Saattokeikka

Saattokeikka_800h

Ohjaus: Samuli Valkama. Pääosissa: Heikki Nousiainen, Noah Kin. 78 min. S.

Veikko (Heikki Nousiainen) on seitsemänkymppinen leskimies, joka asuu samassa mellunmäkeläisessä lähiössä kenialaistaustaisen, 17-vuotiaan Kamalin (Noah Kin) kanssa. Naapurusten tiet risteävät, kun Veikko haluaa paeta sairaalasta mökille. Kuljettajaksi sopii ajokortiton, menopelin luvatta lainaava Kamal, joka pyrkii rahoittamaan näin lentoliput Nairobiin isänsä luo.

Veikon ja Kamalin erot, esim. musiikkimaussa ja maailmankatsomuksessa, paljastuvat lopulta pikemminkin sukupolvikuilusta kuin etnisestä taustasta juontuviksi. Matkan edetessä erimielisyydet tasoittuvat ja yhdistäviä tekijöitä alkaa löytyä samalla, kun urbaani, monikulttuurinen Suomi muuntuu kliseisiksi postikorttinäkymiksi viljapelloista, metsistä ja mökkirannasta.

Saattokeikan käsikirjoituksesta on vastannut elokuvan ohjaaja Samuli Valkama yhdessä Khadar Ahmedin kanssa, jonka ideaan se pohjautuu. ”Ideasta” puhuminen on tosin liioittelua, sillä kyseessä on tuttavaa tutumpi tie-elokuva, jossa erilaisista taustoista tulevat, eripuraiset matkustajat ystävystyvät ja oppivat toisiltaan. Ohut juoni sisältää ennalta arvattavia vastoinkäymisiä sekä pakollisen romanttisen juonteen ja yllättää ainoastaan kohdassa, jossa syyt Veikon pesäeroon poikansa kanssa paljastuvat.

Myös Valkaman aiemmat elokuvat, Hulluna Saraan (2012) ja Ei kiitos (2014), käsittelivät vaikeita ihmissuhteita komedian keinoin: ensin mainittu seksittömästä avioliitosta kärsivän naisen ja nuoren miehen suhdetta, jälkimmäinen isän ja pojan rakastumista samaan naiseen. Kahden keskinkertaisen romanttisen komedian jälkeen Valkama on päättänyt valita ajankohtaisemman aiheen ja yhteiskunnallisemman teeman, mutta vastapainoksi tyyli on entistäkin kevyempi.

Nousiainen tekee ammattitaidollaan kliseisestä Veikon hahmosta hieman elävämmän. Tälle rasismi ei ole niinkään ahdasmielisyyttä ja tyhmyyttä kuin hämmennystä uuden edessä. Nyky-Suomi on Veikolle vieras ja ahdistava, ja ennen kaikki oli paremmin. Äreään ja yksinäiseen hahmoon onkin otettu suoria vaikutteita suursuosioon saaneesta Mielensäpahoittajasta.

Saattokeikka luonnostelee Suomesta monikulttuurisemman kuvan kuin mihin kotimaisessa elokuvassa on totuttu ja pauhaa suvaitsevaisuuden puolesta. Valitettavasti elokuvan eetos on parempi kuin sen toteutus, ja lyhyestä kestosta huolimatta kerrontaa olisi ollut vara tiivistää.

J. K. SILVENNOINEN

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone