Scandinavian Music Group muutosvoimien virkistämänä

 

Uudella Scandinavian Music Group -levyllä banjo ja americana-fiilistelyt ovat vaihtuneet syntikkaan mutta bändin tunnistaa yhä omakseen. Banjo kulkee kuitenkin edelleen keikoilla mukana. Mesta.netin haastattelussa SMG:n luova sävelmoottori Joel Melasniemi kertoo muutoksen tärkeydestä ja vetää mielenkiintoisia linjoja Terhin/Pauliinan vokaalisuoritusten ja Iron Maidenin välille.

Vaikka syntikka on saanut vahvan puheosuuden, Terminal 2 ei ole kuitenkaan leimallisesti kasariretroilua. Joelin mukaan mielleytymiä voi hakea myös 70-luvun lopun musiikista mutta aikauskollista pastissia ei ollut missään vaiheessa hakusessa.

– Pyrimme käyttämään syntetisoijia osana huojuvaa ja raakaakin livesoitantaa, emme sekvenssereiden ohjailemina. Tästä syntyy samaan aikaan moderni ja inhimillinen soundi. Tarkoitan modernilla tässä tulevaisuudenuskoista ja epäironista, pikemminkin kuin vuotta 2014 määrittävää. 80-luvun modernismi vaikuttaa hyvin inhimilliseltä ja ”käsintehdyltä” nykyperspektiivistä katsottuna.

Ja banjokin lähtee mukaan keikoille. Myös tuoreen levyn päätöskappaleessa banjo pääsee hetkeksi ääneen. Joel muistuttaa vuosien saatossa musiikkia virranneen korvien ohi monesta suunnasta, joten syntikka ei tuntunut millään tavalla vieraalta.

– Vaarallisen tuntuiset ratkaisut herättävät ja nostavat liian mukavasta löhöasennosta enemmän tuolin reunalle. Valpastuu.

Joelin sanoin ”muutama jenkka” on toistaiseksi laitetty jäähylle livesetistä mutta niin se aina menee uuden levyn julkaisun myötä. Syynä ei ole banjon hyllytäminen, kokonaisuutta koristellaan vanhalla materiaalilla ja ”banjo kyllä kulkee mukana”.

Vaikka muutoksen tuulia oli ilmassa, bändin jatkon suhteen lopunajan merkkejä ei ollut nähtävillä. Bändin sisällä realistisia vaihtoehtoja oli kaksi; tehdä jotain outoa.. mitä sattuu huvittamaan tai olla tekemättä mitään. Kuten usein, valinta tehdä jotain vei voiton. Albumin loppuvaiheessa hämmenystä ja epävarmuuta herätti Kössi Salokorven vetäytyminen SMG:n toiminnasta. Rivistöön saatiin kosketinsoittaja Olli Äkräs, joka on tehnyt suuren työn albumin soundin siirtämisessä liveympäristöön.

– Kriteerinä oli löytää Kössiä korvaamaan henkilö jonka kanssa livekeikan pystyy vetämään läpi ilman kahlitsevia taustanauhoja, toisaalta uuden levyn rikasta ja laveaa tekstuuria uhraamatta.

– Kriisissä piili jälleen kerran mahdollisuus.

Joel pitääkin pitkäikäisen yhtyeen perusedellytyksenä jonkinasteista muutoksen hyväksymistä ja muutoshakuisuutta. Scandinavian Music Groupin kohdalla suuntaa on mietitty suurinpiirtein kolmen albumin sykleissä.

Tuoreella levyllä Terhin ja Pauliinan laulusuoritus tuntuu yltävän (vielä) uudelle tasolle. Harmoniat ovat enemmän kuin kohdallaan. Toisaalta vahva laulusoundi määrittää myös osaltaan SMG:n ulosantia. Progerokitus tai vaikkapa New wave of british heavy metal saattaisi sujua SMG:n nykyisellä vokaalimiehityksellä kankeasti.

– No ei se ehkä olisi luonteva yhdistelmä, mutta Terhin ja Pauliinan lauluharmoniat ovat itseasiassa mielestäni paljon enemmän velkaa Dave Murraylle ja Adrian Smithille kuin Paul Simonille ja Art Garfunkelille. Rakkauteni terssiharmonioihin tulee Iron Maidenin kitarariffeistä.
SMG:n ”leiri” on alkanut työstämään myös videotaidetta. Joel toteaa MTV:n kultakauden lapsena musiikin ja kuvan liiton olleen aina mutkaton. Musiikkivideon tekoon ryhdyttiin kuitenkin puolivahingossa.

-Saimme päähämme tehdä ”tästä näin” -metodilla Balladi 1 -kappaleeseen omin voimin video. Meillä oli Terhin kanssa tarkka fiilis kappaleen vaatimasta tunnelmasta, ja sitä olisi ollut kertakaikkisen hankalaa sönköttää auki kenellekään kolmannelle henkilölle. Lainattiin kamera kaverilta ja lähdettiin hommiin.

– Loppukesästä kuvasimme Ei paniikkia -kappaleeseen oman video. Myöhemmin syksyllä levynkannet ja parin vielä leikkaamattoman videon matskut Espanjan reissulla. Selitimme levy-yhtiölle, että meidän nyt vaan kertakaikkisesti on vuokrattava kuvauspaikaksi uima-altaalla varustettu talo. Luulen että jatkamme myöhemminkin toimintatapaa, jossa musiikkivideot kuvataan talvisin etelässä…

Kuinka paljon muita musiikillisia harrasteita ehtii SMG:n ohessa ja rinnalla?

Miikka Paatelainen soittaa Dumari & Spugeissa, Pauliina lauluyhtye Viidessä – sekä valmistelee edelleen hissukseen soololevyä. Anssi työstää taas Icons Of Elegance -levyä ja jousisovittaa kaikkea mikä liikkuu. Antti tekee elokuva- ja tv-sarjamusiikkia, ja minäkin olen taas palannut leffamusiikin ääreen. Tämän kevään aikana pitäisi syntyä Kesäkaverit-elokuvan score.

SMG:n tuotantoa löytyy myös Spotify-palvelusta. Hyötyä vai haittaa, millaista rahavirtaa Spotify on tuonut artistille?

– Tosi vähänhän sieltä mitään tulee, mutta ei nyt valiteta. Hienoa että musiikki on kirjastopalvelunomaisesti helposti kaikkien saatavilla.

– SMG:n levyt ovat myyneet kotimaisessa mittakaavassa hyvin mutta rikastumisen vaara lienee kohtuullisen pieni. Onko Vain Elämää -telkkarisarja ainoa tie leveämmän leivän lähteelle nykypäivän kotimaisissa musaympyröissä!

– En tiedä. Pitääpä kysyä vaikka Laura Närheltä että napisiko siitä jotenkin poikkeukselliset massit. Me ollaan asian ajankohtaisuudesta johtuen viime aikoina paljon kommentoitu tätä tulonmuodostusta ja alan taloudellista kriisiä, mutta en mä nyt enää jaksa marmattaa. Päin vastoin haluan sanoa että niin tai näin koen olevani äärimmäisen etuoikeutetussa ja onnekkaassa asemassa voidessani työskennellä itselleni rakkaan asian parissa.

Teksti: J.A. Kaunisto

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone