The Shape of Water: ”del Toron ohjaus kumartaa vanhojen Hollywood-elokuvien taialle.”

sally-hawkins-and-doug-jones-in-THE-SHAPE-OF-WATER

Ohjaus: Guillermo del Toro. Pääosissa: Sally Hawkins, Michael Shannon, Richard Jenkins. 124 min. K16.

The Shape of Water sijoittuu 1960-luvun Baltimoreen, jossa valtion tutkimuskeskuksen käytäviä jynssäävä Elisa (Sally Hawkins) löytää työpaikkansa uumenista jotain virtsaisia wc:n lattioita kiinnostavampaa. Mykän siivoojan ja vesisäiliöön teljetyn olion välille syntyy työpaikkaromanssi, jollaista ei katsottaisi hyvällä kuin elokuvassa.

Guillermo del Toron ohjaus kumartaa vanhojen Hollywood-elokuvien taialle, toisaalta nyrjäyttää niiden asetelmia katsoessaan tuttuja miljöitä perinteisten statistien näkökulmasta. Läsnä ovat niin mykkäelokuvat, musikaalit, seikkailu ja -kauhuelokuvat kuin vakoojatrillerit, mutta pohjimmiltaan kyse on aikuisille suunnatusta romanttisesta fantasiasadusta.

Elisassa on paljon tuttua monista Hawkingsin aiemmista rooleista, mutta hahmon mykkyys tuo entistä selkeämmin esiin, miten paljon näyttelijä kykenee sanomaan ilman dialogia. Myös muut roolivalinnat ovat enemmän tai vähemmän täysosumia, mutta siitä huolimatta sivuroolit on helppo unohtaa.

Puhekyvytön siivoja ja hänen musta kollegansa (Octavia Spencer) ovat niin merkityksettömiä olentoja kylmän sodan Yhdysvalloissa, ettei heitä huomata edes huippusalaisen tutkimuskeskuksen laboratorioissa. Näkymättömyys leimaa myös Richard Jenkinsin esittämää, kaapissa elävää työtöntä homoseksuaalitaiteilijaa sekä Michael Stuhlbargin tulkitsemaa Neuvostoliiton vakoojaa.

The Shape of Water onkin rakkaustarinan ohella kuvaus näkymättömien noususta vastarintaan. Tiettyjen, negatiivisiksi leimattujen piirteidensä vuoksi ulkopuolisiksi jääneiden on helpompi nähdä suonikas ja sammakonsilmäinen vesimies tuntevana ja älykkäänä olentona, siinä missä valkoisten heteromiesten tutkijaryhmä kohtelee sitä julmasti kuin tuotantoeläintä.

Elisa ja vesiolento tunnistavat itsensä toisissaan, ja heidän suhteensa rakentuu samankaltaisuuden, ei muiden näkemän toiseuden kautta. Perinteinen kaunotar ja hirviö -asetelma saa uuden muodon, kun sammakko ei muutu suudelman jälkeen prinssiksi ja rakkaus saa myös fyysisiä muotoja.

Samalla The Shape of Water kääntää King Kongin ja Mustan laguunin hirviön kaltaisten klassisten Hollywood-elokuvien lähtökohdan päälaelleen esittäessään vieraan olennon samastuttavana ja tutkimusryhmän epäinhimillisenä hirviönä.

Visuaalisesti The Shape of Waterin maailma hyödyntää veden monia elementtejä. Sen värimaailmassa ja tunnelmassa on merenpohjan hiljaisuutta ja tyyneyttä mutta myös Edvard Hopperin maalausten pysähtyneisyyttä ja yksinäisyyttä.

Jos mustan naisen, mykän siivoojan, homoseksuaalin, kommunistin ja jokihirviön sankarina esittävä elokuva olisi tehty 1960-luvulla, olisi se viiden ja puolen tähden klassikko. Ei The Shape of Waterin katsominen nytkään hukkaan heitettyä aikaa ole, ja Kultaisen leijonan voitto ja Oscar-ehdokkuuksien tulva on helppo hyväksyä.

J. K. SILVENNOINEN

Vuokraa elokuva Elisa Viihde Vuokraamosta

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone