Ruisrock 2014 – perjantai 4.7.

ruissilogo

Suomen vanhin rockfestari Ruisrock onnistui saaman parhaan mahdollisen sponsorin, auringon, avittamaan tapahtuman aloituspäivän loppuunmyydyksi. Perjantain 35 000 hengen väkimäärä sai nauttia monipuolisesta mutta erityisesti elektronisemman popin suuntaan kallistuneesta ohjelmistosta. Raaka rokki jää vähemmistöön, tosin Ruissalon perjantaissa nähtiin pari kotimaisen metallimusiikin tähtiartistia.

Olavi Uusivirta villitsi Louna- lavalla perjantaina.
Olavi Uusivirta villitsi Louna- lavalla perjantaina.

Ruissalon juhla-alue oli suurinpiirtein entisellään, suurille muutoksille ei ole tilaa eikä tarvetta. Esiintymislavojen paikat löytyivät jo viime vuoden ohjelmakartoista, ainoastaan anniskelualueissa oli pientä säätöä. Tosin ruoka-ja juomapuolen palveluiden laajeneminen entistä laadukkaampiin vaihtoehtoihin kiinnostaa varmasti varttuneempaa festarikävijää. Mutta, 35 000 ihmistä saarelle, johon kulku tapahtuu vain yhden sillan kautta/veneellä – onhan se liikaa. 30 000 henkeä on liikaa. Pahimmillaan festari-ilta muuttuu jatkuvan jonottamisen jälkeen selviytymistarinaksi. Jonottamisen kääntöpuolena ovat puhtaat taloudelliset syyt – tapahtuman pitää tuottaa voittoa, jotta Ruissaloon voidaan roudata maailmantähtiä myös ensi vuonna. Raakaa matematiikkaa, jonka mm. Provinssirock joutui toteamaan vaikeamman kautta. Turussa panostus toi myös hedelmää, Ruisrock ylitti kirkkaasti Provissirocin kävijämäärän pelkästään perjantain väkimäärällä.

Juhla-alueelle rantautuminen tapahtui nuorelta Guns N’ Rosesilta vaikuttavan Santa Cruzin hoitaessa isäntävastuuta Ruissalon rantalavan suhteellisen vähälukuisen auringonpalvojakansan edessä. Aktiivinen ja silminnähden innokas orkesteri esitti parasta osaamistaan komealla volyymilla ja ei ole ihme että bändiä ollaan viemässä jo ulkomaan markkinoille. Verrattuna vaikkapa kotimaiseen kilpailijaansa Reckless Loveen, Santa Cruzin jannuissa on ripaus reilumpaa renttuasennetta – enkä väitä että Reckless Love olisi jo liian siloposkista Poison-kloonia.

Tony Kakko/Sonata Arctica
Tony Kakko/Sonata Arctica

Perjantai starttasi mukavasti hieman raskaammissa merkeissä, sillä Niittylavan ensimmäinen artisti kantoi nimeä Sonata Arctica ja teltassa festarit käynnisti veteraanorkesteri Stone. Sonata Arctica onnistui houkuttelemaan paikalle väkeä mukavasti ja tuoreen Pariah’s Child -albumin avausbiisillä The wolves die young saatiin kansaan heti lisävirtaa. Energisen metallin sorvaaminen lämpimässä säässä ja päälavan ensimmäisenä nimenä ei välttämättä ole houkuttelevin vaihtoehto mutta Sonata Arctica otti tilanteesta irti kaiken mahdollisen. Rauhallisempi My land ja terävä Cloud factory pitivät kuumetta yllä ja varsinkin vanhempi suosikki, Fullmoon, nostatti käsimeren yleisön keskuuteen. Samoin Wolf and raven toimii aina. Rento on ehkä väärä sana kuvaaman metalliorkesterin keikkaa mutta rentoa hymyilyä oli havaittavissa ainakin soittomiesten naamoilta. Varsinkin kosketinvelho Henrik Klingenberg vilautteli legorivistöään aina tilaisuuden tullen.

Stone (foto J.A.Kaunisto)
Stone (foto J.A.Kaunisto)

”Speak english or die” – rässiveteraani Stone keräsi keikkansa päättäneen Sonata Arctican yleisön lisäksi lavan edustalle, yllättäen, hyvinkin nuorta kuulijakuntaa. Varttuneemmat metallipäät seisoivat hieman taaempana, tai sitten  etualla yhdessä jälkipolvensa kanssa. Uusi sukupolvi on selvästi löytänyt Stonen, ymmärtänyt bändin parhauden. Myös innostumisen ja omistautumisen aste oli kiitettävällä tasolla. Eturivi koki uskonnollisen herätyksen heti ensimmäisen viisun kohdalla – Get stoned liikutti kansaa kuin sähköpiiskan käskemänä. Back to the stone age aiheutti vastaavan ilmiön, tai oikeastaan kaikki mitä bändi esitti. Stonen keikoilla ei tarvitse kärsiä yllätyksistä, biisilistalta ei ole aihetta rastia yli uusia biisejä tai outoja cover-virityksiä. Stone on Stone ja toimii varsinkin festariolosuhteissa. Ja yhä ilman myötähäpeän ja nolostumisen fiiliksiä.

Children Of Bodom
Children Of Bodom

Stonen kitaristi Roope Latvala nähtiin pari tuntia myöhemmin jälleen lavalla, nyt Children Of Bodomin miehistössä. Paita oli vaihtunut teeman mukaan kesäiseen hawaii-rättiin, sillä Bodom hillui Rantalavalla ”Bodom Beach Barbeque” -nimikkeen alla. Lava oli teeman mukaisesti tuunattu rantabaariksi ja baaritiskillä sekä lavan reunustalla istui virvokkeista nauttivia ”vieraita”. Lost Society -yhtyeestä tuttuja naamoja näkyi vastuutehtävissä syöttämässä ja juottamassa vieraita – sekä myös yleisön eturivin onnekkaita. Yleisön eteen kannettiin mm. grilliherkkuja. Lavalla istuneita vieraita kohdeltiin kuin kuninkaallisia (ja kruunupäitä lavalla istuikin), tarjoilu ei hiipunut missään vaiheessa. Niin ja lavalta kuului myös musiikkia, housebändi-Bodomin toimesta. Tosin Laihon porukka intoutui varsinaiseen metalliputkeen joka tuntui herättävän vain yleisön etuosan jakamattoman huomion. Oikeastaan vasta vanhempi Lake Bodom ja Are you dead yet saivat aikaan enemmän liikettä rantalavan yleisömeren keskuudessa. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita myöhemmin esiintyneen Offspringin kehuneen Bodomin keikkaa toteamalla että he olisivat festarivieraan ominaisuudessa lähteneet kotiin niinkin mainion keikan jälkeen. Mitä sitä parhauden jälkeen on enää odotettavissa!

Energisemmän rockin saralla perjantaille oli luvassa vielä The Offspring mutta elektronisen popin ystäville perjantai oli oikea aarrearkku. Suuresta yleisömäärästä huolimatta kanadalaisen Dan Snaithin luotsaama Caribou joutui esiintymään vain teltan puolikkaalle. He, jotka eivät paikalle vaivautuneet/eksyneet, menettivät mainion keikan. Cariboun maalailevan kasvava ja kehittyvä elektroninen rytmi-iloittelu ei välttämättä ollut päivän tarttuvinta mutta todella sykähdyttävää ja tunnelmallista. Bändillä ei ollut kiirettä iskevään kertosäkeeseen, vaikkakin niitäkin oli tarjolla. Bändin jäsenillä riitti myös innostusta – aina ei tarvitse seistä paikoillaan kuin heinäseipääseen sidottuna, vaikka esitetäänkin coolia musiikkkia. Found out oli hyvä esimerkki Cariboun muotoaan muuttavasta tunnelmallisesta dream pop -hekumoinnista.

Astetta rajumpaa jytkettä oli tarjolla Niittylavalla Examplen toimesta. Brittiartistin esittämä electro house/dubstep/big beat/eurodance -kattaus oli yleisön mieleen ja Example saikin kansan tanssimaan kuin viimeistä päivää. Ruissalon saaren maapohjan tärinä ja vavahtelu ylsivät jo Richterin asteikolle Examplen huudattaessa kansaa muhkean massiivisilla viisuilla kuten Natural disaster, Stay with me ja Changed the way you kiss me. Pöyhkeät soundit, vetoavat rap-näpäytykset ja huumaava biitti tekivät Ruissalossa selvää jälkeä. Example olisi ansainnut myöhäisemmän esiintymisajankohdan mutta se oli varattu David Guettalle – joka räjäytti Ruissalon juhlakansan totaalisesti pähkinöiksi.

Bastille
Bastille

Brittiläinen indie/syntikkarock -ryhmä Bastille on kotimaassaan suosionsa huipulla – kokoonpanon debyyttilevy Bad Blood julkaistiin viime vuoden puolella mutta levy käy kaupaksi edelleen mainiosti. Kotimaassaan tuplaplatinaa myynyt albumi on edelleen alkuvuoden myydyimpien levyjen joukossa. Suomessakin bändillä on asiaan vihkiytyneitä faneja, asia oli helppo huomata (ja kuulla) Ruissalon lämpimällä rannalla. Bad blood -kappaleella avattu keikka huudatti eturivin faneja varsinkin Weight of living -biisin halkoessa ilmaa. Bändillä oli varaa heittää tulille myös uutta materiaalia (Blame) mutta suurempaa alkuräjähdystä Bastille ei onnistunut aiheuttamaan. Jo aikaisemmin bändiin tutustuneet viihtyivät rannalla mainiosti mutta muille Bastillen rock/pop näyttäytyi ehkä turhankin harmittomana ja siistinä. In the fire toimi mainiona yleisön villitsijänä ja ainakin henkilökohtaisesti Bastille keräsi pisteet kotiin välittömällä ja maanläheisellä esiintymisellä.

Erin
Erin

Kotimaisista nimistä Erin keräsi rannan tukkoon lämminhenkiseen yhteislaulutuokioon. Allekirjoittaneen saapuessa paikalle ruotsalaisen Mando Diaon pirteän brittipopin pyörteistä, Erinin pehmeä ääni hyväili kansaa kuin hartaustilaisuudessa. Vanha sydän -kappaleen tahtiin tanssittiin valssia kunnes Annan maani pyöriä lisäsi kierroksia. Vanha nainen hunningolla oli sitten jo lämminhenkistä kansankaraokea, joka aiheutti vellovan käsimeren pitkälle horisonttiin – Erin saattoi jättää kertosäkeen kansan vastuulle. Ei taida tietää tyttö jatkoi bailausvaihteella ja tyylikäs akustishenkinen orkesteri oli vähällä jäädä yleisön kuorolaulun jalkoihin. Popeda-kappaleeseen päättynyt keikka loppui yllättäen, kansa oli jo kääntämässä lavalle selkäänsä kun Erin orkestereineen kiirehti paikalle vielä parin kappaleen ajaksi. Luvassa oli mm. Erinin oma suosikki, Oisko se toi.

Cheek
Cheek

Kuka muu muka, no Cheek ja pääministeri Alexander Stubb. Pääministeri Stubb, tunnettu Cheekin musiikin ystävä, oli saapunut seurueineen paikalle katsastamaan Suomen ”populaariviihteen kuningasta”. Joku olisi voinut luulla että Stubb viivähtää paikalla vain muutaman ”selfie”-kuvan verran mutta mitä vielä. Selfie-kuvia kyllä otettiin, varsinkin innokkaiden festarivieraiden toimesta. Stubb sai hymyillä usean festarivieraan kännykkäkuvaan. Mutta Stubb hoiti tilanteen kuin kokenut poliitikko vain osaa – sujuvasti. Cheek oli kuulemma jännittänyt Ruisrock-keikkaa erityisen ankarasti – liekö pääministerin syytä mutta yleisö sai ainakin pääosin vastaavan shown kuin viikkoa aikaisemmin Provinssirockissa. Diandra vieraili ensimmäisen (Fiiliksissä) kappaleen aikana lavalla, kuten myöhemmin myös Erin. Kuka muu muka ja Tinakenkätyttö aiheuttivat mukavasti hysteriaa ja Cheek laulatti kansaa kuin suurempikin maailmantähti. Tarina ei kerro, viihtyikö Stubb paikalla koko keikan ajan mutta arvovaltaisen vieraan Ruissalon visiitti ei rajoittunut yhteen päivään. Cheek=kokoomusräppiä, no ainakin Cheek ohittaisi suurella todennäköisyydellä Stubbin eurovaaleissa saaman äänimäärän, jos asettuisi vakavasti ehdolle.

Myös Pariisin Kevät ja Sanni nauttivat suuren Ruisrock-yleisön lämpimästä huomiosta. Pariisin Kevät sai jopa hienoisesti hurmioituneen vastaanoton. Viimeinen päivä ja Odotus laulattivat kansaa voimalla. Myös Sanni keräsi Louna-lavan edustalle tukevasti porukkaa. Pirteä artisti vakuutti viihdytystaidoillaan, Dementia ja Sotke mut olivat herkkua festarikansan korville.

Offspring
Offspring

Päivän pääesiintyjät, rock-punk -veteraani The Offspring ja dance-jumala David Guetta, olivat enemmän kuin artisteja oikeilla paikoillaan. The Offspring oli liikkeellä vuonna 1994 ilmestyneen Smash-albumin 20-vuotisen olemassaolon kunniaksi. Smash nosti bändin aikoinaan suuren yleisön tietoisuuteen, kiekkoa on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta. Vaikka bändi on kiertänyt aktiivisesti viime vuosina, ei orkesteria ole turhan usein nähty Suomen maaperällä. The Offspring vuosimallia 2014 on hyvin tietoinen nykyisestä asemastaan – nostalgia puree ja orkesterin ei tarvitse vakuutella mitään. Bändi olikin takuuvarma hittijukeboxi, jolta ei ollut lupa odottaa yllätyksiä. The Offspring on nykyään hieman tyytyväisenpyöreää rokitusta mutta paikoin yllättävänkin pirteää. Soittomiesten pyöristyneen ulkomuodot kertovat eletyistä vuosista mutta vaikkapa Got to get away ja hektinen Staring at the sun aiheuttivat yleisössä mukavaa nostalgiavärinää. Suurimman, jopa orgastisen purkauksen aiheutti luonnollisesti Smash-albumin superhitti Self esteem mutta kyllähän bändiltä löytyy näitä, nololla tavalla äärimmäisen tarttuvia paloja, kuten vaikkapa Pretty fly ja Come out and play. Loppupeleissä The Offspring oli mainio valinta Ruisrockin päänimeksi – sopivan yksinkertaista nostalgiaa, joka ei ollut vielä vajonnut varjojen maille.

Noodles/Offspring
Noodles/Offspring

Ranskalainen electro housen/dancejytkeen supertähti David Guetta järjesti Ruissalon Niittylavalla bileet, jotka muistetaan varmasti vielä vuosien kuluttua. Väkeä oli paikalla enemmän kuin koskaan. Guettan näyttävä valoshow raketteineen ja tulisuihkuineen sekä komea lavasysteemi (ollakseen Dj-keikka) Ruissalon hämärtyvässä illassa – ja kansa bailasi kuin viimeistä päivää. Ruissalon maapohja tärähteli Guettan tahtiin ja tärähtelytaso ylitti kevyesti The Prodigyn parin vuoden takaisen tanssijuhlan. Kansa olisi tanssinut vielä kiivaammin mutta tilanpuute oli huutavaa. Omista musiikillisista mieltymyksistä huolimatta on pakko todeta, että Guetta järjesti Ruissalossa vuosikymmenen bileet. Vastaavaa kansanjuhlaa ei ehkä hetkeen tulla kokemaan Ruisrockin ympyröissä.

 

Teksti; J.A.Kaunisto

Foto; Petri Kipinä (ja J.A.Kaunisto)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone