Christian Rönnbackan dekkarit revitään nyt käsistä: ”Hautalehto on kuin tuore porvoolainen ruisleipä”

ronnbacka

Rikoskirjailijoiden etulinjaan noussut Christian Rönnbacka on julkaissut seitsemännen Antti Hautalehto -dekkarisarjan rikosromaaninsa. Uusi Majakka -dekkari vie lukijat Porvoon ulkosaaristoon, hyytävän meren keskelle. Mesta.net haastatteli kirjalijaa revolveri-tyylisesti.

Majakan tarina alkaa siitä, kun kolme nuorta sytyttää Söderskärin majakan vuosien tauon jälkeen ja valokeila osuu vedessa kelluvaan ruumiiseen. Miten Porvoon uloimmassa saaristossa sijaitseva Söderskär päätyi kirjan tapahtumapaikaksi?

Kirjojeni tapahtumapaikat ovat tärkeitä itselleni. Niissä pitää olla luonnetta ja niiden pitää puhutella minua. Nähdessäni uuden mielenkiintoisen paikan, tiedän usein aika nopeasti, jos siitä on aihiota tarinaan. Aikoinaan minut vietiin puoliväkisin kustantamon päällikön toimesta katsomaan Nikkilän mielisairaalan hallintorakennusta (Rakennus 31). En voi sanoa viihtyneeni syyspimeässä hylätyssä rakennuksessa jossa oli ruumiiden säilytykseen tarkoitettu kylmiö obduktiohuoneessa, mutta niin se paikka kuitenkin valitsi minut kertomaan tarinaa. Sama kävi Talman kalkkilouhoksella. Nähdessäni sen, tiesin että tämä paikka on hyvä lähtökuoppa Tuonen korpille.

Söderskäriin jouduin pitkän väsytystaistelun jälkeen. Hautalehdon kaveri, pankinjohtaja Lars on myös ihan oikea ihminen ja minun ystäväni. Lars yritti pitkään saada minua ylipuhuttua käymään Söderskärissä, vaikka en itse ollut kovinkaan innostunut. Lopulta luovutin ja suostuin lähtemään syksyiselle hyvin epätasaiselle merelle. Lars kuskasi Busterillaan minut ja vaimoni Helin Kalkkirannasta majakkasaareen.

Joskus on hienoa huomata olevansa väärässä, ja tällä kertaa se oli aivan mahtavaa. Söderskär pamautti sieluun täysillä. Sen yksinäisyys ja karuus oli jotain uskomatonta. Ottaessani kuvan majakasta, tiesin ottavani seuraavan kirjan kansikuvan. Kun Lars kiellostani huolimatta kävi kolkuttamassa majakan omistajan ovea ja omistaja tuli käsi ojossa esittäytymään, kertoen lukeneensa kaikki Hautalehdot, tiesin että paikka oli jälleen valinnut minut. Omistaja antoi meille majakan avaimen ja saimme mennä sinne ihailemaan paikkoja. Vaikka minun matkani Söderskääriin kesti vuosia ja oli myrskyisä ja kylmä keikka, sinne pääsee oikeasti todella helposti. Kauppatorilta ja Vuosaaresta sinne liikennöi Pörtö Linen vene, samoin myös Kalkkirannasta.

Edellinen dekkarisi Tuonen korppi (2017) oli vuoden luetuin Elisa Kirja -palvelussa ja myös Majakka on saanut hyvän vastaanoton. Mikä on Hautalehdon suosion salaisuus?

Lukijat kertovat minulle usein pitävänsä Antti Hautalehdon hahmosta. He pitävät hänen suoraselkäisyydestään ja rehtiydestään, ja tietenkin myös älykkyydestä ja räjähtävästä toiminnastaan. Antin työyhteisön muut jäsenet ovat myös hyvin pidettyjä, kuten nyrkkeilevä Jonna Holm, synkästi murahteleva Simon Kannas ja hurmaava Pappa Lindfors.  Dialogia ja siihen liittyvää huumoria, jota olen vähitellen oppinut säännöstelemään, on myös kehuttu. Tapahtumaympäristönä toimiva Porvoo ja sen lähiympäristö herää henkiin ja saa vuolaasti kiitosta ihmisiltä, jotka tunnistavat paikat ja kertovat sen heräävän kuvailussani eloon. Kuulen usein ihmisiltä, että he ovat kirjojeni perusteella käyneet Porvoossa tutustumassa Hautalehdon maisemiin.

Viime vuosi oli Hautalehdolla välivuosi, kun hääräsin tietokirjojen kanssa ja kiersin Viskiretki- kirjan taustatyötä tehdessäni suomalaiset viskitislaamot läpi. Hetken pelkäsin, että tauko karkottaa lukijat, mutta kävikin päinvastoin. Majakkaa odotettiin todella hartaasti ja se otettiin lämmöllä vastaan, tai ehkä rehellisemmin ilmaistuna se revittiin käsistä, jos sähköisestä alustasta voin näin sanoa.

Eräs lukijani muotoili Hautalehdon suosion aika jännästi: Hautalehto on kuin tuore vastaleivottu juureen oikeista aineista tehty porvoolainen ruisleipä. Vesi herahtaa kielelle heti kun sen näkee tiskillä. Kantaessasi sitä kotiin, sen tuoksu muistuttaa sinua koko ajan ja toivot olevasi jo kotona. Kädessäsi paperipussin rapina kuiskii lupaavasti, tiedät että siitä on heti kuin vain on mahdollista pakko ottaa pieni siivu. Yleensä sen joutuu ahmimaan loppuun kerralla, mutta heti sen jälkeen maistuisi vielä yksi.

christian ronnbacka 1

Sinulla on tausta poliisina niin KRP:ssä kuin kenttätehtävissä. Miten poliisin työ on muuttunut vuosien aikana dekkaristin näkökulmasta. Riittääkö enemmän ammennettavaa, vai toisinpäin?

Olen etääntynyt vuosien saatossa poliisin työstä ja näkökulmasta. Se on tarinan kertomisen kannalta ehkä parempi. Jäljellä on tekniset perusasiat ja poliisimainen ote joka pitää tarinan linjassa. Aiheet dekkarimaailmassa on usein loppuun kaluttuja tai kliseemäisiä, joita vältän kuin piru veräjää. Kirjoittaessani haluan mennä jonnekin muualle, kulkea polkua jota en vielä ole kävellyt. Vasta perillä katson taakseni ja karttaa. Silloin näen kuinka matkani on kulkenut.

Mitä toivoisit vielä saavuttavasi kirjoittajan urallasi?

Minun graalini on saada Hautalehdosta elokuva tai tv- sarja. Troijalaisen matka valkokankaalle tyssäsi lopulta rahoitukseen. Sen viimeisin käsikirjoitusversio oli aivan loistava, ainakin omasta mielestäni. Vastoinkäymiset kuuluvat alaan, mutta vaikka välillä tuleekin turpaan oikein kunnolla, nostan pääni, kun käsi väsyy. Ainahan voisi luovuttaa, mutta minä en koskaan.

Mitä kirjoja olet itse lukenut viime aikoina? Kerro joku vinkki?

Minulla oli etuoikeus lukea Mark Sullivanin kirjoittama Palavan taivaan alla.

Kirja perustuu tositapahtumiin, jossa toisen maailmansodan aikana italialainen teinipoika Pino Lella auttaa juutalaisia pakenemaan Alppien yli Sveitsiin. Italialaisia sotatarinoita ei juurikaan ole ollut saatavailla, mikä teki tästä hyvin mielenkiintoisen. Pino Lellan tarina on yksikertaisesti sanottuna uskomaton.

Kiitos haastattelusta. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Syksy menee varmaankin hyvin periteisesti, haastatteluissa ja kirjojen promohommissa. Syyskuussa tulee vielä kaksi tietokirjaa. Stripparin elämästä kertova Irina Tundra K18 julkaistaan 17.9 ja Aavedatan Jupe ja Marko Keskitalon kanssa tehty Aavetutkijan käsikirja ilmestyy syyskuun lopussa. Molempien kirjojen ympärillä kuhisee aivan vimmatusti, joten tästä syksystä tulee aikamoinen!

Lue Majakan arvostelu!

Majakka on saatavana myös e-kirjana ja äänikirjana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone