Uutuuskirjaan on koottu suomalaisten yksityisetsivien ikimuistoisimmat keikat – näin käräytetään pettäjiä, työpaikkavarkaita ja epärehellinen pizzakuski

Palkittu dekkaristi Pauliina Susi (kuvassa) on kirjoittanut true crime -tietoteoksen yhdestä maailman salamyhkäisimmästä ammatista. Yksityisetsivä — Varjo kannoillasi (Docendo)-kirja sukeltaa yksityisetsivien salaiseen ammattiin tositarinoiden kautta.

Susi kertoo saatetekstissä, että kirja sai alkunsa satunnaisesta kohtaamisesta etsiväkonkari Markku Savolaisen kanssa. Susi päätyi harjoitusseurattavaksi, sittemmin vierailemaan myös etsivien muutamiin muihin koulu­tuksiin.

Hän on haastatellut kirjaansa varten neljäätoista ammattietsivää, jotka ovat toimineet alalla aina 1960-­luvun lopulta näihin päiviin saakka. He kertovat toimeksiannoistaan, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta parhaiten mieleen.

Suomessa toimii noin sata ammattimaista yksityisetsivää. Nimikettä ei ole suojattu. Periaatteessa siis kuka tahansa voi käyttää yksityisetsivä-nimikettä ja ryhtyä selvittämään saamiaan toimeksiantoja.

Mesta.netin kirjasivusto poimi pari esimerkkiä kirjan kymmenistä tarinoista. Osa etsivien kertomista tarinoista on kirjassa pidemmässä muodossa.

Pettäjän tie

Uskottomuusasiat ovat yksi yleisemmistä etsivän tehtävistä. Moni epäilevä puoliso laittaa etsivän selvittämään, pettääkö hänen puolisonsa. Tehtäviin saatetaan käyttää jopa viisinumeroisia rahasummia.

”Amerikkalaiset liikemiehet matkustivat Helsinkiin, ja toisen vaimo halusi tietää, käyvätkö ukkomiehet täällä vieraissa.Liikemiehet yöpyivät Hotelli Kämpissä. Palkkasin kaksi etsivää yöpymään sinne puolisoidensa kanssa. He seurasivat liikemiehiä, samoin minä. Ja niin kävi, että jo ensimmäisenä iltana liikemiehet ajoivat taksilla Kallioon. He kulkivat thaihieron-tapaikasta seuraavaan, käväisivät kymme-nessä paikassa varmaankin kysymässä, saisiko intiimihierontaa. Yhteen paikoista he jäivät puoleksi tunniksi”, yksityisetsivänä vuodesta 1967 lähtien toiminut Markku Savolainen kertoo kirjassa,

Vakuutushuijaukset

Moni tapaturmaisesti luokkaantunut ihminen saattaa valehdella olevansa työkyvytön. Eräs mies oli loukannut jalkansa työtapaturmassa ja hän oli vaatinut itselleen eläkkeen. Etsivä-Savolaisen toimeksiantona oli kerätä todisteet, että hän on työkuntoinen. Hän selvitti, että mies on töissä pitsakuskina.

Savolainen törmäsi kadulla tuntemattoman naiseen, joka oli menossa kotiinsa pikkutyttönsä kanssa. Hän keksi pyytää heiltä apua.

Kerroin heille, että olen yksityisetsivä ja että tarjoan heille pizzat, jos nainen tilaa ne tästä numerosta. Nainen oli heti innolla mukana juonessa. Annoin hänelle käteistä ja neuvoin: Kun kuljetus tulee, älkää pyytäkö kuljettajaa tulemaan sisään tai rappukäy-tävään, vaan olkaa vastassa ulkona jalka-käytävällä. Pyytäkää kuitti, mutta ei vielä puhelimessa vaan vasta maksuvaiheessa. Menen itse tien toiselle puolelle kuvaamaan.Nainen tilasi pizzat. Istuin autossa odottamassa, ja eikös vaan kohta paikalle ajanut tuttu pizzalähetti. Mies astui autosta ulos. Nainen tuli ja maksoi. Kun hän sanoi haluavansa kuitin, kuski vastasi, että se olisi pitänyt sanoa puhelimessa etukäteen. Ei hänellä ollut kuittivihkoa mukanaan.No, voitko kuitata tuohon laatikon kanteen, nainen ehdotti. Niin kuski kirjoitti laatikkoon: maksettu silloin ja silloin, ja oma nimi alle. Kuvasin kaiken.Pizzalaatikko oli sitten aikanaan todis-tusaineistona hovioikeudessa. Kaveri istui siellä monttu auki, kun esittelin laatikon: tämä on hänen kuittaamansa. Myös kaikki ottamani videot esitettiin.”

Työpaikkavarkaat

Työnantajan on usein mahdotonta selvittää yrityksen sisäisiä varkaustapauksia. Tällöin apuun tilataan usein etsivä.

Elettiin aikaa, jolloin busseissa ei ollut lipuntarkastajia, eivätkä Helsingin ja Espoon Serenan välillä matkanneet turistit osanneet vaatia kuljettajalta kuittia tai matkalippua.

Ajoimme kaiken kaikkiaan parikymmentä kertaa Helsingin keskustasta Serenalle ja takaisin ja panimme muistiin kerrat, joina kuski ei lyönyt lipun hintaa kassaan. Toimitusjohtaja kutsui kuljettajan puhutteluun. Epäilemme tällaista, tunnus-tatko? Kuljettaja kielsi kaiken. Ei hän ole mitään tehnyt.Toimitusjohtaja esitteli minut: tässä on mies, joka on kaksikymmentä kertaa istunut takanasi ja nähnyt, mitä teit. Hän voi todistaa”, Savolainen kertoo.

Yllättäviä rikostapauksia

Tehtävien yhteydessä paljastuu usein yllättäviä asioita, joille kioskidekkarien tarinatkin kalpenevat. Etsivä ja turvamies Teemu Aapavaara kertoo kirjassa yhdestä tapauksesta:

Miesystävästään eronnut nainen alkoi saada eksältään ikäviä viestejä puhuttuaan puhelimessa parhaan naisystävänsä kanssa: saatanan ämmä, miksi menit sanomaan minusta tuollaista. Nainen epäili, että hänellä on asunnossaan kuuntelulaitteita.Kävimme tutkimassa tilanteen. Naisen puhelimesta löytyi haittaohjelma. Eksä oli kaapannut hänen puhelimensa hallintaansa ja saattoi siten kuunnella hänen puheluitaan ja lukea kaikki hänen viestinsä. Vaikka puhelin oli pöydällä äänettömänä ja näyttö pimeänä, se toimi mikrofonina.”

Turhauttavat toimeksiannot

Monet toimeksiannot turhauttavat etsivää, koska ne saattavat liittyä esimerkisi sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.

”Seurasimme erään miehen aviovaimoa puolentoista vuoden aikana ehkä kymmenen kertaa. Nainen ei osoit­tanut pienintäkään merkkiä uskottomuudesta. Ei edes flirt­tailuista. Päinvastoin – kun nainen oli jossain yleisötilai­suudessa ja vieraita miehiä tuli juttusille, hän hätisti heidät heti kauemmas.” (Teemu Aapavaara)

Työelämän lusmuilijat

On tapauksia, joissa työntekijä käyttää työaikaansa kaikkeen muuhun paitsi työntekoon. Silloinkin tarvitaan etsivää.

”Naispuolinen vartija oli päällikköasemassa. Seurasin häntä ja tein raportin. Hän kävi työajallaan uimarannalla, uimahallissa ja ratsastamassa eikä hoitanut tehtäviään.90 prosenttia työajastaan hän teki ihan muuta kuin mistä hänelle maksettiin, vaikka oli noin vastuullisessa tehtävässä.”

Kadonneet omaiset

Etsivä kohtaa työssään myös traagisia asioita. Heidän on kerrottava usein surullisia asioita toimeksiantajalle.

Vanhempi pariskunta Pohjois-Suomesta otti huolestuneena yhteyttä. Tytär oli saanut hyvät arvosanat ja päässyt vuosi sitten yliopistoon. Hänelle oli ostettu Espoosta kiva kaksio. Mutta nyt tyttö oli kadonnut. Kävin asunnon liepeillä. Oli kesä, mutta parvekkeella seisoi yhä joulukuusi. Kuulin naapureilta, että tyttö liikkui vähän semmoisten rosvojen näköisessä porukassa. Aikani etsittyäni löysin tytön Kalliosta narkkari-kämpästä. Hän käytti jo suonensisäisiä…”

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Yksityisetsivä – Varjo kannoillasi. Teos on saatavilla ääni- ja e-kirjana Elisa Kirjasta. Kuuntele näyte täältä.

Pauliina Susi (s. 1968) työskentelee vapaana kirjailijana. Hän sai vuonna 2016 Vuoden johtolanka -palkinnon verkkourkintaa käsittelevästä dekkaristaan Takaikkuna. Tutustu Pauliina Suden muihin teoksiin täällä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone