Pyromaani ★★★½☆

pyromaniac_01

Ohjaus: Erik Skjoldbjærg. Pääosassa: Trond Nilssen. 93 min.  2016.

Erik Skjoldbjærg muistetaan parhaiten siitä, että Chirstopher Nolanin Insomnia (2001) pohjaa hänen ohjaamaansa samannimiseen elokuvaan vuodelta 1997. Hollywoodin kultaportit aukenivat norjalaiselle, mutta kohtuullisen epäonnistuneen Prozac Nationin (2001) jälkeen hän palasi kotimaahansa, jossa on sittemmin työskennellyt TV-sarjojen ja elokuvien parissa. Norjaan sijoittuu myös hänen uusin elokuvansa, tosipohjainen Pyromaani.

19-vuotias Dag (Trond Nilssen) on palannut vanhempiensa nurkkiin suoritettuaan asepalveluksen. Äiti (Liv Osa) patistaa poikaansa töihin, mutta tämä mieluummin kuluttaa aikansa auttamalla vapaapalokunnan päällikkönä toimivaa isäänsä (Per Frisch) sammutusvälineistön huollossa. Lopulta hommia riittää myös palojen sammuttamisessa, sillä etelänorjalaista kylää kauhistuttaa tuhopolttojen sarja.

Katsojaa ei pidetä jännityksessä, sillä jo elokuvan alussa näytetään Dag raapimassa tikkuja metsänreunassa. Ristiriitaisen toiminnan, jossa Dag ensin vaarantaa henkensä palon sytyttäjänä ja sen jälkeen sen sammuttajana, syihin ei anneta suoria vastauksia. Tässä suhteessa elokuva muistuttaa Gus Van Santin Elephantia (2003), joka kuvaa dokumentaarissävyisen toteavasti kouluampujien toimintaa. Mahdolliset motiivit Dagin toiminnassa viittaavat muutenkin samantapaisiin alkulähteisiin, joita koulusurmaajien taustojen tonkimisessa on paljastunut.

pyromaniac-virre-dahl

Aluksi Dag ei muistuta pyromaania, jonka toiminnalta puuttuu rikollinen hyödyntavoittelu ja motivointi. Pikemminkin tuhopoltot antavat Dagille paikan ja arvostetun aseman yhteisössä, ja pian hänestä aletaan puhua seuraavana palopäällikkönä. Palojen sytyttäminen ja sammuttaminen tuovat myös sisältöä ja jännitystä tylsään arkeen.

Kun Dag alkaa metsäpalon ja hylättyjen rakennusten jälkeen polttaa ihmisten koteja, alkaa toiminta kuitenkin vaikuttaa pakonomaiselta, pyromanian sairausluokitukseen kuuluvalta. Tähän vihjaa myös hänen riutuneemmaksi käyvä olemuksensa ja yhä suuremmat riskit, joita hän ottaa tihutöitä tehdessään.

Toisaalta toiminnan voi nähdä myös hätähuutona, ikään kuin Dag toivoisi raskolnikovmaisesti jäävänsä kiinni johtolankoja jättämällä. Huutoa ei kuitenkaan kuulla, sillä kyläläiset haluavat uskoa pahan tulevan yhteisön ulkopuolelta ja myös isä kieltäytyy näkemästä ilmeisiä vihjeitä.

Dagin persoonaa avataan hitaasti ja intiimisti, eikä koulukiusaamista takaumina esittäviin helppoihin ratkaisuihin sorruta. Yksinäisyys, ulkopuolisuus ja mahdolliset traumat ovat läsnä sivulauseenomaisissa hetkissä, joiden pohjalta katsoja joutuu itse rakentamaan päähenkilön henkilöhistorian. Vaikka kerronnassa on luovuttu trillerimäisestä mysteeristä, sen neutraali, hillitty tyyli säilyttää jännitteisyyden ja uhkaavuuden tunnun läpi elokuvan.

J. K. SILVENNOINEN

Elokuva Elisa Viihteessä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone