Tom of Finland ★★★☆☆

Leffa_Tom_of_Finland_tw

Tom of Finland. Ohjaus: Dome Karukoski. Pääosissa: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. 116 min. K12.

Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen (1920–1991) homoeroottisten kuvien muhkeaviiksisten ja -etumuksisten hahmojen matka lukittujen vessojen yksityisistä iloista keskiluokan vuodevaatteiden ja kahvikuppien koristeiksi on samaan aikaan ollut tuskastuttavan hidas että hämmästyttävän nopea. Siinä missä Laaksonen oli jo 1960-luvun Yhdysvalloissa homoalakulttuurin tähti ja jättänyt pysyvän jäljen populaarikulttuuriin vuosikymmen myöhemmin, on juhlitun sankarin asema Suomessa vakiintunut vasta 2000-luvulla.

Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland on vakava suurmieselokuva ja suomalainen sankaritarina, josta puuttuvat Laaksosen kuville tyypillinen elämäniloisuus, rohkeus ja seksuaalienergia. Painotus ei olekaan taiteessa vaan sen tekijässä, jonka vaiheita kuvataan toisesta maailmansodasta 1980-luvun taiteellisen läpimurron kynnykselle.

Viiteen vuosikymmeneen mahtuu muun muassa työskentelyä mainostoimistossa, sodan traumoja ja lähes 30 vuotta kaapissa lymyilyä elämänkumppani Veli Mäkisen (Lauri Tilkkanen) kanssa. Pekka Strangin ansiokkaasti tulkitsemassa roolissa ei näy romantisoitua taiteilijaneroa vaan tavallinen mies, joka etsii oikeutusta ja onnea elämälleen.

Liekö Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden viralliseen ohjelmaan valinnan syytä, mutta sotakokemukset haukkaavat elokuvasta ison osan ja noudattavat tuttuja konventioita, joissa korsuissa ei tapahdu mitään niin sanotusti sopimatonta ja himot pysyvät kurissa. Sen sijaan miesten välinen veljeys ja isänmaallinen tunne tuottavat todellisen jatkosodan ihmeen ja elokuvan pateettisimman kohtauksen, kun joukko likaisia sotamiehiä muuntuu spontaanisti kansallisen tason mieskuoroksi.

Homojen eristys muusta yhteiskunnasta tuntuu pikemminkin surumielisessä tunnelmassa kuin suorassa kuvauksessa tai tapahtumissa. Elokuva onnistuu kuitenkin antamaan aavistuksen siitä, millaista oli kuulua seksuaalivähemmistöön sotien jälkeisessä Suomessa, jossa homoja pamputtavat poliisit eivät olleet yleisen mielipiteen tai lain näkökulmasta lurjuksia vaan tekivät vain työtään.

Ristiriita puistoissa ja yleisissä vessoissa piilottelevien miesten, joiden seksuaali-identiteetti oli luokiteltu sairaudeksi ja rikokseksi, ja Laaksosen kuvien ylpeiden, vapaiden ja iloisten homojen välillä on melkoinen.

J. K. SILVENNOINEN

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone