Uutuuskirja kertaa Tšernobylin onnettomuuden järkyttävät vaiheet, seuraavana päivänä elämä jatkui normaaliin malliin kaupungissa – lapset leikkivät hiekkalaatikolla, vodkaa ja aurinkoa otettiin

Uusi kirja Tšernobylin – Ydinkatastrofin historia -teos kertaa Ukrainan neuvostotasavallassa vuonna 1986 sattuneen, historian vakavimman ydinvoimaonnettomuuden vaiheet.

Teoksen tekijät Sergei Plokhy ja Serhii Ploky toteavat saatesanoissa, että teos on Tšernobylin onnettomuuden ensimmäinen kattava historiikki, sillä se kertaa tapauksen kaikki vaiheet ydinräjähdyksestä aina voimalaitoksen sulkemiseen vuonna 2000 ja vaurioituneen reaktorin uuden suojakuoren valmistumiseen 2018.

Kirja tekoa helpotti se, että katastrofia koskevat salaiset arkistot oli hiljattain avattu. Teos sisältääkin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä itse onnettomuudesta että tavallisen ihmisen elämästä katastrofin keskellä.

Moderni ja vauras asuinpaikka

Prypjatin kaupunki, joka rakentu Tšernobylin ydinvoimalan ympärille, ei suinkaan ollut ankea paikka ennen onnettomuutta ja sen ydinvoimalatyömaalle oli jopa tunkua, koska siellä maksettiin tulospalkkioita tuotantokiintiöiden täyttämisestä ja ylittämisestä. Myös ydinvoimalan työntekijät nauttivat suuresta palkkatasosta ja eduista.

Elämä Prypjatissa oli suhteellisen mukavaa, sillä kaupungin palvelut olivat tyystin toista maata kuin muissa samankokoisissa ukrainalaiskaupungeissa. Prypjatissa oli kaksi urheilustadionia ja kaksi uimahallia, joista toinen täytti kansainväliset arvokisamitat. Kaupungin rakennukset olivat uusia ja asukkaan nuoria. Myös koulut ja terveydenhuolto pelasivat – asukkaisen terveydestä ja viihtyvyydesta pidettiin hyvää huolta.

Räjähdys, joka ei unohdu

26. huhtikuuta 1986 nelosreaktorissa suoritettiin turbiinitesti, jonka suorittamiseksi reaktorin tehoa oli alennettava.

Reaktorit ovat kuin lentokoneita, sillä molemmissa ”nousu” ja ”laskeutuminen” ovat kaikkein haastavimmat hetket. Ydinvoimalan pääinsinööri Djatlovin oli oltava läsnä nelosyksikön pysäytyksessä ja valvottava, että kaikki sujui koeohjelman mukaisesti. Ohjelmaan kuului myös turbiinikoe, jonka Djatlovin esimies Nikolai Fomin oli hyväksynyt edellispäivänä.

Kello 01.23 liiallinen kuumuus ja höyry aiheuttivat ensimmäisen räjähdyksen reaktorissa.

Lattia ja seinät tärisivät rajusti, katosta putoili laastipölyä ja pieniä kappaleita, loisteputkilamput sammuivat, huoneeseen tuli hämärää ja vain hätävalot paloivat”, Davletbajev muistelee. Valvomon ihmiset kuulivat ja aistivat pamahdukset mutta eivät tienneet, mitä oli tapahtunut. Reaktorin räjähdys ei käynyt heidän mielessäänkään.”

Monet luulivatkin, että kysessä oli maanjäristys. Ensimmäiset, jotka näkivät mitä, oli tapahtunut, olivat ne kymmenet miehet, jotka kalastivat tuona lämpimänä huhtikuun yönä voimalaitoksen jäähdytysaltaalla, sillä, jota käytettiin kalankasvatukseen ja esiteltiin todisteena voimalaitoksen turvallisuudesta.

Kaksi kalastajista oli hyvin lähellä nelosyksikköä, vain 260 metrin päässä turbiinihallista. Yhtäkkiä he kuulivat kumeita räjähdysääniä, ensin yhden ja sitten toisen. Maa järisi heidän allaan, ja räjähdyksiä seuranneet tulenlieskat valaisivat taivaan ja paljastivat heidän sijaintinsa.

Julkinen salaisuus

Kaupungin asukkailla ei ollut edellytyksiä tajuta, mitä oli juuri tapahtunut: radioaktiivinen tähti oli pudonnut maahan ja myrkyttänyt ympäristönsä vedet ja maat.

Paikalle tulleiden palomiesten työtä vaikeutti se, että katto, jolla he työskentelivät, oli katettu vastoin kaikkia turvallisuusmääräyksiä bitumilla, joka sisältää tulenarkaa öljyä. Katolle levisi hohkaavia kekäleitä, jotka olivat grafiittia ja radioaktiivista polttoainetta.

Räjähdyksen aikaansama savupatsas ja valoilmiö herätti runsaasti huomiota.

”Näkymä oli kuin suurenmoisen Danten kynästä”, Djatlov muisteli myöhemmin.

”Sähkölaitteille putoavista vaurioituneista putkista purskahteli kuumavesivanoja joka suuntaan. Höyryä oli joka paikassa. Sähköjärjestelmän oiko­suluista johtuvat räsähtelevät äänet kaikuivat kuin laukaukset.

Nelosyksikön lähellä säteilytaso ylitti 200 röntgeniä tunnissa. Jos säteilytaso ylitti 0,05 milliröntgeniä tunnissa, siviiliväestöä piti informoida ja ohjeistaa. Mutta näin ei tehty. Räjähdyksestä tuli Prypjatin asukkaille julkinen salaisuus, vaikka sitä seuranneen päivän mittaan Prypjatin sairaalaan vietiin 132 ihmistä: palomiehiä, voimalan käyttöhenkilökuntaa ja insinöörejä, joilla oli oireita akuutista säteilysairaudesta.

… valtion turvallisuuskomitea KGB katkaisi kaupunkien väliset puhelinlinjat estääkseen onnettomuustiedon leviämisen Prypjatin ulkopuolelle. Huhtikuun 26. päivän vastaisena yönä työvuorossa olleilla insinööreillä ja työntekijöillä oli aamulla kotiin mennessään tiukat ohjeet olla sanomatta sanaakaan tapahtuneesta.”

Elämä jatkui normaalina

Kun nelosreaktorista nouseva savu oli selvästi nähtävissä Prypjatin kerrostalojen parvekkeilta, niin harvat ajattelivat, että olisi tapahtunut sen kummempia. Kaupungissa oli tuona päivänä seitsemät häät, ja ihmiset pitivät hauskaa savuavan nelosyksikön katveessa.

Ydinvoimalaan laitteita asentavan prypjatilaisyrityksen johtaja G.N.  Petrov muistelee, että räjähdystä seuranneensa päivänä hänen naapurinsa mainitsi säteilystä ja ehdotti hoidoksi pulloa vodkaa. Monet kaupunkilaiset joivat vodkaa ja vitsailivat koko jutusta.

Petrovin mukaan asiat näyttivät niin normaaleilta kuin olla voivat.

”Menin parvekkeelle tupakalle”, hän muisteli. ”Kadulla oli paljon lapsia. He leikkivät hiekkalaatikolla, rakentelivat hiekkalinnoja ja tekivät hiekkakakkuja. Vanhemmat lapset ajoivat pyörillään. Nuoria äitejä oli ulkona työntämässä lastenvaunujaan. Kaikki näytti normaalilta.

Petrov muistelee, että yksi naapureista otti aurinkoa kerrostalon katolla.

”Yhdessä vaiheessa hän tuli alas ryypylle ja sanoi, kuinka sinä päivänä oli helppo ruskettua; hän ei ollut nähnyt mitään vastaavaa. Hän sanoi, että hänen ihonsa haisi heti palaneelta”, Petrov muisteli. ”Ja hän oli suunnattoman hilpeällä tuulella, aivan kuin hän olisi juopotellut.” Hän kutsui Petrovin mukaan katolle sanoen: ”Kenen tarvitsee mennä rannalle?”

Illalla ambulanssi haki Petrovin oksentelevan naapurin, mutta tämä ei yhdistänyt äkillistä sairastumista ja voimalan onnettomuutta toisiinsa.

”Kaikki oli sinä päivänä normaalia.”

Noin 50 000 asukkaan Pripjat evakuoitiin vasta parin vuorokauden kuluessa onnettomuudesta. Myöhemmin evakuointialue laajeni 30 kilometrin säteelle.

Kirjassa käydään läpi myös katastrofin mittava jälkityö, joka jatku yhä.

”Tšernobylin onnettomuuden välitön syy oli epäonnistunut turbiinitesti. Onnettomuuden syvemmät syyt johtuivat kuitenkin Neuvostoliiton poliittisessa järjestelmässä ja ydinvoimateollisuudessa olleiden suurien virheiden yhteisvaikutuksesta. Tšernobylissä yksi näistä virheistä oli ydinvoimateollisuuden sotilaallinen tausta”, teoksessa todetaan.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Tšernobylin – Ydinkatastrofin historia. Teos on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana 3.11. alkaen. Lue näyte tästä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone