Scorpions: Return To Forever

Scorpions on hyvä esimerkki pitkään jatkuneen uran lopettamisen äärettömästä vaikeudesta. Bändi perustettiin jo 1960-luvun puolella mutta siitä huolimatta yhtye ei jäähyväiskiertueen jälkeen malttanut eläköityä. Return To Forever on Scorpionsin jälkilöylyjen ensimmäinen studioalbumi. Jos levy jää bändin uran viimeiseksi, loppupisteeksi Return To Forever on kovin keskeneräinen ja hampaaton tekele.

Bändi julkaisi vuonna 2010 Sting In The Tail -nimisen kiekon, joka oli osittain ihan mukavaa rock-puristusta – vanhaa Scorpions-fiilistä tavoitellen. Viisumateriaali loppui kesken ennen viimeistä biisiä mutta esimerkiksi Tarja Turusen vierailema The Good die young on aivan mainio slovari. Seuraava levy Comeblack sisälsi covereita ja uusia versioita vanhoista viisuista. Jälkikäteen ajateltuna, Sting In The Tail olisi lopettanut bändin levytysuran liehuvin lipuin – still going strong.

Mutta, Scorpions jatkoi Sting In The Tail -albumin tuottajien Mikael Nord Anderssonin ja Martin Hansenin kanssa Return To Forever -levy mielessään. Sinkkubiisi We built this house on aivan mainio, todellinen helmi. Valitettavasti huippunäytöt jäävät kyseiseen kappaleeseen. Slovariosasto on aina ollut bändin ominta osa-aluetta, House of cards on ”ihan kiva” Scorpions-herkistely. Mutta levyn muu materiaali on pitkälti persoonatonta metritavaraa, joka ei paikoin edes kuulosta Scorpionsilta. Mihin ihmeeseen ruotsalaiskaksikko kadotti taikasauvansa? Rock my car -tyyliset hirvitykset ovat suorastaan noloja. Rollin’ home pyrkii ilmeisesti etsimään hieman tuoreempaa soundia mutta viisu soutaa Bon Jovin ja Fall Out Boyn välimaastosta. Onneksi Hard rockin’the place osoittaa selkeää rock-henkeä, kuten myös Rock’n’roll band. Vanhoja muisteleva kliseinen vetistely Gypsy life menee jo puolittain tahattoman huumorin piikkiin.

Scorpions olisi ansainnut tyylikkäämmän päätöspisteen. Onko kiekko uran päätös, tiedä häntä mutta Return To Forever jättää veteraanin loppumetreille laimean jälkimaun. Studiossa on ollut enmmän tahtoa kuin biisejä. Jos levyllä olisi edes muutamia We built this house -nostatuksen kaltaisia iskusävelmiä mutta kun ei niin ei. Levy ei ole totaalinen kalkkuna, ei suinkaan mutta melkein sääliksi käy, sillä tahtotaso on kova.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone