Tiina Raevaara ammensi vaikutteita Nukkumatista

tiina raevaara

Tiina Raevaaran kauhuromanttinen dekkariromaani Yö ei saa tulla on yksi alkavan kirjavuoden valkopilkkuja. Mesta.netin kirjasivusto selvitti kirjailijan kuulumiset ja mistä uudessa kirjassa on kyse.

Yö ei saa tulla –kirjassa Antti aikoo tappaa keski-ikäisen lääketehtailijan, joka syöksi hänen teini-ikäisen Aalo-siskon kuolemaan. Mistä sait idean monikerroksiseen ja jännittävään tarinaan?

– Alun perin halusin vain kirjoittaa selvästi erilaisen kirjan, mitä edellinen Laukaisu-romaanini oli. Halusin hieman dekkarimaisen juonen ja vetävän tunnelman. Toisaalta minulla on pitkään ollut mielessä, että haluaisin kirjoittaa tarinan, joka sivuaisi jotain jo olemassa olevaa, tunnettua satua tai kauhutarinaa. Aika nopeasti oli itsestään selvää, että se tulisi olemaan E.T.A. Hoffmannin Nukkumatti-tarina. Halusin kirjoittaa myös pelosta: olen itse ollut aina hyvin pelokas ihminen, ja halusin kuvailla pelontunteen fyysisyyttä. Näistä aineksista Yö ei saa tulla vähitellen kursiutui kasaan.

Kirjan päähenkilö on 25-vuotias Johannes, jonka elämää varjostavat menneisyyden haamut ja kipuileva päämäärättömyys. Millaista oli sukeltaa nuoren miehen sielunmaisemaan?

– Olen ennenkin kirjoittanut esimerkiksi novelleja niin, että päähenkilö on ollut mies. En tietenkään osaa arvioida, olenko onnistunut, mutta ajattelen henkilöitä aina enemmän yksilöinä kuin sukupuolensa edustajina. Johanneksen hahmossa esimerkiksi arkuus ja epävarmuus ovat varmasti paljon tärkeämpiä kuin hänen sukupuolensa. Yritän aina päästä hyvin henkilöideni pään sisään, tuntea heidän tunteensa ja ymmärtää heidän toimintansa syyt. Kiinnyn vahvasti henkilöihini, vaikka he eivät ihmisinä olisikaan erityisen miellyttäviä. Minä arvostan heitä aina.

tiina raevaara pieni

Aloit kirjoittaa täyspäiväisesti noin kymmenen vuotta sitten. Mikä on ollut antoisinta ja vastaavasti haastavinta työssäsi?

– Antoisinta on ollut se, että saan kirjoittaa. Edelleen jaksan innostua asiasta: saan kirjoittaa mistä vain, millaisia tarinoita tahansa.

– Haastavinta ovat monet kirjoittamisen ulkopuoliset asiat, kuten vaikkapa ajankäyttö. Perhearjen ja kirjoittamisen välillä tasapainottelu on välillä hankalaa. Mielessä olisi paljon enemmän kirjoittamiseen liittyviä projekteja, mitä oikeasti ehdin ja pystyn toteuttamaan.

Olet julkaissut novelleja ja romaaneja ja voittanut muun muassa Runeberg-palkinnon. Millaisia haaveita ja suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle?

– Kirjoitan ja haluan kirjoittaa edelleen monenlaisia tekstejä: romaaneja, novelleja, tietokirjallisuutta. Monipuolisuus pitää ajattelun tuoreena. En halua juuttua paikalleni, vaan tavoitella uutta ja pysyä koko ajan kunnianhimoisena. Lähitulevaisuudessa on tietenkin tarkoitus viipyä Yö ei saa tulla-kirjan jälkimainingeissa: sen on tarkoitus saada jatkoa.

Mitä muuta elämääsi kuuluu? Mitä harrastat ja miten rentoudut kirjoitustyön lomassa?

– Erittäin tärkeä aivojentuuletuskeino minulle on metsässä kävely koiran kanssa. Metsä ja koira rauhoittavat ja rentouttavat. Tiedän, että kaiken kiireen keskellä olen muuten ollut huono huolehtimaan itsestäni. Tänä vuonna yritän liikkua enemmän ja nukkua tarpeeksi. Väsyneillä aivoilla on vaikea luoda uutta. Metsäkävelyiden lisäksi kuuntelen paljon musiikkia, lähinnä heviä ja progea, ja minut saattaakin usein bongata rock-konserteista.

 

Tiina Raevaaran (s.1979) esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas ilmestyi vuonna 2008. Hän on voittanut Runeberg-palkinnon ja Martti Joenpolven novellikilpailun vuonna 2006. Viime vuonna häneltä ilmestyi perhesurmia käsittelevä Laukaisu-romaani.

Yö ei saa tulla Elisa Kirjassa.

Kuva: Ismo Jokinen

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone