Provinssirock 2014 – perjantai 27.6.

perjantai-lava
 

Seinäjoen perinteinen Provinssirock on säästökuurin jäljiltä astetta pienempi mutta Suomen mittakaavassa edelleen suuri festari. Myös ulkomaan nimiin on panostettu. Kaksipäiväiseksi lyhentyneen ja kalenteriaikaa muuttaneen festivaalin juhla-alue vaikutti kompaktilta ja intiimiltä. Poissa oli suuri telttalava mutta esiintymislavoja oli edelleen neljä. Lavojen viereen ilmestyneet suuret juottolat ovat ajan kuva. Suuren telttalavan mahdollistamia ja soundeiltaan muhkeita ”sisäkeikkoja” tuli ikävä mutta muutama vuosi sitten Provinssiin lanseerattu elektroniseen dance-musiikkiin keskittynyt kokonaisuus menetti auttamatta ajankohtaisuutensa. Vastaavia klubimusiikin tapahtumia löytyy ympäri Suomen kesää (tosin Provinssin päälavan lauantai oli illan osalta kovin dance-painotteinen). Myös rap/hip hop asettui Provinssissa astetta pienempään rooliin kuin vuosi sitten. Perjantain 10 000 hengen väkimäärä sai nauttia kuitenkin mukavasta säästä ja monipuolisesta ohjelmistosta. Oikeastaan vain metallipäiden mielimusiikki jäi selkeästi paitsioon.

Eläkeläiset aloitti Päälavalla Humpfonia-kokonaisuutensa jo 17.30. Kuopion kaupunginorkesterin tukemana Eläkeläiset esitti humppataidetta, jota ei vielä muutama vuosi sitten olisi voinut järjellä käsittää – suuri orkesteri taustalla ja Eläkeläiset siistissä rivistössä (ja suhteellisen selväjärkisinä) korkeakulttuurin sulka korvan takana? Kuten vanha sanonta kertoo, paska ei muuksi muutu parhaankaan parfyymin voimin, piti paikkansa myös Törnävänsaarella. Vähälukuisen yleisön joukossa kiemurteli innokas ”humppajuna” mutta ainakin allekirjoittaneelle syntyi suuria myötähäpeän tunteita. Voi miksi, Eläkeläiset, voi miksi! Mitä lisä-arvoa sinfoniaorkesteri tuo parodia-kännisekoilu-huumoriryhmä-elämäntapahumppaajien ulosantiin. Ristiriitainen Humpfonia kuulostaa yhtä järkevältä ajatukselta kuin Eläkeläiset-ryhmän hengelliset kirkkokonsertit.

Iisa
Iisa

Provinssirockin perjantai-illassa oli mainio tilaisuus nauttia kotimaisten naisartistien korkeasta tasosta. Regina-yhtyeestä tuttu ääni Iisa aloitti Rumba-teltan ohjelmiston äärimmäisen viileällä kamaripopillaan. Hillitty ja hallittu kokonaisuus henki Laura Närhen mieleen tuovaa seesteisyyttä ja Iisan toimiva konepop olisi ansainnut laajemman yleisövasteen. Lisäksi Iisan rauhallisessa esiintymisessä on jotain Jenni Vartiaisen mieleen tuovaa tyylikkyyttä.

Sanni
Sanni

Seuraavana Rumba-teltassa esiintynyt Sanni oli huomattavasti räväkämpi ja värikkäämpi tapaus. Sannin paikoin rap-fiiliksillä vahvistettu ilakoiva pop/rock toimii festaritilanteessa mainiosti ja Sannin esiintyminen oli myös rock-henkistä revittelyä. Prinsessoja ja astronautteja -kappaleesta tunnetun Sannin Sotke mut sai yleisöön jo vakuuttavasti lämpöä mutta Kiinni-slovari heitettiin rohkeasti jarruttamaan tunnelmaa. Notkahdus oli vain hetken huumaa – pirteä ja ennakkoluuloton versio Sannista sai yleisön ilmaan Dementia-kappaleen avulla. Kiitos & anteeksi on sopivan seko festaribiisiksi ja ”terkkuja äidille” –kappale Xo terkkuja kotiin sopi tilanteeseen kuin sade festaritelttailun arkeen.

Haloo Helsinki!
Haloo Helsinki!

Haloo Helsinki! esitti Saarilavalla todellisen hittiputken. Suuren maailman tyyliin pyroshown avittamana alkanut keikka sujui pirteästi ja hymyssä suin. Haloo Helsinki! on saavuttanut asemansa, bändin ei tarvitse todistella osaamistaan. Tietynlainen vapautuneisuus säteili bändin tyypeistä ja keulahahmo Elli on nousemassa kotimaisten naisartistien ykköskaartiin. Haloo Helsinki! veti Saarilavan edustajan täysin tukkoon imaisten hetkeä ennen esiintyneen Cheekin fanit omikseen. Kansankaraoke oli voimissaan.

Cheek täytti Päälavan edustan miksauskopille asti mutta kentälle jäi vielä tilaa. Cheek on kuitenkin varma tapaus, niin festarifanille kuin keikkajärjestäjälle. Kun Provinssin päälava oli vieläpä buustattu Prodigyn keikkaa silmällä pitäen, Cheekin aikana ääntä ja jytkettä riitti ison maailman tyyliin. Kun radiohittejäkin löytyy jo monelta oksalta, Cheekin seurassa on helppo viihtyä. Myös Päälavan seuraava artisti olisi ansainnut suurempaa yleisön hysteriaa. Brittinuorukainen Jake Bugg on menestynyt siloposkinen jannu jonka ”huono” puoli on mediaseksitön musiikkityyli – Bugg pyrkii juurevan akustisessa ulosannissaan Bob Dylanin nuoruuden päiviin. Lightning bolt -kappaleella Brianniassa suuren kansan tietoisuuteen noussut nuorukainen oli Provinssissa väärään aikaan väärässä paikassa. Nuori, söpö ja menestynyt artisti, ok mutta Jake Bugg ei ole Robin tai Isac Elliot. Teltta tai Saarilava olisi sopinut paremmin intiimin kontaktin luomiseen yleisön kesken. Jättimäisellä lavalla auringon alla Jake Bugg oli kuin kala kuivalla maalla. Vain kourallinen Provinssin kävijöitä ilahdutti nuorukaista läsnäolollaan.

Jake Bugg
Jake Bugg

Provinssirock on edelleen festivaali, joka haluaa ylllättää kuulijat hieman erilaisillakin artistivalinnoilla. Saarilavan ensimmäisenä nimenä ilahdutti iloluontoinen juurimusiikin/southern rockin ryhmä North Mississippi Allstars. Kokoonpano oli mainio valinta kesäisen festarin hieman pienemmälle lavalle. Reipas blues/hillbilly -poljento nappasi vaivattomasti mukaansa. Soittimia käytettiin isommalla arsenaalilla ja mukava oli huomata myös rumpalin pääsevän esille. Rumpalin siirtyessä mikrofonin ja sähköisen pyykkilaudan ääreelle, basisti tuurasi rumpukioskin hoitajana. Yhdessä vaiheessa koko kolmikko tarttui rumpukapuloihin ja innostuipa ryhmä jalkautumaan rumpupartiona myös yleisön joukkoon. Kokoonpanon välitön ja aidosti innostunut esiintyminen keräsi varmasti fanikerhoon lisää ystäviä.

North Mississippi Allstars
North Mississippi Allstars
Karnivool
Karnivool

 

Myös seuraavana Saarilavalla nähty Australialainen tunnelmaprogeryhmä Karnivool oli aivan mainiossa vireessä. Vaikka vokalisti Ian Kenny kertoi loukanneen selkänsä ja lääkärien toiveesta miehen lavaliikehdintää oli rajattu oudoksi pystypainipantomiimiksi, bändin ulosanti oli maalailevan innostavaa ja monipuolista. Karnivool on siinä mielessä outolintu progressiivisen rockin kentällä, ettei bändi viljele pitkiä instrumentaalisooloja. Maalaileva tunnelmointi asettuu keskiöön. Tosin Saarilavalla huomio kiinnittyi basistin työskentelyyn joka oli kadehdittavan tyylikästä taiturointia. Basso oli kuningas.

Turmion Kätilöt
Turmion Kätilöt

Myös Turmion Kätilöt oli hieman oudossa asemassa. Bändi puolusti raskaamman rockin asemaa päivän lähes ainoana alan edustajana. Tosin Kätilöiden eurodancejytkeellä vahvistettu metalli sopi hyvin myös The Prodigyn big beat räjähdyksen lämppäriksi. Turmion Kätilöt tietää mitä kesäinen festarilauma haluaa – verta ja lihaa. Vaikka kitarasoundi oli hieman hampaaton, kansa otti Kätilöt vastaan suurella sydämellä ja soturihengellä. Vaikka välijorinat olisi voinut leikata suoraan viemäriin, Turmion Kätilöt toimi todellisena kansankiihottajana. Välillä laulettiin Janne Tulkin viisua – ja heti perään Teurastaja! Ja arvaa toimiiko Tirehtööri-kappaleen idioottihokema ”Turpa kii, turpa kii! tänne sitä Jallua, hui hai” kesäisen festarikansan edessä. No todellakin. Jotain juttua kuului myös että Provinssin keikka olisi tallennettu nauhalle tulevaa kaupallista käyttöä varten.

The Blanko
The Blanko
Nyrkkitappelu
Nyrkkitappelu

 

Provinssin kaksi pienempää lavaa, vanha tuttu Zanzibar ja uusi tuttavuus Sakkolava täyttivät myös hienosti paikkansa. Tosin Zanzibar olisi voinut olla kokonumeroa suurempi ja hieman eri paikassa. Esimerkkinä The Blanko oli taannoin Rumbateltassa ja veti teltan täyteen jengiä. Nyt samainen bändi veivasi Zanzibar-lavalla räväkän keikan, triosta otettiin kaikki irti ja lavalla oli aito rock-jumala mutta puitteet olisivat voineet olla suuremmat. Lisäksi läheisen Sakkolavan musiikki kuului paikoin ikästi Zanzibaria häiriten. Kyseinen lieveilmiö tapahtui ainakin Mikko Joensuun keikan yhteydessä, jolloin Joensuun tyylikästä esitystä taustoitti Sakkolavan Hannibal & Musta Moottori -räpätys! Sakkolava oli syrjäisestä sijainnistaan (tai juuri siksi) aivan mainio paikka. Lava keskittyi rapin/hip hopin lisäksi punkimpaan kulmaan. Nyrkkitappelu veti aivan mainion keikan, jossa riekuttiin ja huudettiin kuten punk-henkeen kuuluu. Vokalistia joutui välillä etsimään yleisön joukosta ja tyypin huutaessa ”mä vihaan mun bändikavereita” – siihen saattoi todella uskoa. Nyrkkitappelu oli ehdottomasti perjantaipäivän tuimin adrenaliiniannos.

Nonono
Nonono

Ruotsalainen elektropoppari Nonono keräsi ensimmäiselle Suomen vierailulleen kiitettävästi porukkaa teltan suojiin. Paikoin popimmalta The Soundsilta vaikuttava orkesteri otti yleisönsä hillityn tyylikkäällä esiintymisellään. Nononon keikalta oli kuitenkin kiire jo Päälavan ja ehkäpä koko festarin päänimen, The Prodigyn rytmijuhlaan. Edellisen kerran vuonna 1997 Provinssissa esiintynyt orkesteri on edelleen entisen kaltainen yleisönvillitsijä. Pari vuotta sitten Ruisrockissa The Prodigy lietsoi yleisön täysin sekaisin ja tanssiva kansa sai koko Ruissalon saaren tärähtelemään. Provinssin viilenevässä illassa (+5) yleisön vastaanotto ei ollut aivan samalla tasolla mutta ei ollut lämpömittarinkaan lukemat. Kansaa oli kuitenkin paikalla tungokseen asti ja he pitivät kuulemastaan. Superhitti Breathe tuhlattiin heti keikan alkuun ja massiivinen soundi heilutti kansaa nirvanaan. Kun perään rymisteltiin vielä Jetfighter, Voodoo People ja Omen, homma oli sitä myöten selvä. Loistavalla sykkeellä operoinut The Prodigy lunasti paikkansa Provinssin päänimenä. Kun vielä allekirjoittaneen oma suosikki, Firestarter, halkoi ilmaa kuin kuuma veitsi voita, paljon enempää ei voinut toivoa.Loistavan Run with the wolves -kappaleen jälkeen Smack my bitch up -jättihittiä joutui vielä odottamaan mutta parempaa illan päänimeä saa etsiä.

Teksti ja foto; J.A.Kaunisto

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone