Timo Simppula teki mielenkiintoisen kirjan Kakolan vankilan seinäkirjoituksista: ”Kaikkia ei todellakaan voi nimittää töhryiksi” – lue haastattelu

Timo Simppula Ihastui Kakolan vankiselleissä olleisiin seinäkirjoituksiin ja -piirroksiin niin, että hän päätti ikuistaa ne. Tuloksena syntyi Kiveen kirjoitettu – Kakolan seinäkirjoitusten kertomaa -kirja.

Turun maankuulu Kakolan vankila lakkautettiin vuonna 2007. Ennen kuin rakennusta ryhdyttiin saneeraamaan arvoasunnoiksi, vankilapastori Timo Simppula ja kuvaaja Minna Hakala taltioivat sellien seinään raapustettuja vankien seinäkirjoituksia. Kirjassa, joka on saatavana ääni- ja e-kirjana Elisa Kirjasta, pääsevät ääneen ne lukuisat nimettömät ihmiset, jotka ”lusivat” vapautensa menettäneenä Kakolassa.

Mesta.net haastatteli kirjan kirjoittanutta Timo Simppulaa.

Vankiloiden seinäkirjoituksista ei ole aikaisemmin tehty tutkimusta eikä kirjatuotosta. Mikä sai sinut ryhtymään työhön ja tallentamaan Kakolan sellien tarinat jälkipolville?

Simppula: Vankilassa kuulemani tarinat ovat herättäneet ajatuksen, että ne olisivat kirjallisen julkaisemisen arvoisia. Mutta virkaani sisältyvä salassapitovelvoite tekee sen mahdottomaksi. Minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus käydä opastetulla vierailulla Kakolassa ja siellä ihastuin seinille jätettyihin viesteihin. Aloin pohtia mahdollisuutta kertoa niiden kautta muurien sisäisestä maailmasta. Samalla heräsi halu ikuistaa nuo luovuuden tuotokset ennen kuin ne olisivat ainiaaksi menetetyt.

juttu jatkuu kuvan jälkeen

Yksi kirjan kymmenistä kuvista. Kuva:Minna Hakala

Miten homma eteni. Kuinka monessa sellissä kävitte ja miten paljon vietitte aikaa selleissä kuvaaja Minna Hakalan kanssa.

Aluksi piti saada kuvauslupa vankilakiinteistön omistajalta eli Kakola Yhtiöt Oy:ltä. Luvan saatuani sovimme pikaisesti kuvausajan, koska kiinteistön muutostyöt olivat jo käynnissä. Kuvaukset tehtiin kahdessa päivässä ja silloin kiersimme käytännössä molemmat vankilat läpi – siis entisen keskusvankilan ja lääninvankilan. Vierailtuja sellejä oli varmaankin satoja.

Avaat seinäkirjoitusten sanomaa kirjallisuutta avuksi käyttäen. Aihepiiriä lähestytään kriminologiaa, taidehistoriaa, filosofiaa, psykologista ja teologista kulmaa käyttäen. Toteatkin kirjassa osuvasti, että siitä avautuu laaja ja maailmaa syleilevä on seinäkirjoitusten esittämä todellisuus. Millaisia yllätyksiä koit seinäkirjoituksiin perehtyessäsi? Pysäyttikö joku asia erityisesti?

Mikään inhimillinen ei ole vankilassa vierasta. Monet kirjoitukset ja piirrokset olivat oikeasti taideteoksia, joihin oli panostettu paljon omaa kokemusta, ajattelua ja osaamista. Kaikkia seinillä olleita teoksia ei todellakaan voi nimittää töhryiksi.

Olet toiminut yli 20 vuotta vankilapastorina. Mikä on työssäsi parasta?

Parasta on se kun huomaa voivansa olla ihmisen tukena tiukassa paikassa – kun hän alkaa näkemään polun pään eteenpäin.

True crime -kirjallisuuden suosio on noussut räjähdysmäisesti viime vuosina – mistä se mielestäsi kertoo?

Dekkarit ovat olleet vuosikymmenien ajan erittäin suosittuja. True crime -kirjat laajentavat tätä lajityyppiä fiktiosta faktan suuntaan. Eli voisi kai sanoa, että totuus on tarua ihmeellisempää. Samalla lukija pääsee kurkistamaan uutisten välittämän tiedon taakse ja sisäpuolelle.

Kiveen kirjoitettua voi pitää mainiona pelinavauksena. Aiotko kirjoittaa lisää kirjoja?

Joitakin ajatuksia on jo muhimassa…

Kiitos haastattelusta. Kerrotko vielä lopuksi, mitä kirjoja olet itse lukenut viimeksi?

Kaunokirjallisuudesta olen viime aikoina lukenut Haruki Murakamin ja Kazuo Ishiguron kirjoja. Viimeksi luin Kjell Westön Tritonuksen. Tietokirjallisuuden puolelta luettavana ovat olleet viimeksi Heikki Aittokosken teokset.

Kiveen kirjoitettu – Kakolan seinäkirjoitusten kertomaa on saatavana e– ja äänikirjana Elisa Kirjasta. Kuuntele näyte.

Timo Simppula on toiminut yli 20 vuotta vankilapastorina. Työssään hän on perehtynyt laitosoloissa elävien ihmisten kokemusmaailmaan ja elämän peruskysymyksiin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone