Vuosisadan naiset

20thCenturyWomen_800h

Ohjaus: Mike Mills. Pääosissa: Annette Bening, Greta Gerwig, Elle Fanning, Billy Crudup. 119 min. K12.

Viisikymppinen Dorothea Fields (Annette Bening) yrittää yksinhuoltaa ja ymmärtää viisitoistakesäistä Jamieta (Jade Zumann) vuoden 1979 Santa Barbarassa miten parhaiten osaa. Se ei tunnu riittävän, joten hän pyytää kasvattiapuun parikymppisen alivuokralaisensa, valokuvaajapunkkari Abbien (Greta Gerwig) ja Julien (Elle Fanning), joka viettää salaa yönsä Jamien kanssa samassa sängyssä mutta housut jalassa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Millsin edellinen elokuva Beginners (2010) kiersi mainioudestaan huolimatta maamme teatterilevityksen lahden takaa, mutta onneksi Vuosisadan naisten kohdalla onni oli suotuisampi. Beginners pohjautui ohjaajan lämpimään mutta erikoiseen isäsuhteeseen, ja nyt Mills tekee luontevan siirtymän perhealbuminsa äitimuistojen pariin.

Omaelämäkerrallisuuden lisäksi elokuvia yhdistävät vahvat näyttelijäsuoritukset. Siinä missä Chistropher Plummer kumarsi roolistaan kaapista vanhoilla päivillään ulos tulleena leskenä Oscarin, ei Annette Bening saanut hienosta suorituksestaan edes ehdokkuutta, mikä on jälleen kerran osoitus kyseisen patsaan mielivaltaisista jakoperusteista. Ilmeisesti kypsän naisen ehdokkuudet on korvamerkitty Meryl Streepille.

Vuosisadan naiset on hyvin kirjoitettu, näyttelijävetoinen sukupolvidraama, joka on naamioitu kasvukertomukseksi. Vaikka pintatason näkökulma on Jamien metamorfoosissa pojasta mieheksi, peilaa elokuva voimakkaammin naisen asemassa ja seksuaalisuudessa tapahtunutta murrosta. Jamie näyttäytyy passiivisena tarkkailija ja kuuntelija, kun uudet kasvattivanhemmat kertovat kokemuksistaan naiseudesta ja vapaasta seksuaalisuudesta. Jamien tutkimusmatkaa naisen orgasmiin avaavat myös feministisen kirjallisuuden katkelmat, joiden lähteet asetetaan myös katsojan nähtäviksi.

Kerronnalliset ratkaisut ovat muutenkin osin ”kirjallisia” kertojaäänten sekoittaessa aikamuotoja ja tietäessä enemmän kuin elokuvan hahmot. Kiinnostava esimerkki on Dorothean kertojaäänen kuvaus omasta kuolemastaan, joka ei ehdi tapahtua elokuvan ajallisessa rajauksessa.

1980-luvun kynnys Etelä-Kaliforniassa henkii muutosta, joka iskee kiilaa sukupolvien väliin. 20. vuosisadan keskeisiä tapahtumia sodista energiakriisiin kuvataan muun muassa kuvakollaasien avulla, sukupolvien välisiä eroja avataan puolestaan populaarikulttuurin kautta.

J. K. SILVENNOINEN

Elokuva katsottavissa Elisa Viihde Vuokraamossa

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone