Haastattelussa ohjaaja Samppa Batal: ”Äpärä-elokuva on sisäfilettä, jonka saat paistaa ja pureskella itse.”

samppa_MG_0714_pienempi

Mesta.net haastatteli ohjaaja-käsikirjoittaja Samppa Batalia, jonka esikoiselokuva Äpärä (2016) on nyt vuokrattavissa Elisa Viihteessä.

Terve, Samppa! Suuri yleisö ei välttämättä, ainakaan vielä, tunne sinua. Kuka olet ja kuinka sinusta tuli elokuvaohjaaja?

Olen haaveillut pienestä saakka näyttelijänä työskentelemisestä. Kirjoitimme Krista Hannulan kanssa Äpärän ajatuksella, että molemmat toimisimme siinä näyttelijöinä. Käsikirjoituksen ensimmäisen version valmistuttua palaset alkoivat putoilla paikoilleen, kun pohdin elokuvan roolitusta. Aloin kuvitella tietäväni, miten leffa pitäisi tehdä. Yhtäkkiä olimmekin päättäneet lyödä säästöt tiskiin ja tuottaa elokuvan. Otimme ensimmäiseksi yhteyttä taikurikuvaaja Miikka Pakariseen, jonka kanssa istuimme alas juonimaan. Meillä oli heti euforisen yhteinen sävel, miten haluamme tehdä elokuvaa. Sen jälkeen etsimme yhtä intohimoiset tekijät rinnallemme. Se jengi, joka on hypännyt kameran joka puolelle mukaan tähän seikkailuun, joka on käynnissä edelleen, tekee musta elokuvaohjaajan. Tosin kutsuisin itseäni elokuvaohjaajaksi aikaisintaan nyt toisen elokuvani jälkeen, jos vieläkään.

Miten kuvailisit Äpärää? Miten elokuva sai alkunsa?

Äpärä on kova juttu. Sisäfilettä, jonka saat paistaa ja pureskella itse. Syntytarina taisi tuossa jo tullakin, mutta sanottakoon vaikka, että alkuperäisidea juolahti päähäni yksillä treffeillä, joista ei tullut mitään.

Onko sinulla esikuvia elokuvan maailmassa? Näkyykö jonkun heistä vaikutus Äpärässä erityisesti?

Tää on vaikea, mä ihailen useampaa tekijää. Ensinnäkin mähän teen elokuvia itseäni parempien kanssa, eli jokainen, joka on ollut tekemässä Äpärää, on omalla työllään toiminut mulle esikuvana ja näin vaikuttanut siihen isosti. Voisin nostaa yhdeksi mulle henkilökohtaisesti tärkeäksi tekijäksi Aleksi Bardyn. Hän hallitsee tonttinsa kadehdittavan hyvin ja on lisäksi aivan ihana tyyppi. Nähtyäni hänen kirjoittamansa ja Dome Karukosken ohjaaman Leijonasydämen, uskalsin ottaa elämässäni oikean suunnan. Se teos sai mut ymmärtämään, että mun pitää palata kotiin ja toteuttaa haaveeni tehdä elokuvia.

Contingentia

Äpärän tekijäryhmä koostui pääosin uusista kasvoista. Satu Silvo on kuitenkin alan todellinen konkari. Elokuvan budjetin huomoiden ounastelen, että saitte hänet houkuteltua mukaan jollain muulla konstilla kuin setelinipulla? 

Soitin Satulle ja kerroin, mikä on homma. Tapasimme samana päivänä hänen ravintolassaan, söimme ja olimme innoissamme. Läsnä olevana sitä herkästi haistaa toisessa ihmisessä aidon tekemisen palon, ja sitä meissä kummassakin riittää. Kyseinen syksy oli muutenkin siinä suhteessa aivan ihmeellinen, että kaikilla ihmisillä, jotka halusimme mukaan, oli harvinaisen lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus änkeä pitkän elokuvan kuvaukset kalentereihinsa.

Työskentelet tällä hetkellä uuden elokuvan parissa. Kertoisitko siitä hieman?

Kyllä! Viime kesänä kuvattiin toinen pitkä elokuvani Äiti, jossa Jaana Saarisen esittämä Eeva palaa pitkän vankilareissun jälkeen kotikyläänsä etsimään aikuista tytärtään. Kyseisen elokuvan teosta ja meistä sen tekijöistä on tekeillä pitkä dokumenttielokuva, josta viimeistään nähdään, millainen ihmishirviö olen. Äitissä on tuttuja kasvoja myös Äpärästä.

Teksti: J. K. Silvennoinen

Kuvat: Laura Mainiemi

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone