Ex-uutisankkuri Aino Huilajan kirjoittama Pakumatkalla kertoo ihmisestä, joka hyppää pois oravanpyörästä ja löytää uuden elämän – ”Kaikkea ei voi mitata rahassa”

Käsi ylös, kuka on joskus haaveillut jättävänsä työelämän oravanpyörän ja lähtevänsä tien päälle viettämään vapaata reissuelämää. Meitä on paljon.

Toimittaja ja uutisankkuri Aino Huilaja jätti kiireisen arjen ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Pakumatkalla (Otava). Kirja on otettu hyvin vastaan ja sitä on julkaistu jo kolmas painos. Pakumatkalla on saatavilla myös ääni- ja e-kirjana.

MTV:llä työskennellyt Huilaja palaa kirjan alussa marraskuun 2018 hetkiin, jolloin arjen suorittamiseen tympääntyminen otti ylivallan. Hän istuu paikallisbussissa kyllästyneenä.

Vuosikausia olen taittanut tätä samaa matkaa. Aamupäivisin Hakaniemestä Pasilaan, iltaisin Pasilasta Hakaniemeen. Ohi kolmentoista pysäkin, lähes viisi kilometriä suuntaansa. Yhä useammin erehdyn miettimään, kuinka pitkän matkan olen kaiken kaikkiaan istunut bussissa numero 23. Kymmenen kilometriä päivässä, neljä kertaa viikossa, yli kahdentoista vuoden ajan. Se on melko tympeä yhtälö, enkä siksi ole koskaan ratkaissut sitä.

Kittiläläislähtöinen Huilaja kertoo, että työ MTV3:n legendaarisissa Kymmenen uutisissa oli hänelle unelmien täyttymys. Hän kuvailee kirjassa uutistoimituksen hektistä arkea. Uutiskuvat vilisevät silmissä ja arkipäivät muuttuvat massaksi. Kaikki on ulkopäin katsottuna loistavasti. Hänellä ihanat työkaverit ja hyvin palkattu työ.

Sitten uupumus otti vallan.

Kevättalvella 2019 Huilaja haki ammattiapua väsymykseen ja alakuloon sekä kyynisyyteen. Hän kaipasi elämäänsä suurempaa muutosta.

Kun terapeutti kysyi, millaista elämää hän eläisi, jos nyt saisi päättää, Huilaja vastasi, että muutaisi pakettiautoon ja ajaksi minne huvittaa.

”Mikset sitten tee niin? terapeutti kysyi.

Sitten tartuttiin tuumasta toimeen. Huilaja ja hänen puolisonsa Jerry Ylkänen hankkivat Tampereelta ison pakettiauton 19 000 eurolla. Tavoitteena oli, että kesäkuukausien aikana Mersusta rakennetaan koti ja syksyllä se vie heidät maailmalle.

Ongelmana oli, että Jerryllä ei ollut ajokorttia ja Huilaja oli ajanut viimeksi nuorempana ja silloinkin lähinnä Nissan Micran kaltaisia ”kopperoita”.

Oranssi, lähes kolmetonninen Mersu, joka rullaa kevyesti kuin unelma. Se kiihtyy tehokkaasti, kääntyy ketterästi ja sen korkeuksiin nousevan ratin takaa näkee kauas, yli mitättömiltä tuntuvien henkilöautoletkojen. Tässä sitä nyt kiidetään, sadan kilometrin tuntivauhtia kohti Helsinkiä ja uutta elämää”, hän kuvailee ensimmäistä kertaansa Mersun ratissa.

Edessä oli irtisanoutuminen. Huilaja varasi pomoltaan ajan, mutta ei kertonut syytä tapaamiseen. Pomo on yllättynyt mutta ymmärtäväinen. Hän kehui päätöstä rohkeaksi. Takaisinkin saa tulla, jos siltä tuntuu.

”Tapaamisesta ulos astuessani tunsin suurta vapautta. Tämä olisi ensimmäinen kerta elämässäni, kun minua ei odoteta mihinkään. Ei ole lukkoon lyötyä päämäärää eikä aikataulutettua tavoitetta. Ei ole työtä tai koulua, mihin mennä. Ja kohta ei asuntoakaan. On vain pakettiauto ja kilometrikaupalla maantietä.”

Lokakuussa 2020 pariskunta ja heidän koiransa sullouttuvat Ranssiksi nimettyyn pakettiautoon ja ajoivat sen Tallinnan laivaan. Seikkailu alkoi.

Oloni ei ole yhtään haikea. Kaiho, jota olin aavistellut saapuvaksi lähdön hetkellä, pysyy poissa. En tiedä, koska olen tulossa takaisin ja minne, mutta se ei tunnu yhtään ikävältä. Päinvastoin. Minusta on kutkuttavaa, että kerrankin elämästäni puuttuu deadline.

Mersu kiitää Baltian kautta Espanjaan. Huilaja kirjoittaa reissustaan värikkäästi ja nostaen myös huonot hetket esille. Auto ja terveys reistailevat. ilmassa on aurinkorantaähkyä, epävarmuutta reissun järkevyydestä ja ripaus pelkoa ryöstäjistä. Pirun koronakin tulee ja liikkuminen ihmisten ilmoilla käy mahdottomaksi. Myös auton ahtaat ja keskeneräiset tilat nostattavat välillä tunteet pintaan.

Ja niin syttyy meidän ensimmäinen tienpäällinen riitamme. Se saa alkunsa lyhyestä sivulauseesta, mutta paisuu nopeasti niin valtavaksi sanasodaksi, ettei se tunnu mahtuvan enää pakettiautoon. Me syyttelemme toisiamme, ivaamme ja vänkäämme. Kehumme omia tekojamme ja haukumme toista.

Uutisankkurin irtiotto kiinnostaa. Pariskunnan reissusta tehdään lehtijuttuja Suomessa. Eräs iso lehti nimittää häntä huilaajaksi. Myös Instagramin kautta tulee palautetta, eikä aina positiivista.

Eivät kaikki katso hyvällä työn jättämistä ja pakettiautossa asuvaksi freelance-toimittajaksi heittäytymistä. Eihän Suomessa sovi huilata, tai ainakaan sanoa sitä ääneen.
Mutta juuri niin minä olen mennyt tekemään. Ja minusta on tullut valtakunnan virallinen huilaaja.

Pakumatkalla on avartava ja rehellinen tosikertomus ihmisestä, joka ottaa langat omiin käsiinsä ja hyppää pois oravanpyörästä. Kirjan lopussa koittaa kotiinpaluu ja tilinteon hetki. Pakussa vietetty reissu kutistuu koronan takia puoleen vuoteen, mutta jo sinä aikana moni asia on muuttunut. Pariskunta asuu tällä hetkellä erämaamökissä ja Lapissa. Uusi reissu on suunnitelmissa, kunhan koronatilanne rauhoittuu.

Olemme vuoden aikana ehkä menettäneet kymmeniä tuhansia euroja, mutta saaneet tilalle jotain sellaista, mitä ei voi rahassa mitata. Kirkkaana Lanzaroten yllä hohtavalle Linnunradalle on vaikea määrittää hintaa, samoin Montserrat-vuoren aamuusvalle. La Gomeran pilvimetsät ovat arvossaan mittaamattomat, kuten Pohjoisen jäämeren jylhä rantaviivakin.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Pakumatkalla. Kuuntele näyte äänikirjasta. (Kuva: Jerry Ylkänen)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone