The Imitation Game

The Imitation Game. O: Morten Tyldum. PO: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley. 113 min.

THE IMITATION GAME

Matemaatikko Alan Turing onnistui toisen maailmansodan aikana kehittämänsä varhaisen tietokoneen avulla murtamaan saksalaisten Enigma-salakirjoituslaitteen kryptauksen. Keksintö lyhensi sotaa vuosilla ja pelasti valtavasti ihmishenkiä.

Valtio käänsi kuitenkin selkänsä sotasankarilleen, kun tämä jäi 1952 kiinni homoseksuaalisuudesta, joka tuolloin oli Isossa-Britanniassa laitonta. Kemialliseen kastraation tuomittu ja lääkityksen sairastuttama matemaatikko vietti viimeiset vuotensa yksinäisenä ja häpäistynä päättäen päivänsä oman käden kautta.

The Imitation Game kuvaa sankaruuden sijaan salailua ja häpeää, joita Turing koki niin salaisen työnsä kuin seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Trillerimäinen tarina keskittyy Enigman arvoituksen ratkaisun ympärille, mutta pyrkii myös rakentamaan henkilökuvan Turinginsta.

Elokuva julistaa, että Turing ylsi suuriin tekoihin koska oli monin tavoin poikkeusyksilö, ei siitä huolimatta. Takaumat poikakoulusta avaavat uravalintaa ja sosiaalista kylmyyttä, mutta etenkin Turingin elämän synkät viimeiset vuodet sivutaan ylimalkaisesti.

4

Turing esitetään sosiaalisena hylkiönä, joka joutuu niin päällystön kuin työryhmänsä jäsenten epäsuosioon ja jonka on helpompi ymmärtää numeroita ja koneen loogista toimintaa kuin tulkita ihmisten käyttäytymistä.

Hänen autistiset piirteensä näyttäytyvät ulospäin viattoman kyvyttömyyden sijaan itsetietoisena ilkeilynä ja sarkasmina. Etenkin Turingin ja yksikön komentajan (Mark Strong) välinen dialogi tuo nopeudessaan ja koomisuudessaan mieleen sitcomin.

Benedict Cumberbatchin on roolissaan hyvä, ja monena muuna vuonna hän olisi saanut takanreunalleen kultaisen patsaan.  Parhaimmillaan hän on esittäessään Turingin haavoittuvaisena, loukattuna ja särkyneenä. Sen sijaan älyllisessä itsevarmuudessa ja sosiaalisissa vuorovaikutuksessa on hetkittäin teennäisyyttä, mikä tosin saattaa johtua siitä, että hetket tuovat liiaksi mieleen Cumberbatchin roolisuorituksen Sherlock Holmesina.

Sivuroolit on miehitetty etevillä näyttelijöillä, mutta hahmot ovat ohuita ja kliseisiä. Keira Knigtleyn esittämän matemaatikon kautta tuodaan esiin naisen alistettu asema niin perhepiirissä kuin työelämässä. Näkökulma on tervetullut mutta tarpeettoman alleviivattu.

Norjalainen Morten Tyldum osoittaa The Imitation Gamella olevansa Yhdysvaltain elokuva-akatemian mieltymykset ja laatustandardit täyttävä ohjaaja. Hintana on tosin ollut Headhuntersin (2011) hirtehisestä huumorista, vapaudesta ja omaperäisyydestä luopuminen.

J. K. SILVENNOINEN

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone