Arvostelussa Peeping Tom: ”Uraauurtava mestariteos alleviivaa katsojan roolia tirkistelijänä.”

Peeping Tom

Peeping Tom. Ohjaus: Michael Powell. 109 min. K14. 1960. MUBI.

Michael Powell muistetaan parhaiten yhteistyöstään Emeric Pressburgerin kanssa. Miesten yhdessä käsikirjoittamina, ohjaamina ja tuottamina syntyivät mm. sellaiset klassikot kuin Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946) ja Punaiset kengät (1948).

Powellin itsenäisistä ohjaustöistä kiinnostavin on Peeping Tom (1960), joka Suomessa se on esitetty myös nimillä Pelon kasvot ja Kurkistelija. Käännöksistä jälkimmäinen tuntuu auttamattoman vanhentuneelta ja koomiselta – toisin kuin itse elokuva, joka on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin.

Powellin uraauurtava kauhuelokuva muodostaa kiinnostavan parin hänen maanmiehensä Alfred Hitchcockin ohjaaman, samana vuonna ensi-iltaan tulleen Psykon kanssa. Genreään uudistaneet elokuvat kuvasivat murhaajan samastuttavana ja myötätuntoa herättävänä, mieleltään järkkyneenä ja ujona, kaksoiselämää viettävänä nuorukaisena.

Mutta siinä missä Psykosta muodostui välitön menestys, tyrmättiin Peeping Tom tavalla, joka oli tuhota Powellin uran; laajempi levitys ja asema modernin kauhun merkkiteoksena seurasivat vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Henkisesti sairaan ”dokumentaristin” (Karl Boehm) pyrkimys tallentaa uhrinsa kauhu juuri ennen kuolemaa tutkii katseen ja vallan suhdetta tavalla, joka alleviivaa myös katsojan roolia tirkistelijänä. Aikalaisyleisöä järkyttänyt subjektiivisen käsivarakameran tuottama ”murhaajan katse” on sittemmin latistunut tusina-slashereiden myötä kliseeksi.

J. K. Silvennoinen

Peeping Tom katsottavissa MUBISSA 21.5. asti.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone