Tuomo Pirttimaa, 51, haaveili omasta kirjasta jo nuorena – tuore esikoisromaani Hete on hieno alkusoitto uralle

Kuusamolainen Tuomo Pirttimaa lunasti jo alkuvuodesta paikkansa yhtenä vuoden mielenkiintoisimmista esikoiskirjailijoista. Hänen esikoisromaaninsa Hete tarjoaa jännittävän ja värikkään rikostarinan pohjoisen karuissa maisemissa.

Tirri ja Tomi ryöstävät asekaupan. Martti ja Utsinki salakaatavat karhun. Anja kärsii kroonista kivuista ja hengellisen liikkeen johtaja Arvi on palannut synnyiseudulleen muuttuneensa miehenä. Umpikujat johtavat samaan paikkaan.

Pirttimaan ura alkaa lupaavasti. Helsingin Sanomien kriitikon mielestä teoksen rikosdraamaulottuvuus nasevan mojovine ilmauksineen tuo mieleen Jari Tervon alkukauden Rovaniemi-romaanit

Millä mielin olet seurannut esikoiskirjasi saamaa vastaanottoa. Millaista lukijapalautetta olet saanut?

”Eniten julkaisussa jännitti, saako kirja riittävästi näkyvyyttä, jotta lukijat löytävät sen. Nyt tuo huoli on vähän helpottanut. Toimittajana olen tottunut kirjoittamaan lukijalle eikä proosan julkaiseminen sinänsä eronnut muusta työstä, vaikka kirjoitusprosessi olikin erilainen. Toki myönteiset kritiikit ovat mairitelleet.Myönteinen lukijapalaute on välillä yllättänyt – tai ehkä eniten on yllättänyt, että sitä on tullut sellaisistakin suunnista, mistä ei olisi odottanut.

Kirjassa esiintyy karuja ihmiskohtaloja, rikoksia, salametsästystä, päihteitä ja kimurantteja ihmissuhteita. Eläväinen ja realistinen tarina on kiinni tässä ajassa ja pohjoisen luonnossa. Miten romaanisi maailma ja henkilögalleria hahmottuivat? Miten oma tyyli löytyi?

Hahmot ja aiheet ovat syntyneet elämää elämällä, ainekset ovat tarttuneet matkaan vuosikymmenien varrella ihmisiä kuuntelemalla. Kirjan maailma ja tyyli syntyivät henkilöhahmojen kautta.Kirjoitan tätä viikko kirjan julkaisun jälkeen, vasta tänään yllättäen keksin, kuka Hetteen Martti on: jos muuan aikoja sitten kuollut kaveri olisi elossa, hänestä olisi tullut sellainen.

Haaveilit esikoiskirjastasi jo teini-iässä. Mikä antoi viimeisen sysäyksen omalle kirjalle?

Haaveilin romaanin kirjoittamisesta nuorena, tai ehkä enemmän olin kiinnostunut kirjailijana olemisesta. Se on huono lähtökohta kirjoittamiseen.Toimittajana kirjoittaminen oli kolme vuosikymmentä vain työtä. Kirjailijuus ei enää kiinnostanut sen enempää kuin romaani itseni ilmaisumuotona.Sitten jotain tapahtui. Vaikea sanoa mitä, mutta se iski voimakkaasti. Yhtäkkiä Hetteen henkilöistä tuli minulle olemassa olevia ihmisiä, jotka alkoivat kertoa tarinaansa. Lähdin kirjoittamalla katsomaan mihin tarina vie. Minun kohdallani se vei romaaniin ja julkaisemiseen.

Olet elättänyt itsesi kirjoittamalla lähes koko ikäsi. Vapaana toimittajana olet erikoistunut luonto- ja eräaiheisiin. Missä sijaitsevat rakkaimmat maisemasi ja tärkeimmät luontopaikat?

Pohjoiskalotilla jossain Kuusamon ja Jäämeren välissä. Viimeisissä luonnonmetsissä tai tunturissa. Kaukana tiestä, kaukana retkeilyreiteistä.

Hete on julkaistu Ville Tiihosen ja Karoliina Niskasen lukemana äänikirjana. Kerrot Facebook-sivullasi, että omasta romaanista tuli ensimmäinen kokonaan kuuntelemani äänikirja. Millaista oli kuulla oma teksti puhuttuna?

Aluksi tuntui todella hankalalta, mutta alkujärkytyksen mentyä ohi kokemus oli hieno. Hetteen lukijoina Karoliinan äänen pehmeys ja Villen karheus ovat hyvä vastapari.Käsikirjoitusta viimeistellessä käytin viikon ääneen lukemiseen juuri siksi, että Hete toimisi myös äänikirjana. Se oli hyvin käytetty viikko, teksti hioutui paljon. Karoliinan ja Villen työtä kuunnellessa totesin, että se oli tullut valmiiksi.

Miten kirjallinen urasi jatkuu tästä edespäin? Mikä on suurin haaveesi kirjailijana?

Kaikki Hetteen henkilöt eivät ole vielä jättäneet minua rauhaan, jatkoa seuraa. Tirri on niin kova luu, että hän on ilman muuta mukana jatkossakin. Haave, tavoite: elää, ajatella, keskustella ja kirjoittaa.

Millainen lukija itse olet? Mitä kirjoja olet ja aiot lukea sydäntalven iloksi?

”Pimeänä vuodenaikana luen kolmesta neljään romaania viikossa, genrejä laidasta laitaan, ja jonkin ajankohtaisen tietokirjan silloin tällöin väliin. Luen vauhdilla, tekstin on vietävä mukanaan. Hyvin harvoin pidän kirjasta, jota on luettava hitaasti.Proosan kirjoittaminen toi lukemiseen uuden tavan: huomaan miettiväni vuosia sitten lukemaani kirjaa ja haluan tarkistaa, mikä siinä teki vaikutuksen. Viime viikolla piti ottaa kirjastosta mukaan Tommi Liimatan Muovikorvo ja teininä luettu Ian McEwanin Sementtipuutarha ja tutkia, mikä niistä teki niin mieleenjääviä.

Kuuntele näyte Hete-äänikirjasta. Kirja on saatavilla myös e-kirjana.

Kuva: Mikko Halvari

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone