Sörkan kuritushuonevangin päiväkirjat julkaistiin kirjana – lue kuusi päiväkirjamerkintää 1970-luvun vankila-arjesta

9789522917553

Helsingin keskusvankila Sörkka on yksi Suomen kovamaineisimmista vankiloista. Sen kuritushuoneissa sovitti 70-luvulla rangaistustaan noin 500 vankoa. Heidän joukossaan oli Benjamin ”Beni” Kaarto.

Petoksista ja varkauksista tuomiotaan istunut Beni ei ollut ihan tyypillisin sen ajan ”linnan venkula”. Hän oli kirjallisesti lahjakas ja opiskeleva mies, joka oli hyvin selvillä maailman tapahtumista.

sörkkaKaarto piti vuoden 1972 tammikuun ja marraskuun välisenä aikana päiväkirjaa. Hän kirjasi vihkoon tuntemuksiaan ja arjen tapahtumia paksujen tiilimuurien sisäpuolelta.

Vuonna 1988 Kaarto lähetti päiväkirjansa vankilaitosta tutkineelle sosiologi Heikki Sarlinille. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Sarlinin tytär otti yhteyttä Kaartoon ja kertoi löytäneensa päiväkirjat edesmenneen isänsä arkistosta.

Tytär palautti päiväkirjat Kaartolle. Vuosikymmen myöhemmin kirjailija Kari Palin koosti niitä Sörkka-nimisen kirjan (Docendo), joka on julkaistu juuri sähköisenä versiona. Painettu teos ilmestyy myöhemmin kevään aikana.

Ainutlaatuinen päiväkirja tuo vankeudessa olon tuskan ja vankila-arjen tapahtumat henkilökohtaiselle tasolle. Benin mielialat vaihtelevat ja taistelu masennusta vastaan on käsinkosketeltavaa. Lusiminen ei suju aina kuin silkkiä, mutta toisaalta vapaus häämöttää.

”Ei oikein mitään kirjoitettavaa. Tai paremminkin ei huvita, on niin saatanan tylsää, että tekisi mieli vain maata ja tuijottaa kattoon. Tämmöinen fiilis iskee toisinaan kuin tyhjästä, vaikka ainahan siinä taustalla jokin syy löytyy. Yksi nyt ainakin on tuo kesän puhkeaminen, joka oikein korostaa tätä paksujen tiilimuurien ja -seinien ja kaltereiden raskasta tunnelmaa. Yritän nyt kuitenkin kääntää jonkin aikaa Twainin kirjaa, jos se vähän jelppaisi.”

Päiväkirjassaan Beni kamppailee myös alkoholismia vastaan. Myös naispsykologi Suhosella käynneistä riittää kerrottavaa. Haluttu muutos etenee miehessä ja tulevaisuus kirkastuu kirjan edetessä – vankilaan hän ei aio palata enää koskaan.

”Olen nyt käynyt siellä parin kuukauden ajan. Tänään Suhonen kiinnitti huomiotani siihen, että minulla olisi taipumusta ”järkeistää” asioita, siis tunteiden sijasta. En ainakaan kiistänyt sitä suoralta kädeltä, vaan innostuin kertomaan, ettei meillä himassa juurikaan tunteita näytetty – paitsi negatiivisia.”

Benin henkireikä on kirjallisuus. Hän lukee ahkerasti ja osallistuu kirjallisuuspiiriin. Sörkkä-kirjan sivuilla vilahtavatkin usean romaanin nimet ja kommentit luetuista kirjoista.

”Huomenna alkaa pitkä vapaa, duuniin seuraavan kerran vasta tiistaina. Toivottavasti säät suosii, että voi ulkoilla enemmän. Sain eilen Suvun luettua ja kävin tänään ruokiksella kirjastossa, että on pyhiksi luettavaa. Valitsin Dumas’n Monte Criston kreivin, jonka olen lukenut viimeksi joskus koulukodissa. Lisäksi otin pari Ellery Queenin kirjoittamaa dekkaria, Salaperäiset lehtileikkeet ja Kämmenen jälki.”

Päivisin Beni työskentelee vankilan liikennemerkkipajalla.

Iltapäivällä painoin Väkän kanssa tienmutkamerkkejä. Kilpi maalaamon tupakkapaikalla, ison hallin perällä, tuijotin ulos ikkunasta, jossa ei ole kaltereita. Noin seitsemän metrin päässä kohoaa vankilan muuri, jonka päällä jököttää vartiotorni, missä näkyy pampun siluetti. Ikkuna on niin korkealla, että siitä näkee muurin yli kauas Vanhankaupungin lahden jäälle. Vapauteen tiirailu on itsensä kiusaamista, mutta vaikea sitä on vastustaakaan.

Vankilan arjessa monet pienetkin asiat saavat suuret mittasuhteet. Beni kuvailee vankien askareita tarkkanäköisesti ja usein pilkettä silmäkulmassaan

”Ile palasi lomalta, ei ollut kuulemma napannut huikkaakaan. Tänään painoimme mutkaisen tien merkkejä, ja kun jäi vapaata, kirjoitin Väkän sanelemana brevun sen naiselle. Iltapäivän lopussa kävin Areniuksen luona ja vedimme sätkät ikkunalla. Soso liikehti päiväsellisiiven seinänjuurella ja naputteli lapion terällä jäähän pientä puroa. Arenius innostui taas selittämään näkemyksiään Vietnamin sodasta, jota se seurasi ilmeisen tiiviisti. Moni siviilissä voisi kuvitella, että täällä fengelissä tyypit eivät ajattele juuri muuta kuin keikkoja, brenkkua tai huumeita, naisia ja bodaamista ja lukevat lähinnä sarjakuvia.”

Kirjan lopussa koittaa odotettu vapaus. Tiettävästi tuomio jäi Benin viimeiseksi.

”Kävin ruokiksella palauttamassa kirjat kirjastoon. Samalla pistäydyin Ossin luona, ilmeisesti viimeistä kertaa. Sovittiin, että pidetään kirjeitse yhteyttä. Tapaamaan en voi tulla, koska pitää olla ”vuosi puhdasta” ennen kuin voi vierailla talossa, jossa on itse lusinut. Yritin peitellä siviiliin lähtijän iloani, koska tiedän hyvin, miltä tuntuu jäädä tänne, kun frendi pääsee vapaaksi.”

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Sörkkä-kirjasta.

Lue ilmainen näyte kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone