Heidi Holmavuon ja Elina Backmanin suosion saavuttanut Ratkaisematon -äänikirjasarja käsittelee selvittämättä jääneitä kotimaisia henkirikoksia.
Ensimmäinen osa käsitteli helsinkiläisen Susanne Lindblomin tarinaa. Uudessa osassa paneudutaan kankaanpääläisen Helena Jämiänluoman murhaan, joka on ollut pimeänä 49 vuotta. 17-vuotiaan Helenan pahoin ruhjottu ruumis löytyi aamulla Pohjanlinnan puistikosta Kankankanpäästä. Tapaus hiljensi ja järkytti satakuntalaisen pikkukaupungin.
Mikä sai teidät kiinnostumaan Helenan murhatapauksesta?
Holmavuo & Backman: Kun ensimmäinen tapaus sijoittui keskelle Helsinkiä, halusimme seuraavaksi tutkia julkisella paikalla tapahtunutta henkirikosta. Halusimme pyrkiä selvittämään onko tapahtumalle ollut silminnäkijöitä ja mitä pienellä paikkakunnalla asiasta puhutaan. Nuoren 17-vuotiaan tytön murhassa on kaikki väärin. Miten on mahdollista, että kukaan ei muka ole nähnyt mitään ja miksi tapaus on jäänyt ratkaisematta.
Mikä oli koskettavin asia, johon törmäsitte Helenan tapauksessa?
Ihan ensimmäinen koskettava asia oli vanha mustavalkoinen tekopaikalta otettu valokuva, jossa ihmiset, aikuiset ja lapset, olivat kokoontuneet katsomaan maassa makaavaa peitettyä ruumista.
Mitä se kertoo maailmasta, että vielä lähes 50 vuoden päästä samainen kuva löytyy Helenan nimeä googlettaessa melkein ensimmäisenä.
Toinen meitä koskettava asia oli Helenan hautaan siunanneen pastorin sanat, että siunaustilaisuus on terveen ja turvallisen yhteiskuntaelämän hautajaiset.
Millaisia eettisiä kysymyksiä joudutte pohtimaan kirjasarjaa tehdessä?
Kuuntelijat tietysti odottavat trillerimäisiä käänteitä ja paljastuksia. Mutta kun ollaan kiinni oikealle ihmiselle sattuneessa henkirikoksessa, on pakko huomioida lait, säädökset ja normit. Emme voi nostaa esiin kaikkea meille kerrottua, emmekä edes kaikkia selvitettyjä asioita.
On tärkeää kunnioittaa uhria ja hänen omaisiaan, mutta on syytä muistaa, että henkirikos ei kuitenkaan koskaan ole yksityisasia. Asioita pinnalla pitämällä saattaa löytyä jotain, joka voi viedä asiaa ja tapahtunutta eteenpäin, sillä murha ei vanhene koskaan. Vaikeista asioistakin pitää puhua ja tehdä asioita näkyviksi ja kuuluviksi. Se ei ole aina helppoa, mutta se on tärkeää.
Miten valitsette kirjoissa käsiteltävät rikostapaukset?
Kaikki tapaukset ovat naisiin kohdistuneita henkirikoksia. Meille on tärkeää, että tapaukset ovat tapahtuneet aikana, jolloin kaikki tieto ei suoraan löydy internetistä. Ei ole itsestään selvää, että materiaalia vain löytyy ja etsimiseen ja myös poikkeuksellisiin etsintätapoihin on pakko käyttää aikaa ja energiaa. On myös kiehtovaa mitä aika tekee tällaisille tapauksille, joista on kulunut vuosikymmeniä. Tapahtumat saavat vuosien aikana ihmisten puheissa koko ajan uusia kerrostumia, joiden joukosta pitää pyrkiä löytämään oleellinen tieto.
Millaista omaa tutkintaa teette kirjasarjaa varten?
Meidän ensisijainen lähde ei ole Google, vaan meille on aina tärkeää mennä paikan päälle ja löytää aikaan ja tapahtumiin liittyviä ihmisiä. Haluamme rakentaa ajankuvaa arkistoista löytyvän materiaalin, tiedon ja meille kerrottujen kokemusten pohjalta yhdistellen. Olemme myös kiinnostuneita aikanaan käytössä olleista tutkimusmenetelmistä ja poliisin työstä. Moni vanhoista tapauksista olisi varmasti ratkennut nykyaikaisilla menetelmillä.
Millaista lukijakuntaa kirjanne puhuttelevat?
Olemme saaneet valtavasti palautetta. Saadun kuuntelijapalautteen perusteella Ratkaisematon puhuttelee sekä miehiä että naisia. Mutta tutkimusten mukaan true crimen suurin kuluttajaryhmä on 25-40-vuotias nainen. Uskomme, että ihminen joka on kiinnostunut True crime -maailmasta ja kuuntelee aiheesta podeja, pitää varmasti myös tästä äänikirjasarjasta.
Kiitos haastattelusta! Kertokaa vielä, mikä on parasta syksyssä?
Heidi: Syksyssä on parasta se, että voi antaa itselleen luvan pysähtyä samalla kun illat pimenevät.
Elina: Pidän syksyssä siitä, että kun ulkona sataa, on ihan ok pysyä sisällä ja vetäytyä sohvannurkkaan lukemaan dekkareita.
Lue lisää ja kuuntele näyte Ratkaisematon äänikirjoista.
