Tikkurila Festivaali 2014 – lauantai 2.8.

Reckless Love

Tikkurila Festivaali

1.- 3.8.2014, Hiekkaharjun urheilupuisto, Vantaa

Lauantaina aurinko helli paikalle saapunutta festivaaliyleisöä jopa hieman perjantaita lämpimämmin. Avauspäivän tavoin Hiekkaharjun urheilupuiston alueella vieraili myös lauantaina noin 8500 ihmistä. Päivän päätteeksi kuultiin ilouutinen. Tikkurila Festivaali oli saavuttanut tavoitteensa ja tapahtuma tullaan järjestämään mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös ensi vuonna. Näyttää siis siltä, että Vantaa saa muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen oman festarinsa elokuun alkua vauhdittamaan.

Jonna Tervomaa
Jonna Tervomaa

Ajoitin taktisesti saapumiseni festivaalialueelle hieman ennen Jonna Tervomaan keikan alkua. Vantaan Energia-lavalle noussut Tervis oli silminnähden hyvällä tuulella. Jutustelu yleisön kanssa sujui luontevasti eikä helle tuntunut artistia vaivaavan. Keikan aikana kuultiin materiaalia laajalti koko Jonnan uran varrelta, niin uudempaa kuin vanhempaakin. Se ei kuulu mulle sekä Läpikulkumatkalla pitivät tunnelmaa yllä minkä jälkeen Suljettu sydän vuodelta 1997 toimi yhä edelleen. Juice Leskisen säveltämä ja sanoittama Rakkauden haudalla rauhoitti kuumeisen festivaalikansan. Kaunis tulkinta jonka aikana tunnelma oli käsin kosketeltava. Aika kultainen ja Yhtä en saa pitivät tunnelman kohdillaan myös keikan loppupuolella. Vakuuttava esitys Jonnalta.

Samuli Edelmann
Samuli Edelmann

Monelle yleisöstä Samuli Edelmannin esiintyminen oli koko festivaalin kohokohta. Pitkän ja arvostetun uran niin laulajana kuin näyttelijänäkin tehnyt Samuli ottaa tänä päivänä esiintymiseensä paljon vaikutteita legendaariselta Vesa-Matti Loirilta. Osan keikasta Edelmann esiintyi istuen kappaleita enemmän tulkiten. Loirimaista ei sen sijaan ollut ajoittainen riehaantuminen ympäri lavaa jolloin mies nähtiin mm. takomassa rumpusetin lautasia. Tikkurila Festivaalin keikka taisi olla minulle elämäni ensimmäinen kerta kun näin artistin livenä. Vaiheet– levyn akustisen tunnelmapalan Samuli esitti yksin jonka jälkeen setti pyörähti kunnolla liikkeelle. Mun sydämellä on kypärä tarjosi välittömästi yhteislaulua yleisön kanssa. Hauskoja olivat myös uudet sovitukset vanhoista superhiteistä kuten Valoista kirkkain (Mä kynttilän laitan ikkunaan), aina vain jatkunut Sinä olet (aurinko) sekä tietenkin Peggy. Encorena kuultiin Tähtipölyä. Keikasta jäi itselleni varsin positiivinen fiilis.

Reckless Love
Reckless Love

Lisää hyvää fiilistä nähtiin ja kuultiin seuraavana Vantaan Energia-lavalla. Hyvän mielen heviorkesteri Reckless Love on näyttänyt, että hevari on viihdyttävä myös hymyillessään. Kasarimetallista häpeilemättä ammentava yhtye osaa viihdyttämisen taidon. Kaikessa kliseisyydessään I love heavy metal on mainio biisi ja toimi täydellisenä avauksena energiselle hyvän mielen keikalle. Koko bändi ja varsinkin solisti Olli Herman ovat loistavia esiintyjiä. Tunnelma pysyi korkealla tasolla koko setin ajan. On the radio, Back to paradise, Edge of our dreams, Reckless Lovella riittää materiaalia. Keikan loppupuolella Beautiful bomb sekä Animal attraction nostivat fiilistä vielä pykälän verran. Reckless Loven musiikissa naiset ovat aina kauniita ja miehet komeita. Jos keikalla on liian kuuma voi paidan aina ottaa pois.

Stig & Kullankaivajat
Stig & Kullankaivajat

Yksi Suomen rennoimmista artisteista on eittämättä Stig joka on siirtynyt rapin puolelta esittämään enemmän country- musiikkia. Paikoin sitä voi kutsua jopa country-rapiksi. Suomipop-lavalla oli paljon porukkaa sillä Kullankaivajat on iso bändi. Yhtyeeseen kuuluu mm. Stigin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt DJPP. Lauantaina yhtyeen vierailevana kitaristina nähtiin Matti Mikkola. Keikan alku oli yhtä juhlaa sillä orkesteri esitti heti kättelyssä varsinaisen hittiputken. Laululeija, Niks ja naks sekä Laulu pahan päivän varalle kuultiin peräkanaa. Versio Dingon Nahkatakkisestä tytöstä oli itselleni yllättävä mutta toimiva numero. Yleisöä laulatettiin kunnolla. Seksikkäin jäbä ei kaivannut tällä kertaa lavalle Meiju Suvasta. Vauhti vain kiihtyi kohti loppua sillä saatiinhan nauttia sellaisista hiteistä kuin Ryyppy, Viheltelen ja Puumaa mä metsästän. Stigillä todella riittää materiaalia jolla saadaan aikaan viihdyttävä keikka.

Pertti Kurikan Nimipäivät
Pertti Kurikan Nimipäivät

Hienoa, että kehitysvammaisten punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät sai kunnian soittaa päälavalla. Itse olisin kuitenkin sijoittanut bändin pienemmälle Suomipop-lavalle. Tunnelma ja meininki olisi taatusti ollut tiukempi ja parempi. Huimaa suosiota yhä myös Suomen ulkopuolella nauttiva yhtye oli lavalla oma laadukas itsensä ja esiintyi mainiolla fiiliksellä. Naapurissa asuu nainen, Puhevika sekä Pertin luo kylään kulkivat mainiosti mutta yleisö ei innostunut kunnolla. Tähän kiinnitti huomiota myös kitaristi Kurikka joka toivoi yleisön tanssivan biisien mukana. Toive kaikui kuuroille korville mikä oli kyllä sääli. En viihdy kotona, Kuus kuppia kahvia ja Asuntolaelämää valottivat osaltaan myös yhtyeen jäsenten ja laitoselämän arkea. Rumpali Tonin soolon saattelemana bändi palasi vielä lavalle. Mä vihaan maailmaa oli sanomansa puolesta selkeä. Hullujussin Friduna skikuna oli piristävä häröily setin loppuun. Kappaleessa laulaja Kari Aalto pääsi esittelemään englannin kielen taitojaan.

Raappana
Raappana

Väärällä lavalla oli mielestäni myös reggae-tähti Raappana jonka rento keinunta ei päässyt oikeuksiinsa pimeässä Kopparberg-teltassa. Yleisö tuntui silti viihtyvän ja artisti myös. Teltta pullisteli ihmisistä heti keikan alusta alkaen. Maasta maahan oli oiva aloitus jolla yleisö saatiin mukaan. Artistin tutut “Mitä!?”– huudot kaikuivat kertosäkeiden kohdalla. Kasvonpiirteet ja Karu totuus keinuttivat kansaa ja Raappanan volyymi oli huomattavasti perjantaista Herra Ylppöä hellempi. Toisaalta ei lavalla artistin lisäksi ollut kuin tietokoneen kanssa operoiva DJ. Raappanan asiaa ja rentoa meininkiä yhdistelevä keikka oli onnistunut. Vääryydet ja aivan loppuun säästetty Kauas pois olivat ehdottomasti keikan parasta antia.

Anssi Kela
Anssi Kela

Kuuleman mukaan Karmarockissa yleisön tuen ansaitsemaan joutunut Anssi Kela ei Tikkurila Festivaaleilla ollut samassa tilanteessa. Runsaslukuinen yleisö otti miehen heti omakseen ja lauloi hittien mukana. Jennifer Aniston, Milla sekä Puistossa olivat tuttua kauraa ihmisille. Uudempi hitti Levoton tyttö tuntui sekin miellyttävän, kuten tietysti myös vanhempi 1972. Anssi Kela bändeineen on yllättävän rock vaikka mies nousi suosioon lähinnä laulaja-lauluntekijänä. Bändissä vaikuttaa mm. Tuomas Wäinölä joten siinä mielessä kitaristien ja basistin heviposeeraukset eivät ole tuulesta temmattuja. Keikan loppupuoli tarjosi vielä rauhallisempaa menoa kun pitkitetty versio Nummelasta laulatti yleisöä.

Klamydia
Klamydia

Seuraavaksi Suomipop-lavalla nähtiin yksi suurimmista yleisön suosikeista tällä festivaalilla. Klamydia tarttui tehokkaasti ja varmasti. Yhtye heitti Hiekkaharjussa kesän viimeisen keikkansa ja intensiteetti oli sen mukainen. Pohjanmaalla ja Kolmen soinnun maisterit olivat sitä itseään mikä sai yleisön innostumaan. Eli rehellistä punkkia. Klamydian ura on pitkä ja se pitää sisällään valtavan määrän kappaleita. Itse muistan parhaiten ne vanhat kuten vaikkapa Tango delirium, Huipulla tuulee sekä Minäminäminä. Joskus bändiä tuli kuunneltua, enää ei kuin satunnaisesti. Pala rauhaa omistettiin Aamulypsy- ohjelman Jaajolle. Varsinaisen setin viimeisenä kuultu Vaatteet pois puolestaan on täydellinen festaribiisi. Encoressa kuultiin Pilke silmäkulmassa ja Pienen pojan elämää. Klamydian myötä moni paikalle tullut sai varmasti sen mitä halusi.

Happoradio
Happoradio

Miehet mustissa eli Happoradio oli päälavan seuraava esiintyjä. Solisti Aki Tykki täydensi kokonaisuuden vielä mustalla pipolla ja tummilla aurinkolaseilla. Happoradiolla oli lavalla nelisen kappaletta taulu-TV: n kokoisia screenejä joilla vauhditettiin kappaleiden kulkua. Bändin suosio on edelleen vakaa vaikka itse en heistä kovasti innostunutkaan. Hirsipuu ja Elefantti avasivat setin jonka jälkeen kuultu Vakava nainen on yritetty kirjoittaa naisen näkökulmasta. Ihmisenpyörän aikana screeneillä nähtiin tietysti juoksijoita. Hitti Pelastaja toimi mainiosti. Ennen kappaletta Pois Kalliosta Tykki tiedusteli moniko yleisöstä oli ensimmäistä kertaa Happoradion keikalla. Yllättävän paljon käsiä nousi ylös. Yhtye aikoo soittaa biisiä niin kauan kuin käsiä nousee. Encore ei tarjonnut kovasti yllätyksiä. Illan viimeinen oli luonollisesti Che Guevara.

Apulanta
Apulanta

Festivaalin viimeinen esiintyjä päälavalla oli Apulanta. Ihmisiä oli paikalla sankoin joukoin. Yhtyeen valoshow pimeässä illassa oli näyttävä joskin kuvauksellisesti äärimmäisen hankala. Musiikki sen sijaan toimi jälleen kerran. Zombeja! aloitti setin minkä jälkeen kysyttiin Mitä kuuluu. Apulanta hyödynsi samoja screenejä kuin Happoradio vai olikohan se toisin päin? Anyway, vilkkumista ja efektejä lavalla nähtiin riittämiin. Toni Wirtanen kiitteli paikalle saapunutta yleisöä ja oli innoissaan siitä, että joku viitsii järjestää nykyisin uusia festareita. Ankkarockkiakin muisteltiin. Vasten mun kasvojani sekä Hiekka olivat terhakka kaksikko ennen Sipen kaikkien aikojen suosikkibiisiä Apulannalta. on minustakin bändin parhaimmistoa. Uusi basisti Ville Mäkinen väläytteli keikalla myös pystybasson soittajan taitojaan. Päivä oli ollut pitkä ja kuuma joten päätin lähteä pois festivaalialueelta samalla kun Koneeseen kadonnut lähti soimaan. Mitä kuuluu? Hyvää kuuluu Apulannalle.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone