Eero Koivistoinen – Odysseus ja For Children (uusintajulkaisu)

odysseus

Turkulainen Svart Records on julkaissut uudelleen vinyylimuodossa Eero Koivistoisen klassikkolevyt vuosikymmenten takaa. Odysseus ja For Children ovat kiistatta kotimaisen jazzin ikiaikaisia helmiä.

 

odysseus

Eero Koivistoinen oli 1970-luvulle tultaessa purkanut kiihkeimmän Sonny Rollins -vaihteensa ja free jazz -ilakoinnin. Vuonna 1968 julkaistiin Otavan kirjallisena äänilevynä Pentti Saarikosken, Jarkko Laineen ja Hannu Mäkelän sävellettyjä runoja sisältänyt Valtakunta. Kotimaisten huippuartistien kanssa tehty levy oli arvostelumenestys mutta kuitenkin aivan eri puusta vuonna 1969 ilmestyneen Odysseuksen kanssa.

Odysseus oli Eero Koivistoisen ensimmäinen jazzlevytys. Odysseus kallistuu perinteisemmän mainstreamin puoleen vaikka solistien kipakka sanailu ja vapaasti hengittävä ilmapiiri haastoivat kuulijaa aivan uudella otteella. ”Odysseus on edustava ja innostava näyte harvoin levytetystä suomalaisesta jazz-musiikista”, todetaan levyn takakannessa. Eero Koivistoisen Kvintetti & sekstetti antoikin kotimaisille osaajille suuntaviivoja vuosiksi.

Ruotsalaisen Bertil Lövgrenin lisäksi Koivistoisen joukoissa seisoivat pianisti Pentti Hietanen, basisti Pekka Sarmanto, rumpali Reiska Laine ja Juhani Aaltonen. Innostavan elastinen ja notkea soittajien vuoropuhelu saa levyllä leimallista lisämakua pianon vahvasta länsäolosta. Pianon kanssa väkevää, suorastaan leimahtelevaa vuoropuhelua kuullaan tasapuolisesti Koivistoisen ja Lovgrenin välillä. Varsinkin Traneology-kappaleen free-henkinen juoksuttelu laittaa sukat pyörimään jalassa. Sleeping maalailee ultracoolilla otteella mutta soolovaihteen kohdalla meno on pirskahtelevan värikästä. So nice luottaa groovaavaan suoraviivaisuuteen.

Odysseus toi levytysten osalta suomalaisen jazzin uudelle vuosikymmenelle. Über-klassikko. Levyllä Koivistoinen todisti kvintettinsä olevan kansainvälistä kärkitasoa. Levy ei ole menettänyt energisestä olemuksestaan pisaraakaan vuosien saatossa.

for children

Koivistoisen seuraava albumi For Children oli, jos mahdollista, vieläkin rajumpi ’statement’. Albumilla Koivistoisen Music Society soittaa modernia fuusiojazzia ”kaikilla mausteilla”. Pianon lisäksi sähköpianolla on vahva asema. Akustinen ja funkimpi ote lyövät levyllä maukkaasti kättä. Taianomainen tunnelma ottaa helposti mukaansa ja iloittelevan energiset soolot tekevät kuuntelukokemuksesta sähköisen. Osassa materiaalista Miles Davisin fuusiotuotannon kaiku on ilmeinen.

Koivistoisen Music Societyn miehiä olivat Esko Rosnell, Pekka Sarmanto, Attila Berger, Jukka Tolonen, Mike Koskinen, Don Bane, Pentti Hietanen ja Eero Ojanen. Albumin dynamiikka on hämmentävä. Akustisesta maalailusta siirryttiin vaivattomasti sähköisempään fuusioilmastoon ja toisinaan äkkiarvaamattoman free-henkiseen luonnosteluun. Kaikki toimii kuitenkin saumattomasti ja vaivattomasti, suvereenisti. Koivistoinen ei tarvitse siirtymävaiheita tai raidan vaihtumista.

Letkeä mainstream-pala For children II on vastakohta rajusti laukkaavalle ”torvet tötteröllä” -hekumoinnille Bitter-sweet. Tosin pianistikin on enemmän kuin elementissään. Häveliään coolisti sähköistetty Folk song arr. EK on kaikinpuolin tyylikäs ilmestys. Notkeasti sanaileva Boots & roots on todellinen vapaan ilmaisun helmi.

Allekirjoittaneen papereissa For Children on yksi kotimaisen jazz-musiikin vahvimmista voimannäytöistä. Mainiosti aikaansa heijastava albumi ei kuitenkaan sortunut liialliseen kopiointiin tai persoonattomaan jäljittelyyn. Leimallisesti suomalaista mutta vahvasti kansainvälistä – sanalla sanoen ajatonta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone