltä opin. Veljeni elää edelleen musiikissa, jota hän eläessään loi ja josta kaikki tulevien sukupolvien ihailijat saavat nauttia.”

Kursivoinut kohdat ovat Veljeni Jimi Hendrix -kirjasta. Teos on saatavilla Elisa kirjasta e-kirjana ja äänikirjana.

Toimittaja Petri Lahti on kirjoittanut kirjaan esipuheen. Hän on haastatellut muusikoita, jotka esiintyivät samana iltana Hendrixin kanssa Kulttuuritalon lavalla toukokuussa 1967.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone