Traagisesta lento-onnettomuudesta kertova kirja syntyi Lentoturmatutkinta-sarjan innoittamana

kuolemanlento1

Pekka Nykäsen kirja Kuoleman lento kertoo Maarianhaminassa vuonna 1963 sattuneesta lento-onnettomuudesta.

Marraskuinen ilta oli sumuinen. Aeron eli nykyisen Finnarin DC-3 –kone lähestyi liian matalalla lentokenttää. Kone törmäsi maahan ja syttyi tuleen. 22 ihmistä kuoli. Hengissä selviytyivät vain koneen lentoemäntä ja kaksi miesmatkustajaa.

Idea Kuolemanlento – Finnairin tragedia Ahvenanmaalla -kirjasta sai alkunsa, kun Nykänen katsoi Lentoturmatutkinta-dokumenttisarjaa. Ohjelman aikana hän alkoi miettiä, milloin Finnairin koneet ovat joutuneet viimeksi onnettomuuteen.

”Katsoin netistä ja löysin tämän Maarianhaminan sekä Koivulahden turman vuodelta 1961. Valitsin kirjan aiheeksi Maarianhaminan onnettomuuden, koska se oli tapahtunut viimeksi ja siitä selvisi kolme eloonjäänyttä. Myöhemmin selvisi, että Koivulahden onnettomuudesta valmistui hiljattain ruotsinkielinen kirja, joten siksikin valinta oli oikea”, Pekka Nykänen kertoo Mesta.netille.

Nykänen perehtyi laajaan aineistoon. Tärkeää tietoa löytyi kansallisarkistosta ja ilmailumuseosta sekä vanhoista lehtileikkeistä.

”Koska kyseessä on suuronnettomuus, se on käsitelty perusteellisesti. 22 kuolonuhria oli suuri määrä sen ajan lento-onnettomuuksissa. Tämän päivän matkustajakoneet ovat huomattavasti isompia, joten onnettomuuksissa voi menehtyä jopa kaksi sataa henkeä”, Nykänen muistuttaa.

Onnettomuustutkijat tulivat teknisissä tutkimuksissa siihen tulokseen, että koneen kapteenilla ja perämiehellä oli virheellinen käsitys lentokorkeudesta.

Lentokoneen ohjaamossa matkusti onnettomuushetkellä entinen lentokapteeni Ilmari Joensuu. Nykänen nostaa kirjassaan esille vahvan teorian. Hänen mukaan lentoturma olisi jäänhyt tapahtumatta, jos Joensuu olisi jäänyt pois lennolta.

”Nykypäivänä lentoturmatutkinta lähestyy onnettomuutta toisesta kulmasta kuin silloin. Niissä papereissa joita luin, salamatkustaja-Joensuun rooli jää hyvin pieneksi”, Nykänen toteaa.

”Joensuun tunnettiin lentäjänä, joka laskeutuu säässä kuin säässä. Minun kuvitelmani on, että hänen läsnäolo ohjaamossa vaikutti kapteenin päätökseen lähteä lähestymään kenttää, vaikka sää oli laskeutumisääntöjä huonompi.”

Kirjassa haastatellaan myös Marianne Kullbergia, joka oli yksi kolmesta eloon jääneestä matkustajasta. Nyt hän on ainoana elossa AY217-lennolla matkustaneista.

”Hän oli kynnyskysymys kirjan kannalta. Kun hän suostui mukaan, katsoin että kirjan tekemiseen on riittävästi syitä ja faktoja. Kullberg oli kieltäytynyt viimeiset 50 vuotta kaikista onnettomuuteen liittyvistä haastatteluista.”

”Kirjaa varten tekemäni haastattelut jäävät hänen viimeisiksi. Tämän jälkeen hän ei puhu kokemuksistaan julkisesti. Hän ei halua esiintyä julkisesti elossa jääneenä matkustajana.”

Nykänen muistuttaa, että onnettomuusvuonna 1963 liikenteessä kuoli joka kuukausi enemmän ihmisiä kuin Marianhaminan lento-onnettomuudessa. Heistä ei juuri kirjoitettu, mutta kun 22 ihmistä menehtyi samaan aikaan lento-onnettomuudessa, se oli valtava uutinen.

”Lento-onnettomuudessa on jotain tunteisiin vetoavampaa. Koska tästä onnettomuudesta oli kulunut yli 50 vuotta, en katsonut tarpeelliseksi hyssytellä. Lento-onnettomuus on karmea tapahtuma. Miksi emme saisi kertoa asioista suoraan”, Nykänen kysyy lopuksi.

Voit ostaa Kuolemanlento-kirjan sähköisenä Elisa Kirjasta.

Pekka Nykänen - Kuolemanlento - Finnairin tragedia Ahvenanmaalla 1963, e-kirja

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone