Roar! – Elämäni wookieena -kirja kertoo Joonas Suotamon tuhkimotarinan espoolaisesta fanipojasta Star Wars -elokuvien tähdeksi

Ihan oikeesti, onks tää jokin Possen piilokamera? Ryntääkö tuolta nurkan takaa kohta joku Duudson-Jarppi ja lyö mun naamaan kermakakun?

Näin ajatteli mielessään ex-koripalloilija Joonas Suotamo saadessaan puhelun yhdeltä maailman tunnetuimmalta casting-toimistolta. Langan päässä ollut nainen kysyi Suotamolta, että pystyisikö hän tulemaan huomenna Lontooseen moikkaamaan maailmankuulua elokuvaohjaajaa ja -tuottajaa J.J. Abramsia. Ykkösluokassa tietenkin.

Yhteydenoton seurauksena Suotamo sai tuurata Chewbacca-hahmon näyttelijää Peter Mayhew’ta elokuvassa Star Wars: The Force Awakens (2015). Vuonna 2017 ensi-illan saaneesta Star Wars: The Last Jedi -elokuvasta alkaen hän on näytellyt hahmoa kokonaan itse.

Hippo Taatilan kirjoittama kirja Roar! – Elämäni wookieena ei ole varsinainen elämäkerta vaan henkilökuva, jossa keskitytään pääasiassa elokuviin ja elämään niiden ympärillä.

Chewbacca on yksi Star Wars -elokuvasarjan tunnistetuimmista ja rakastetuimmista hahmoista

Suotamo sai Tähtien sota -roolin Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin kontaktien ansiosta. Dettmanilta tiedusteltiin, että sattuisiko hän tietäämään vaaleaa 210-senttistä kaveria, joka sopisi elokuvarooleihin.

Ehkä mielenkiintoisinta on lukea, millaista on hypätä täysin vieraaseen maailmaan. Suotamo oli näyttelijänä täysin untuvikko saati, että hänellä olisi ollut tietoa elokuvateollisuuden lainalaisuuksista ja mekanismeista.

Edessä olivat koe-esiintymiset. Niihin Suotamo vallmistautui kuin huippu-urheilija. Epävarmuus iski puseroon. Pääsisinkö hän, Joonas Espoosta Star Warsin uusiksi hänen sukupolvelle?

Ulospäin mä saatoin vaikuttaa absurdin häkellyttävän rajattoman korkealla itseluottamuksella varustetulta jäbältä – että tietysti mä hurmaan J.J. Abramsin ja Lawrence Kasdanin olemalla oma hurmaava itseni. Kaverit tuskin osasivat edes aavistaa, että viimeksi kuluneiden viikkojen aikana mun kuumotus oli sillä tasolla, että sain tuskin nukuttua öisin, kun kelasin mikä kaikki vois mennä pieleen ja miten muut Chewbacca-kandidaatit oli kaikin puolin kokeneempia ja sopivampia rooliin kuin minä.

Viimeistään silloin, kun Suotamo allekirjoitti näyttelijäsopimuksen, hänelle valkeni, kuinka ison koneiston rattaisiin hän oli joutunut.

”Iso moottori jyrähti käyntiin. Kate lähetti mulle mailissa salassapitosopimuksen, joka mun piti printata, allekirjoittaa ja lähettää pikakirjeenä Lontooseen”, Suotamo kertoo kirjassa.

Uskalsin hädin tuskin vilkaistakaan lukematta allekirjoittamaani, luodinkestävää näyttelijän työsopimusta kaikkine salassapitopykälineen. Näin painajaisunia siitä, että tieto vuotaisi ja jonain aamuna olisin Seiskan kannessa ja trilogia peruttaisiin pelkästään mun sohlaamisen vuoksi. Millakin sanoi, että mun varovaisuus meni välillä neuroosin puolelle.”

Jokaista elokuvaa käsitellään erikseen suurella innokkuudella. Myös kuvaussessioista on mukana hyviä anekdootteja.

Suotamo kuvaa värikkäästi ja riemastuttavasti ensikohtaamisiaan edemenneen Carrie Fisherin ja Harrison Fordin kanssa. Monien ikäisensä tavoin Suotamo on suuri Indiana Jones -fani – yhtäkkiä hänestä tuli Fordin työkaveri.

”Yritin parhaani mukaan tukahduttaa sisäisen fanipoikani ja peitellä ääliönhymyäni, kun Ben Dixon esitteli mut Harrisonille ”nuorempana Chewbaccana”. Olisi tehnyt mieli kirkua innostuksesta, mutta sen sijaan lausuin Harrisonille lonkalta itse hauskana pitämäni avausrepliikin: ”On iso kunnia päästä työskentelemään kanssasi. Tämä on ihan uskomatonta! Enhän edes ollut syntynyt, kun kuvasitte alkuperäisen trilogian!”

Ford osoitti huumorimieheen elkeensä. Hän esitti suivaantuneensa, riuhtausi kätensä irti ja huusi:

”Mitä hiton pelleilyä tämä on? Mä en pidä tästä tyypistä, tahdon jonkun vanhemman.”

Kirjasta käy ilmi, miten vaativaa karvaisen Chewbacca-hahmon esittäminen on. Tähtien sodassa jokainen yksityiskohta hiotaan millimetrin tarkasti ja kova vaade koskee myös näyttelijöitä.

Koska hahmon alkuperäisellä esittäjällä Peter Mayhew’lla oli ollut polvien kanssa ongelmia, hetken jopa harkittiin, että Suotamon olisi opeteltava kävelytyyli, jossa polvet notkahtavat. Ihan siksi, ettei tulisi sanomista.

Ensimmäisen haasteen Suotamo koki huomatessaan, ettei Chewbacca-puvussa ole vetskaria. Vessakäynteihin tarvittiin apua, joten turha kahvilitkiminen oli jätettävä, hän toteaa kirjassa.

Eka huomio oli, että puku ei ollut erityisen painava. Odotin jotain armeijan täyspakkauksen veroista painoa, mutta pystyin ottamaan Chewienä juoksuaskelia ja hyppimään suht kevyesti, vähän kuin mulla olisi ollut nilkka- tai rannepainot, eli entiselle huippu-urheilijalle aika iisiä. Paljon suurempi haaste olikin ilmanvaihto, koska puku ei hengittänyt yhtään. Kärvistelin eeppisessä darrahiessä jo parin minuutin jälkeen”, kertoo

Kirjassa todetaan, että Suotamon rooli Chewbaccana on ylivoimaisesti suurin suomalaisen näyttelijän tähän mennessä tulkitsema rooli Hollywood-elokuvissa. Kirjan parissa havahtuu ajattelemaan, että juuri mikään ei ole mahdotonta. Suotamon elämä viihdebisneksessä jatkuu: tekeillä on lisää elokuvia ja sarjojakin. Elämä on muttunut.

En mä voi kieltää sitä, etteikö Star Wars tulisi vähintään epäsuorasti pitämään mua leivässä mun koko loppuelämän. Lisäksi olen saanut niin käsittämättömän määrän kokemusta ja kontakteja, ettei mikään korkeakoulu tai työrupeama olisi pystynyt valmistamaan sellaiseen.”

Ja tietenkin, onhan tässä matkan varrella syntynyt paitsi nyt jo kaksivuotias Aatos, myös hänen tomera ja hyvällä ruokahalulla tankkaava pikkusiskonsa Hellä.”

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Roar! – Elämäni Wookieena. Teos on saatavana Joonas Suotamon lukemana äänikirjana.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone