Insomnium – haastajasta headlineriksi

Tunnelmallisen kuolonmetallin huippunimi Insomnium saavutti listamenestystä jo edellisen One For Sorrow –albumin kohdalla. Tuore albumi Shadows Of The Dying Sun tuntuu nostavan orkesteria vielä askeleen ylemmäs Eurooppalaisen metallikentän nokkimisjärjestyksessä. Mesta.netin haastattelussa bändin suuntaviivoja tarkentaa kitaristi Markus Vanhala.

insomnium_Promo2013d

Shadows Of The Dying Sun nousi Suomen Virallisella albumilistalla hopeapaikalle. Saksan listasijoitus oli peräti 18. USA:n Heatseekers-listalla Insomnium ylsi sijalle viisi. Insomnium on nousemassa siis seuraavalle kansainvälisen menestyksen portaalle!

-Näin näyttää käyneen statistiikkatilastojen puolella kyllä. Suomessa ohitse kiilasi vain Kaija ”kuka keksi rakkauden” Koo, mutta kyllähän nuo kovat sijoitukset USA:ssa ja Saksassa lämmitti mieltä ja hiveli egoa ehkäpä eniten.

M.Vanhala liittyi Insomniumin miehistöön edellisen One For Sorrow –levyn kynnyksellä, joten kyseessä on miehen ensimmäinen suurempi levytysurakka Insomniumin leirissä. Vanhalan mukaan uudelle kiekolle etsittiin hieman tuoretta ja monipuolisempaa näkökulmaa, niin biiseihin kuin tuotantoon.

-Tietenkin vahvana imagopäivityksenä myös Villen ja meikäläisen naamaan ilmestyneet viikset, jotka juurtuivat naamaan loppuvuodesta 2012.

Suurempia muutospaineita ei kuitenkaan ollut ilmassa. ”Kyllä tässä aika omaehtoisesti ja itsekkäästi on taiteen puolesta edetty, ja tehty juuri semmoista huttua mikä orkesterimme omia neljää korvapariamme miellytti tässä maailmanajassa”. M.Vanhala toteaa kuitenkin pienoisen musiikillisen evoluution palvelevan  myös soittajan omaa sielunmaisemaa ja auttaa pitämään homman tuoreena.

Albumin materiaali äänitettiin Suomessa. Century Median leivissä olisi varmaan ollut mahdollisuus äänittää myös ulkomailla mutta Vanhalan kommentti ”Miksi mennä merta edemmäs kalaan kun hyvää turskaa saa Valintatalon kalatiskistäkin” kertoo bändin näkemyksen asiata. Homma toimii aivan mainiosti ja laadukkaasti Suomessakin. Albumi miksattiin kylläkin Ruotsissa (Fascination Street).

Albumin äänityksiä tehtiin Kotkassa (Teemu Aalto/Korkeakoski), rummut hoidettiin nauhalle SF Sound studiolla Kimmo Perkkiön toimesta. Koskettimet äänitettiin Helsingissä, vierailevan ”kanttoristin” eli Aleksi Münterin hoitaessa soittopuolen.

-Tämä on myös logistisesti ja elämällisesti helppo ratkaisu, kun pääsee omalle patjalle köllimään yöunet eikä tarvitse missään teollisuushallin nurkassa nukkua kuukauden päiviä. Tätäkin on siis koettu, ennenkuin meistä tuli vanhoja ja mukavuudenhaluisia.

Bändin hahmot ovat tyytyväisiä Century Media Recordsin toimintaan. Harvinaista kyllä mutta M.Vanhalalla ei tule mieleen pienintäkään nipottamisen aihetta. Yhtiö on hoitanut kaiken sen, minkä ovat luvanneet.

-Ja mukavan paljon ovat toki luvanneetkin. Iso lafkahan se on, mutta ovat punkkimeiningillä aina messissä hengaamassa ja väijymässä keikkojamme Keski-Euroopassa.

Keikkarintamalla bändillä tulee riittämään kiireitä. Luvassa on Euroopan kierros, jossa Insomnium on päänimenä. Mukaan lähtee myös Stam1na. Keikkoja suunnitellaan myös Aasian ja Australian suunnalle. Menestyksen myötä keikkapaikkojen koossa lienee jos kasvupaineita.

– Syksyn tulevan headliner-rundimme aikatauluke lätkäistiin juuri eteen ja julkiseksi, ja hyvän kokoista liiteriähän tuossa näyttää olevan. Aika vahva kasvusuhdanne on kyllä nähtävissä edellisen levyn julkaisukiertueesta, joka lienee ihan positiivista.

– Parisen vuotta sitten soitimme Japanissa ja Kiinassa, ja nuo keikat syöpyivät mielen selkärankaan hyvinkin vahvasti. Olivat jotain aivan käsittämättömän mahtavaa keikkoineen, kulttuureineen ja ihmisineen. Sinne kaipaa tämä juippi takaisin. Australiassa ei olla vielä toistaiseksi käyty, mutta kyllähän sieltäkin virtuaalihevipentit ja –pirjot ahkerasti itsestään ja hevihaluistaan meille huutelevat. Kai siellä joku on Insomnium cd:n sitten ostanut.

Kuinka pitkälle keikkaputkelle bändillä on haluja? Puoli vuotta tien päällä? Vanhala toteaa kokemusta olevan ainakin 9 viikon kierroksesta. Ensin kitaristi kiersi Euroopassa ja Aasiassa Omnium Gatherumin rivistössä ja heti perään Insomniumin miehistössä Children of Bodomin Euroopan kierroksen lämppärinä.

-Eipä se nyt tuossakaan vielä siltä tuntunut että nyt riittää. Puoli vuotta kiertueella putkeen käymättä lähtöruudun kautta saattaisi toki repäistä vahvanmoisen helvetin valloillensa.. Joten tämä tämmönen kuukausi-pari sykli ja sitten kotiin vähäksi aikaa häpeämään on aivan hyvä resepti, ainakin mielenterveydelle ja maksalle.

insomnium2

Vaikka olette menestynyt orkesteri niin meillä kuin muualla, jääkö levymyynnistä nykyään merkittäviä summia takataskuun?

– Levymyynnillä tienaaminenhan on nykyaikana tavallaan yhtä uskottavaa kuin joulupukin piipusta kieriminen tai Jeesuksen luolasta karkaaminen. Mutta suureksi yllätykseksi tuoltakin puolelta on jo ihan rahaksi laskettavaa valuuttaa alkanut ilmaantumaan, joten joku myytti on tässä ilmeisesti murrettu.

Entä Spotify, irtoaako sieltä tekijöille muuta kuin senttejä?

– Spotify on aikamme suurin laillinen artistikusetus, eipä siinä sen kummempaa.

Huipputuottaja, joka olisi mukava saada seuraavan albumin työkumppaniksi?

– Vaikea sanoa tähän nyt mitään ”name-droppingia”, kun Martin Birchkin on jo eläkkeellä…Toki oikean huipputuottajan kanssa olisi kyllä kiinnostavaa joskus kokeilla touhuta ja tutkia mille sfääreille riffit lentäisi.

Löytyykö keikkapaikkojen takahuoneista yleensä se mistä on etukäteen sovittu vai joutuuko edelleen vaatimaan jopa kunnollisia takahuonetiloja?

– Tämä homma nyt alkaa onneksi olla hyvissä kantimissa ja artistia jopa arvostetaan useimmiten. Ainakin Euroopassa löytyy jo oikeat tirmoolit ja aperitiivit ja oikean väriset M&M pastillit takahuoneesta. Amerikka onkin sitten vähän erikoispaikka. Viime rundillakin soitimme jossain massiivisessa teatterissa täystuvalliselle ja lavalta piti poistua suoraan ulos sivukujalle, kun liiterissä ei ollut bäkkäriä. Siinä sitä herahtaa ne mahdolliset kusitipat pois päästä ja reality-check samalla outron soidessa. No, Euroopan persreikä tässä samaisessa suhteessa on sitten tuo saarivaltio Englanti. Lontoossa kerran meidän parasta bäkkärinvirkaa toimittanut loossi oli paikan vessa. Siellä oli tarjoilut kauniissa rivissä lavuaarissa jäiden päällä pisuaarin vieressä…

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone