Tänään televisiossa, kotimaisen elokuvan mykkäkausi päättyi tähän komediaan

Tänään tiistaina nähdään Yle TV1:n iltapäiväohjelmistossa (kello 13.20)  Jaakko Korhosen ohjaama ja Agapetuksen romaaniin perustuva komedia Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931). Kyseinen komedia aloitti näytelmäelokuvien äänikauden Suomessa.

Lomalaiset Himanen (Joel Rinne) ja luutnantti Kehkonen (Yrjö Tuominen) tarjoutuvat kuljettamaan veneellään asemapäällikkö Viirimäen (Kaarlo Saarnio) järven yli kylään. Kommellusten kautta Himanen ja Kehkonen menettävät vaatteensa, törmäävät vankikarkuri Vikströmiin (Uuno Montonen) ja viranomaisiin. Seikkailun aikana naisenakin esiintyvä Himanen ihastuu nimismiehen (Heikki Välisalmi) tyttäreen Alliin (Elsa Segerberg).

Ensimmäisiä äänifilmikokeita oli Suomessa tehty jo syksyllä 1929 turkulaisessa Lahyn-Filmissä. Näytelmäelokuvien äänikauden aloitti kuitenkin helmikuussa 1931 ensi-iltansa saanut Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Elokuvasta suunniteltiin alunperin mykkää filmiä. Ulkomaisen äänielokuvan paineessa  suunnitelmat muuttuivat leikkausvaiheessa: elokuvaan lisättiin Turun Olavinpalatsissa Lahyn-Filmin laitteilla jälkiäänitetty optinen ääni. Ääni rajoittui tosin musiikkitapettiin sekä pariin repliikkiin, kolmeen lauluun ja muutamaan jälkisynkronoituun äänitehosteeseen. Kaikki muut repliikit esitettiin mykkäelokuvien tapaan kaksikielisinä väliteksteinä.

Lehdistöarvioissa oltiin elokuvalle suhteellisen suosiollisia;

Merkitsemme mielihyvin, että alku tällä meille vielä oudolla alalla on lupaava, jopa ansiokaskin” (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi).

Agapetuksen harmittoman veikeästä hyväntuulisuudesta on paljon säilynyt filmissä, ja mehevät tekstit tehostavat juonikommelluksien hauskuutta. Jaakko Korhosen ohjaajadebyyttiä on pidettävä erittäin lupaavana”. (V-i, Helsingin Sanomat)

Eikä (ohjaajalla) ole mitään uutta tai omaa sanottavana. Filmi kulkee hänen puolestaan vanhaa ja tuttua käsityölatua, jota mikään pienikään koomillinen välähdys ei nostata. Korhonen tyytyy kaikkein niukimpaan ja kuivan asiallisimpaan kertomiseen, joka kyllä ulkonaisesti on silkoista ja jotenkin moitteetonta. Aatamin puvussa on tyypillinen näyttelijäin kesälomafilmi, jota tehdessä näyttää puuttuneen se rakkaus ja innostus työhön, joka sen lopulta elävöittäisi taideteokseksi tai edes hyväksi filmiksi” (Roland af Hällström, Aamulehti)

(Lähde Elonet)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone