Sami Lopakan esikoisteos vie rokkibändin viinanhuuruiselle Euroopan-kiertueelle

Kirjavuoden 2014 komeasti alkuun polkaissut Marras on Sami Lopakan esikoisteos. Kirja vie lukijan rokkiyhtyeen viinanhuuruiselle Euroopan-kiertueelle. Lopakka vastaa seuravassa Mesta.netin kirjasivuston kysymyksiin.

Like Kustannuksen mukaan Marras on ollut hyvässä nosteessa ja kerännyt kriitikoilta kehuja. Millä mielin olet seurannut opuksen vastaanottoa? Oletko yllättynyt jostain?

– Tunnelmat on helvetin hienot. Sikäli olen vähän yllättynyt, että romaani tuntuu toimivan niin lujaa muillekin kuin tälle omalle, lievästi häiriintynelle kaveripiirilleni. Ajattelin kirjoittaessa monessa kohtaa, että tämä menee monelle sikailun ja mustan huumorin osalta aivan liian pitkälle. Hienoa on ollut nähdä, kuinka laaja tämä häiriintyneiden kerho Suomessa lopulta onkaan.

Millaista palautetta olet saanut lukijoilta tähän mennessä?

– Siitä palautteesta, joka minulle asti on kantautunut, melkein kaikki on ollut jopa hämmentävää. Suurimmalla osalla on ollut vedet poskilla joko naurusta tai itkusta. Tai molemmista. En voisi enempää toivoa.

Miltä esikoiskirjan tekeminen tuntui? Miten opettavainen kokemus se oli?

– Pitkä tie se oli. Ensimmäinen sytyke romaaniin tuli jo kymmenkunta vuotta sitten. Pari vuotta sitten sen loppuunsaattamisesta tuli pakkomielle, se ei jättänyt rauhaan. Kun rupesin sen jälkeen tekstiä tosissani työstämään, vaikeinta oli löytää toimiva balanssi huumorin ja ahdistuksen välille. Tarinan täytyi kulkea monella tasolla yhtä aikaa. Vei kuukausia, ennen kuin hoksasin miten sen täytyy mennä. Mutta kun jyvä löytyi, kirja alkoi melkein kirjoittaa itseään ja hahmot rupesivat tekemään mitä lystäsivät. Aivan varmasti olen tämän prosessin myötä kirjoittajana valmiimpi. Sikäli kun käsitteet kirjoittaminen ja valmis ikinä kohtaavat.

Millaista oli sukeltaa yli vuosikymmenen takaisiin tapahtumiin? Koitko nostalgian värinöitä?

– No, lähinnä koin onnentunteita siitä, että sitä helvettiä ei tarvitse käydä enää käytännön tasolla uudestaan läpi, heh. Pitkillä kiertueilla oli monia hienojakin hetkiä, mutta se kokonaismeno oli minulle usein painajaismainen. Nostalgiantunteet kumpuavat muualta kuin kiertue-elämästä. Sen voin sanoa että nauroin kirjoittaessakin, mutta se oli sellaista mielenvikaista, helpottunutta naurua.

Marras on hauska ja raisu veijariromaani yhtyeen viimeisestä keikkakiertueesta, mutta taustalla ovat omat kokemuksesi Sentencedin vuosilta. Painoitko enemmän totuus- vai legendanappulaa kirjoittaessasi?

– Toinen kives oli toisella nappulalla, toinen toisella… Monetkin jutut on lähtöisin tositapahtumista, mutta näppäimistön ääressä homma lähti täysin lapasesta, ja siihen pyrinkin. Tämä oli ainoa tapa minulle ylipäätään mennä uudestaan tuon mankelin läpi − piti olla vapaus revitellä ja raiskata totuutta. Totta on yhtä aikaa kaikki ja ei mikään. Uskon vahvasti, että se oli oikea tapa myös lukukokemuksen kannalta.

Vaikka kyseessä on fiktiivinen romaani, Sentenced-jäsenet ovat – enemmän tai vähemmän – tunnistettavissa kirjassa. Kuinka he suhtautuivat kirjaprojektiin?

– Luetutin sälleillä tekstin ennen julkaisua läpi, mutta he tiesivät jo siinä vaiheessa että kyse ei ole mistään dokumentista. Ihan lähtökohdiksi otin romaanissa bändikaverini, mutta aika piankin hahmot alkoivat toimia eri tavalla kuin tosielämän tyypit olisivat joissakin tilanteissa toimineet. Jätkien palaute oli, että anna mennä vaan miten parhaaksi näet. Että eiköhän meidän kaikkien nimet ole tahriintuneet lokaan jo muutenkin.

Kuolema on vahvasti esillä kirjassa – liittyyhän jo Marras-nimikin kuoleman eri ilmiöihin. Lisäksi olet tehnyt gradun kuolemasta. Millainen on oma suhteesi kuolemaan?

– Hyvin lämmin ja läheinen, heh! Elämän molemmin puolin on ikuisuus mustaa ja tyhjää, ennen ja jälkeen. Kun sen muistaa, täällä vietetty aika tuntuu merkityksellisemmältä. Tuo käy mielessä joka päivä. Eikä siitä ainakaan haittaa elämän kannalta ole, päinvastoin.

Vaikuttaako Marraksen menestys ja vastaanotto tulevaisuuteesi? Aiotko jatkaa kirjoittamista?

– Totta kai se rohkaisee jatkamaan. Kirjoittamista olisin jatkanut joka tapauksessa, se on minulle tapa olla olemassa. Mutta on ollut suurenmoista huomata, että teksti uppoaa muillekin. Jotakin erittäin tulehtunutta on luvassa jatkossakin. Siis mikäli olen hengissä.

FAKTAT:

Sami Lopakka (s. 1975) tuli tunnetuksi Sentenced-yhtyeen kitaristina ja sanoittajana. Yhtye teki kuusitoistavuotisen uransa aikana kahdeksan kokopitkää albumia ja kymmenkunta kiertuetta Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Yhtyeen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yhteensä puolisen miljoonaa kappaletta. Lopakka on koulutukseltaan suomen kielen maisteri. Kahden lapsen isä soittaa nykyisin Kypck-nimisessä yhtyeessä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone