Toivon tuolla puolen

ToivonTuollaPuolen_800c

Ohjaus: Aki Kaurismäki. Päärooleissa: Sakari Kuosmanen, Sherwan Haji. 98 min. K12.

Aki Kaurismäen uusimman elokuvan arvosteluissa on jälleen noussut esiin tuttu väite, jonka mukaan ohjaaja tekisi samaa elokuvaa yhä uudestaan. Se on osoitus paitsi typeryydestä myös siitä, että suomalainen elokuvakritiikki voi vähintään yhtä huonosti kuin suomalainen elokuva.

Kaurismäki siteeraa toki esikuviaan (Bresson, Becker jne.) ja varioi omaa, tutuksi tullutta elokuvallista kieltään, mutta ainakaan minä en Toivon tuolla puolen -elokuvaa ole aiemmin nähnyt.

Se yhdistää kaksi tarinaa, joista toisessa syyrialainen pakolainen Khaled (Sherwan Haji) saapuu rahtilaivaan piiloutuneena Helsinkiin turvapaikkaa anoakseen, toisessa kulahtanut kauppamatkustaja Wikström (Sakari Kuosmanen) perustaa ravintolan pokerissa voittamillaan rahoilla.

Minimalistinen kuvakerronta, pelkistetty väriasteikko, musiikin käyttö ja lakoninen dialogi luovat tutun tyylin, jota voisi kutsua runolliseksi realismiksi tai dokumentaariseksi saduksi. Elokuvan avauksen, jossa Khaled saapuu laivalla Suomeen, voi nähdä viittauksena ohjaajan aiempaan tuotantoon: Toivon tuolla puolen alkaa siitä, mihin Calamari Union (1985), Varjoja Paratiisissa (1986) ja Ariel (1988) päättyvät.

Kaurismäki on aina viihtynyt keskustojen sijaan laitakaupungin valoissa, mutta nyt hän on siirtynyt entistä tiiviimmin sisätiloihin, keskiolutbaarin runolliseen melankoliaan. Ravintola toimii samaan aikaan sekä yksinäisyyden että kohtaamisten näyttämönä, poeettisena elementtinä, jonka kontrastina toimivat julkisten virastojen kylmyys.

Kaurismäki on omistanut elokuviaan ”suomalaisen todellisuuden muistolle”, mutta Toivon tuolla puolen antaa hänen lavealle ja unenomaiselle aikamuodolleen voimakkaamman heijastuksen nykyhetkeen. Viittaukset ovat pääosin metatason koomisia etäännytyksiä, ja sellaisenaan varsin hauskoja, mutta korostavat samalla pakolaisteeman ajankohtaisuutta.

Työläis- ja luuseritrilogioiden tapaan Le Havren aloittama satamatrilogia sisältää poliittisen sanoman, joka asettuu voimakkaasti inhimillisyyden ja solidaarisuuden puolelle. Kaurismäki ei esitä maahanmuuttajia avuttomina uhreina tai järjestelmän hyväksikäyttäjinä vaan lannistumattomina yksilöinä, joilta on riistetty kaikki muu paitsi ylpeys ja omanarvontunto.

Toisin kuin kaurismäkeläisen alinäyttelyn täydelliseksi jalostanut Matti Pellonpää, joka itsessään on syy katsoa Akin elokuvia, selviää Sakari Kuosmanen roolistaan ilman erityisiä näyttelijänlahjoja tai karismaa. Mutta jos hänen läsnäolonsa kelpaa Kaurismäelle, ei kaltaiseni maakuntatason raapustelijan mieltymyksillä ole juurikaan väliä.

J. K. SILVENNOINEN

Voit katsoa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta.

Täältä löydät lisää Aki Kaurismäen leffoja.

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone