Tapani Bagge kaivoi vanhan dekkarihahmonsa naftaliinista: ”Mujunen tuli pistooli kädessä ovelle ja sanoi, että nyt on aika”

Hämeenlinnalainen Tapani Bagge tunnetaan tuotteliaana ja monipuolisena kirjalijana. Hänen uusi historiallinen rikosromaaninsa Sinimusta kyyti ilmestyi juuri. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli pitkän linjan dekkaristia.

Sinimusta kyyti -dekkarissa jo aiemmin neljässä kirjassa seikkaillut Valpon ylietsivä Väinö Mujunen palaa kehään muutaman vuoden tauon jälkeen. Mikä sai sinut kaivamaan Mujusen naftaliinista?

Mujunen itse tuli pistooli kädessä ovelle ja sanoi, että nyt on aika. Hänen vaiheisiinsa oli kyllä tarkoitus palata jo aiemmin, mutta väliin pääsi kaikenlaista muuta aihetta ja tilausta. Historiassa on se hyvä puoli, että se ei enää vanhene.  

Tarinassa palataan 30-luvun alkuun, jolloin Lapuan liike ja kommunismin uhka värittivät kansalaisten arkea. Minkälainen kyseinen ajanjakso on dekkaritarinan kannalta?

Oikein mielenkiintoinen. Sisällissodan arvet ovat vielä tuoreita, ja toiseen maailmansotaan johtava kehitys on jo käynnissä maailmalla. Mujunen yrittää tehdä työnsä etupiirien ulkopuolella. Valpossa se ei aina ole helppoa, eikä työtovereistakaan aina tiedä, miten pitkälle heihin voi luottaa.

Millaista palautetta olet saanut Sinimusta kyyti -kirjasta?

Mujusen paluusta on oltu innoissaan, mutta harva on vielä ehtinyt lukea kirjaa. He ovat kyllä kehuneet. Mujunenkin hyväksyi kirjan ja lupasi muistella lisää.

Olet kirjoittanut jo neljännessataa rikosromaania ja lukuisia muitakin teoksia. Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi?

Kyllä se on varmaan tämä Mujus-sarja, jos jotain täytyy erikseen nostaa. Siinä olen päässyt käsittelemään isoja asioita ja onnistunut luomaan hahmon, josta lukijat ovat erityisesti innostuneet.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? onko esimerkiksi uusia hahmoja jo suunnitteilla vai jatkuuko joku vanhoista sarjoista?

Mujusen on tarkoitus palata nyt pikapuoliin. Hän jatkaa tutkimuksiaan sotienjälkeisessä Suomessa yksityisetsivänä, mutta yhteydet valtiolliseen poliisiin ja poliittisiin piireihin säilyvät. Muitakin aiheita on kyllä muhimassa, ainakin Hämeenlinna Noiriin ja kovan onnen lakimies Onni Syrjäseen liittyviä.

Olet kirjoittanut päätoimisesti jo 1980-luvun alkupuolelta. Millä mielin seuraat kirja-alan kehitystä?

Olen tottunut kirjoittamaan kaikenlaista. Pitkälle yli sadan kirjan lisäksi olen tehnyt tv- ja sarjakuvakäsikirjoituksia, kuunnelmia, näytelmiä, kioskiviihdettä ja laulutekstejä. Tarina on aina tarina. Ääni- ja e-kirjat vain monipuolistavat tarjontaa.

Kirjahan on ollut kriisissä niin kauan kuin muistan. Kauemminkin. Silti uskon, että se elää vielä pitkään.

Perheesi vapaa-ajan asuntona on vanha maatila. Onko teillä kotieläimiä? entä mitä olet puuhastellut tilalla viime aikoina?

Meillä ei ole tällä hetkellä muita kotieläimiä kuin kääpiövillakoira Nana, joka myös seikkailee omassa kuvakirjasarjassaan ukulele-etsivänä.
Mökillä juuri ravasin muutaman tunnin ruohonleikkurin perässä. Aamulla käytiin sienimetsässä, ja tytär laittoi kantarellirisottoa. Olihan hyvää. Seuraavaksi lämmitetään sauna. Huomenna vuorossa vesakon raivausta. Mukavaa vastapainoa kirjoittamiselle. Ja samalla aivot raksuttavat omiaan.
Kun talo on melkein satavuotias eivätkä piharakennuksetkaan ole ihan uusia, aina löytyy jotain pientä remontoitavaa. Viimeksi uusittiin tuvan lattia. Alta paljastui avaamaton rasia rosteisia nupinauloja, tyhjä Klubi-aski ja muita antiikkiaarteita. Ei yhtään ruumista.

Lue näyte Sinimusta kyyti -kirjasta. Kirjasta on saatavana myös äänikirjaversio.

Kuva: Timo Ahola

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone