AHOLA-kokoonpanon vahvuus löytyy ilmaisunvapaudesta

Teräsbetonista tuttu voimakeuhko Jarkko Ahola jatkaa AHOLA-kokoonpanonsa kanssa perinteisen heavy rockin ja hard rockin työstämistä. Kun puhutaan korkealta ja kovaa –hehkutuksesta, J.Ahola kuuluu asiaan kuin grilli ja makkara suomalaiseen juhannusmaisemaan. Tosin AHOLAn ensimmäinen levy Stoneface liikkui suhteellisen laajasti rockin, heavyn ja progen välimaastossa. Mesta.netin haastattelussa Jarkko Ahola kertaa bändin toisen albumin, Tug Of Warin kuvioita.

AHOLAn Tug Of War nousi Virallisen albumilistan sijalle 14. J.Ahola kommentoi asiaa suurella tyytyväisyydellä – verrattuna käytettyihin resursseihin saavutus on mainio.

– Näillä paukuilla kyllä oikein myönteinen uutinen. Suurin kiitos kuuluu faneillemme, jotka ovat olleet tosi aktiivisia. Ilman heidän apuaan, emme olisi ehkä koko listalla. Levyhän on onnistunut ja ihmisten pitäisi nyt vaan löytää se, siinä fanit ovat olleet avainasemassa.

Jarkon mukaan alkujaan suunnitelmissa ei ollut muuta kuin tehdä hyvä levy ja saada sinkku markkinoille ennen joulua. Sinkku siirtyi käytännön syistä kuitenkin tämän vuoden puolelle.

Biisien kirjoittaminen, sovittaminen, treenaaminen, äänittäminen ja miksaaminen lopulliseen kuosiin vei enemmän aikaa kuin oli odotettu. Osin syynä oli projektiin osallistuneiden soittomiesten kiireet.

– Kun budjetti ei ollut suuri, piti toimia silloin kun ihmisillä oli aikaa. Kun toimin vielä tuottajana, olin joka sessiossa mukana. Alkoi vähän välillä kyllä ahdistaa, myönnetään! Mutta lopussa kiitos seisoo ja olen tyytyväinen lopputulokseen.

Jarkko toteaa AHOLAn viisujen syntyvät pääosin samalla tavalla kuin jo Teräsbetonin aikoihin – J.Ahola kantaa biiseistä päävastuun.

-Tuon valmiit demot aika pitkälle sovitettuna. Osin se helpottaa kovasti treenaamista, koska sitä aikaa ei todellakaan ole liikaa. Kokeilin kuitenkin toistakin lähestymistapaa ja toin esimerkiksi biisin ilman valmiita lyriikoita ja melodiaa, ja sanoin vain, että uskokaa pois, hyvä tästä tulee.

Biisejä sorvattiin yhteistyössä myös AHOLA-tyyppien Antti Mäkelän ja Jari Laitisen kanssa. Kyseisellä tyylillä syntyi myöskin hyvää jälkeä. Lisäksi bänditreeneissä kokeiltiin uusia lähestymistapoja, jos demo ei sellaisenaan toiminut.

Levyn musiikillisesta linjasta voidaan todeta kiekon olevan suhteellisen perinteinen hard rock –albumi. Tosin onhan mukana myös rokkia – kuten ”mystisesti nimetyssä ” Rock’n’Roll –biisissä. Progesävyjä voi huomata The Final Incantation –kappaleen kohdalla.

– Etenkin ensimmäinen levymme oli aikamoisen laajalla paletilla maalattu. Se tuntui ”taiderokkiudessaan” häiritsevän aika monia kriitikoita. Nykyään proge tuntuu tarkoittavan jotain teknistä kikkailua, kun taas itselle se on sitä alkuperäistä: progressiivista rokkia. Pitää siis vain jatkossakin tehdä sitä, mikä hyvältä tuntuu ja mitä syntyy. Tiettyyn muottiin ahtautuminen ei kiinnosta yhtään. Tällä kertaa astuimme askeleen ehkä hevimpään suuntaan, mutta mitä seuraavaksi tapahtuu…sitä ei kukaan tiedä.

AHOLAn jatkosta ei J.Aholalta irtoa pitkän linjan suunnitelmia. AHOLAn hienous on bändipomon mielestä ilmaisunvapaudessa. Bändin soittomiehet eivät pelkää improvisaatiota, rumpali Antti Mäkelä soittaa keikalla myös koskettimia ja Antti Karhumaa on ”kitarasankari parhaasta päästä”.

-On hienoa saada veivata näiden ukkojen kanssa. Teräsbetonin kohtalo on auki, mutta älä koskaan sano ei koskaan. Kuten jokainen on varmasti huomannut, moiset puheet eivät kauhean hyvin pidä.

Millaista palautetta AHOLA:n musiikista on tullut ulkomaan suunnalta.

– Vain ja ainoastaan positiivista. Vaikea tietty saada palstatilaa isoilta tekijöiltä, mutta radiokanavat ovat kyselleet levyämme ja myönteisiä arvioita on myös nähty. Olemme siis pieni yhtye, mutta sellaisia seuraavat mediat ja tekijät ovat musiikkimme huomanneet. Plus tietenkin ulkomaalaiset fanit, joista on myös moni erittäin aktiivisia värintunnustajia.

Paljonko levyn pitää myydä että siitä jää tekijöille jotain rahallista korvausta käteen? Entä Spotify – irtoaako siitä suunnasta euroja?

– Riippuu sopimusteknisistä asioista ja kustannusrakenteesta. Meidän kohdallamme myynnin ei tarvi olla ihan mahdottomia, mutta se että rahaa saisi sellaisia summia että niillä voisi tehdäkin jotain, niin levyn pitää myydä hyvin.

Mitä muuta kuuluu J.Aholan arkipäivään kuin AHOLA ja joulun tienoilla joululaulukiertueet?

– Kyllä tämä erittäin musiikkikeskeistä on. Jatkoa Ave Maria-levylle suunnitellaan juuri nyt. Myös sosiaalinen media ja sivujen päivittely vie aikaa kosolti ja vaikkapa videoiden tekeminen faneille. Aina jotain menossa. Sitten on tietty perusleipä eli duokeikat ja vokalistivierailut siellä täällä. Viimeisin hieno kokemus oli Jyväskylän Sinfonian kanssa esiintyminen tammikuussa.

Olit mukana myös tuoreimman Kummeli-leffan teossa.

Silvennoisen Hessu kyseli laulamaan muutaman biisinpätkän silloin kuvausten alussa olevaan Kummeli-elokuvaan. En silloin tiennyt että mikä noiden biisien rooli tulee olemaan, vain sen että olisin erään hahmon laulunääni. Yhden kesäillan vietimme sitten Heikin studiolla ja muistaakseni seitsemän tai kahdeksan biisiä lauloin ja pääosin improvisoin. Jotain juttuja oli valmiiksi sävelletty, mutta muuten annettiin vaan palaa ja kokeiltiin. Kunnia-asiahan tuo tietty on, kun Kummelia tuli 90-luvun alkupuolella katseltua kovastikin, ja lauluosuuteni saivat aika isonkin roolin elokuvassa.

Jos Amerikasta tulee kyselyjä vaikkapa Skid Rown ja Poisonin yhteiskiertueen lämppäriksi niin mikä on vastaus?

– Olisiko mitään muita bändivaihtoehtoja?

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone