Suomalaiskirjailija muutti Kreetan saarelle – uusi pakinasarja alkaa!

jussi pakina

Kalimera, Suomi! (Huomenta Suomi!) -pakinasarjan ensimmäinen osa. Kirjoittajana on Kreetan saarelle muuttanut kirjailija Jussi Wahlgren.

Muutoksia, muutoksia…

Yksi asia on elämässä varmaa. Muutos. Ainakin kirjailijan elämässä. Jos työpaikka, elämänkumppani, taloudellinen tilanne tai kustantaja ei muutu, niin sitten muuttuu koko elämä.

Niinpä tapahtui, että keskellä kesäkuun kirkasta iltapäivää, Tampereen moottoritiellä, paluumatkalla Annikin runopäiviltä, puhelin soi.

¨Terve, sä kun oot kirjailija, niin mikset viettäis talvea etelässä?” Luurista kuului tuttu ääni.

”Miksen, ihan totta.” vastasin.

”Hyvä. Lähtö on syyskuun lopulla.”

Ei siinä muuta tarvittu. Tai ehkä siinä tarvittiin jokin elämäntilanne, johon tämä yllättävä puhelinsoitto osui. Sellainen, että lähtö tuntui luontevalta. Voisi jopa sanoa, että odotetulta, että olin jonkin sortin elämänmuutosta odottanut jo jonkin aikaa. Eläkeikään oli vielä kaksi vuotta aikaa. Näytti kuitenkin pahasti siltä, että olin siirtymässä eläkemiehen maisemiin vähän etuajassa. Se ei minua tietenkään haitannut. Päinvastoin.

Kolmessa kuukaudessa ehdin valmistella muutosta hyvin. Sanoin Kampin vuokrakämpän irti, vuokrasin kellarikomeron vähäisille tavaroilleni ja hyvästelin ystävät. Useat moneen kertaan.

Cafe Mascotin poetry-illassa Helsingin Kalliossa esitin viikkoa ennen etelän lentoa lähtörunon, jossa muistelin jo kaukaiselta tuntuvia rattoisia hetkiä runopäiden kanssa. Toivoin voivani jatkaa runoilua ja runojen esittämistä myös Kreetalla. Romaanien kirjoittamisen lisäksi, siis.

Teen myös kirja-arvosteluja. Se olisi helppoa Kreetalla. Sain uutuudet suoraan läppäriini E-kirjana. Lentomatkalle varasin arvioitavaksi Christian Rönnbackan  Kylmä syli-dekkarin. Suomalainen poliisihuumori lämmitti mieltäni katsoessani koneen ikkunasta kotimaani vihreää etelärannikkoa, joka jäi taakse. Ainakin joksikin aikaa.

Oma valmistumassa oleva romaanini, Viisi kuukautta, viisi viikkoa, oli vielä pahasti kesken. Päätin tehdä sen loppuun Haniassa, Plataniaksen yläkylän pienkerrostalossa. Plataanien ja Bouganville-köynnösten katveessa. Kyläkirkkoa vastapäätä. Oliivilehtojen ja appelsiinitarhojen keskellä.

En ollut koskaan käynyt Kreikassa. Olin matkustellut paljon ympäri Eurooppaa. Espanja oli hyvin läheinen. Olin ollut töissä Kanarian saarilla ja Mallorcalla 70-luvulla. Italiaa olin matkustanut ristiin rastiin. Saksaa olin kolunnut reilaamalla ja omalla autolla vuosikymmeniä. Ranskan etelärannikko oli tuttu. Samoin Adrianmeren helmi, Dubrovnik, jossa olin myös työskennellyt Aurinkomatkojen oppaana. Kaikista näistä kokemuksista olin kirjoittanut jotain romaaneihini, joita oli tähän mennessä kertynyt yhdeksän kappaletta.

jussi pakina 2

Mutta tämä Kreikka! Ja Kreetan saari. Aivan tuntematonta historiaa, kulttuuria ja kieltä. Ja kirjaimia! Näitä tuskastuttavia kyrillisiä koukeroita. Ainoa tuttu asia oli ’Kerro minulle Zorbas’, se kuuluisa Anthony Quinn -elokuva 60-luvun alusta. Se oli kuvattu nimenomaan Kreetalla, lähellä Hanian kaupunkia.

Zorbaksenkin tanssi tuli minulle tutuksi ajan mittaan. Mutta ensin oli sopeuduttava kaaosmaiseen liikenteeseen, liian tuttavallisiin ihmisiin ja maailman parhaaseen ruokapöytään. Ja tietysti Retsinaan ja jälkiruokaviinaan, Rakiin.

Heti alusta lähtien minulla oli tunne, että Haniassa olin vihdoinkin kotona.

Jussi Wahlgren

 Jussi Wahlgren (s.1952) on suomalainen kirjailija ja runoilija. Wahlgren on romaanien ja runojen lisäksi käsikirjoittanut näytelmiä ja tv-tuotantoa. Hän on myös toiminut luovan kirjoittamisen opettajana Oriveden Opiston kursseilla. Wahlgren asuu ja työskentelee Kreetalla.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Yksi kommentti

  1. Hei
    Nautitko elämästäsi nyt päästyäsi elämään…

Kommentit suljettu.