Provinssirock 2014 – lauantai 28.6.

lava lauantai

Seinäjoen Provinssirockin perjantai kiinnosti 10 000 lipunostajaa. Kun myös lauantai ylsi kiitettävälle tasolle (12 000 ihmistä), uudistunut Provinssi näytti kyntensä ja iskukykynsä. Lauantai on yleensä painottunut perhepäiväksi, sama linja jatkui myös vuonna 2014. Päälava tarjosi meneviä tanssirytmejä ja tarjolla oli kotimaan kärkiartisteja kun taas Bostonin irkkupunkkari Dropkick Murphys oli yksi festarin yleisömagneeteista. Yksi lauantain onnistujista oli myös Seinäjoen oma tulevaisuuden lupaus, euroviisubändi Softengine.

Aurinko hyväili juhla-aluetta ohuen pilvimuodostelman ahdistamana  Jenni Vartiaisen aloittaessa Päälavan musiikkitarjonnan kello 16.00. Väkeä oli paikalla kiitettävästi ja Vartiainen täyttikin kaikki ennakko-odotukset. On hieno huomata, kuinka Jenni onnistuu vakuuttamaan niin suuren festarin päälavalla kuin pienemmissäkin puitteissa. Jenni ei tarvitse ulkomusiikillisia temppuja, musiikki ja artistin raikas olemus puhuvat puolestaan.

Jenni Vartiainen
Jenni Vartiainen

Päälavan seuraava artisti, Samuli Putro, lupaili etukäteen erikoiskeikkaa. Mikäs siinä, löytyyhän Putrolta materiaalia joka lähtöön ja mies on niitä monenlaisilla kokoonpanoilla myös esittänyt. Putrolla oli mukanaan kansanmusiikkihenkinen Laitakaupungin orkesteri mutta myös sähköinen yhtye. Kun etukäteen oli lupailtu jo paikallisen Jussi-kuoron nousevan lavalle, odotuksia oli ilmassa. Kuten pitääkin olla, sirkushuveja ja kansan viihdyttämistä. Tosin Jussi-kuoron osuus jäi vaatimattomaksi – vain yhteen kappaleeseen.

Putro aloitti folkhenkisenä. Älä huuda mulle -kappaleen aikana sähköinen kokoonpano ilmestyi lavalle ja lauteilla sorvasi samanaikaisesti peräti kaksi orkesteria. Ja millainen sähköinen kokoonpano oli kyseessä, lavalla veivattiin todellakin sähköistä ROKKIA. Bändi liekehti ja Putron soololevyjen kappaleista louhittiin paikoin rujoja versioita. Esimerkkinä vaikka Epätoivon esseet, joka vedettiin melkoisella apinan raivolla. Viisujen osalta Putro luotti varmasti festarikansaan uppoavaan aiheeseen – ihmissuhteet käsiteltiin joka suunnalta. Naiset, ne naiset. Kun Putro lauloi ”no anna nyt”, festarikansan naispuoliset hahmot vastasivat ”no en anna”.

Samuli Putro ja Jussi-Kuoro
Samuli Putro ja Jussi-Kuoro

Elämä on juhla jatkui kansanmusana mutta sähköinen bändi ei kauaa jaksanut pysytellä taustalla. Putron ”mies ja nainen”- teema pyöri itseään toistaen (Kuka tahansa kelpaa, Olet puolisoni nyt, Synnyin tahtomaan sut) mutta missä viipyi yllätys. Tavalliset hautajaiset tyrkättiin ilmoille hektisenä R.O.C.K -versiona mutta missä yllätys? Jussi-kuoro saatiin lavalle encoren aikana, Mitäpä jos soi komeasti mutta Jussi-Putroa olisi halunnut enemmän. Pihvi jäi hieman raakileeksi.

Viikate
Viikate

Saarilavalla Viikate, nykyään Motörhead-coveralbumin jälkeen Moottori-Viikate, ihmetteli outoa luonnonilmiötä. Bändin pasmat menivät sekaisin kesken keikkaa auringon kääntäessä orkesterin suuntaan parhaan puolensa. Kuulemma Viikatteen raiderissa ei lukenut aurinkoa, vain pilvistä kesäsäätä. Viikate ei antanut asian vaivata vaan käynnisti Moottori-Viikatteen kappaleella Kuollut kuin hengetön. Tosin bändi piti yleisöään jännityksessä. Lemmyn ja kavereiden viisuja säännösteltiin ja Viikate päätyi soittamaan viisuja tasaisesti pitkän uransa varrelta. Kaihon kuninkaat luottivat mm. Sysiässään, Tervaskantoon ja bändin ensimmäiseen sinkkuhittiin vuodelta 199 ja jotain (Tie). Viikate sai osakseen rakkautta, ensin vähälukuiselta ja myöhemmin stadiontason yleisöltä. ”Isot tattikset”, totesi K.Viikate ja perään Pahat (Devils) tarjosi mainion Moottori-Viikate -tuokion. ”Olisi pitänyt varata suojakerrointa”  – ja vielä pisteeksi Kuu kaakon yllä. Viikate hoiti Provinssikeikan kuin taitava seppä grillaussession – grilli sopivan lämpimäksi ennen herkkujen viskomista ritilälle. Ja uutta tulille tasaiseen tahtiin vanhojen suosikkien rinnalle.

Kolmas Nainen
Kolmas Nainen

Saarilavalla Kolmas Nainen harrasti hieman laiskanpulskeaa festarikelailua. Tai no laiskanpulskeaa…paremminkin tyytyväistä. Liian tyytyväistä. Pauli Hanhiniemi  on nähty pirteämmässäkin kunnossa, läsnäolevampana. Tai no pirteämpänä mutta aktiivisempana. Väsynyt lienee oikea sana. Keikan alussa oli pientä puristusta. Äiti pojastaan pappia toivoi ja Piru piti pitseeriaa, vanha ja uusi, sujuivat soittimien puristelun merkeissä. Pohjanmaan Dr. Feelgood pääsi irti Me ollaan ne -kappaleen jälkeen, Maailma on tyly iski sinistä kipinää ankarasti – tosin viisu venyi huuliharppu-ja muiden soitinsuoritusten painaessa päälle. Valehtelisin jos väittäisin hoidettiin aluksi kielillä mutta muuten oli laiskanpulskeaa. Pyörteeseen vuodelta miekka ja kivi oli kuulemma livekantaesitys. Kokonaisuudessaan Kolmannesta Naisesta jäi hieman innoton vaikutelma.

Bob Wayne
Bob Wayne

Jos Kolmas Nainen soi hieman laiskanpulskeasti, Rumba-teltassa saattoi samaan aikaan kokea aivan päinvastaisia fiilareita. Rääväsuinen countrypunkkari Bob Wayne mainion orkesterinsa Outlaw Carniesin kanssa laittoi räväkät countrybileet pystyyn heti ensimmäisestä viisusta lähtien. Rockabillystä ja bluegrass-fiilistelystä voimaa ammentanut countryrevittely tempasi mukaansa ja turhan vähälukuinen yleisö heilui hurmiossa läpi sydämellisen keikan. Countrytuokion päättänyt viisu kertoo paljon Bob Waynen asenteesta; ”kuolemani jälkeen levittäkää tuhkani maantielle…ja nauttikaa kunniakseni tujaus höpöruohoa”. Soiton tauottua Bob Wayne hyppäsi innostuneen kansan keskuuteen ja jos Waynella ei ole Suomessa fanikerhoa, sellainen varmaan syntyy Provinssin uusien fanien toimesta!

No Shame
No Shame

Sakkolavan suunnalla kuultiin mainioita punk-pläjäyksiä pitkin iltaa. Varsinkin No Shame iski iloluontoista punk’n’rollia kuin nuoruutensa päivinä (joskus 15 vuotta sitten). Kun orkesterilla on vielä uusi levy taskussa, jannujen pidättelemätön innostus kuului Zanzibariin asti. ”Älkää olko ilotonta lihaa” – huusi Samspa ja yleisö totteli käskyä. Mainio keikka, mainio bändi, mainio levy (Huom! ei maksettu ilmoitus).

Sakkolavalla Kakka-Hätä 77 oli myös mielenkiintoinen tapaus. Välillä Suomen suosituimman punkkarin eli Teemu Bergmanin bändien keikat ovat…vaihtelevia. Teemu opetti keikan lopuksi bändikavereille viisun soittamista ihan kädestä pitäen. Keikka loppui hieman kesken lennon.

Damn Seagulls
Damn Seagulls

Illan kuluessa Zanzibarissa koettiin mm. soulrokkareiden Damn Seagullsin pätevä esiintyminen. Bändi operoi kovin ohuella volyymilla mutta siitäkin huolimatta meno oli eloisaa, rentoa ja ylevää. Sakkolavalla Yonalla oli kylmä ja hän halusi yleisön lähemmäs lämmittämään. Se myös toteutui. Yonan hienostunutta ulosantia kannatti ehdottomasi nauttia lähikontaktissa.

Kello 21.15 Saarilavalla koettiin päivän odotetuimman esiintyjän keikka. Nopean fanipaita/hupparigallupin perusteella Bostonin suunnalta tuleva irkkupunkkari Dropkick Murphys oli ehdottomasti Provinssifanien sydämissä. Väriä tunnustettiin ahkerasti. Kuten allekirjoittaneella, vastaan tuli tyyppejä ”tuplaväreillä” eli Dropkick Murphys -hupparin alta pilkisti vielä saman orkesterin nimeä kantava t-paita. Ennen keikkaa etuosan fanilauma piti jo omaa elämäänsä kuin jalkapallo-ottelussa. Lavan edusta oli pitkälle takavasemmalle aivan tukossa.

Dropkick Murphys
Dropkick Murphys

Juhlat alkoivat The boys are back -kappaleen voimin ja käsimeri aaltoili kuin taifuunin käskemänä. Kansa lauloi Oktoberfestin tyylillä  ja säkkipilli villitsi Going out in style -kappaleen viiltäessä ilmaa. Prisoner’s song viritti melkoisen sing-a-long -hetken ja Bastards paradise ei jäänyt edellistä vähäisemmäksi kansankiihottajaksi. Take them down ja tuoreen levyn Rose tattoo – happea, happea ja kansa totaalisesti pähkinöiksi I’m shipping up to Boston –huudatuksen myötä. Kiitos, kumarrus ja perskules kun oli mainio keikka Flogging Mollyn parhaiden iloitteluiden tyyliin. Dropkick Murphys oli mainio Ankkarockissa vuonna 2006 mutta sydäntä oli rajusti pelissä myös Provinssirockissa.

Softengine

Muutaman tunnin kuluttua Rumba-teltassa oli esillä myös suurella sydämellä toteutettua tulevaisuuden rokkia. Euroviisubändi ja Seinäjoen oma lupausten lupaus kehuttiin pystyyn Rumba-teltan juontajien toimesta…paras, Seinäjoelta, koskaan, ikinä. Mutta, totta ainakin toinen puoli. Softengine on matkalla Suomen Museksi ja Coldplayksi. Bändissä on valtavasti potentiaalia, tietävätkö nuoret jannut edes itse kuinka paljon. Softengine saattaa olla välittömästi vientikelponen tuote. Niin pätevältä, suurelta ja valmiilta bändi kuulostaa. Softengine toimii myös livenä. Vaikka kansa ei ole kuullut nuorta orkesteria kuin kahden biisin verran, tunnelma pysyi odottavana ja innostuneena. Viisumateriaalin perusteella Softengine on selkeästi pop mutta Musemaista paisuttelua ja sydämellistä värinää on reilusti ilmassa. Albumia lupaillaan kuluvan vuoden aikana ja Provinssissa kuullun materiaalin perusteella levyä kannattaa odottaa. Ja käydä bändin keikoilla sillä ensi vuonna Softengine saattaa viettää matkalaukkuelämää. Jotain suurta on ilmassa.

Rudimental
Rudimental
M.I.A.
M.I.A.

 

Päälavan suunnalla ilta sujui rytmikkään EDM:n parissa. Brittiläinen Rudimental oli kolmikon livehenkisin nostatus. Sielukkaan rytmivoimaista electronican ja drum and bassin sekoitusta työstänyt Rudimental luotti usean laulajan soolosuorituksiin ja kokoonpano laittoi todellakin bileet pystyyn. Harvoin näkee yhtä liikkuvaa ja hyväntuulista lavaporukkaa. M.I.A oli taas astetta suoraviivaisempi ilmestys. Ennakkoluulottoman artistin vahvalla biitillä edenneen elektron, dancehallin, funkin ja hip hopin risteytys liikutti kansaa kiitettävästi ja aktiiviset taustatanssijat olivat jatkuvassa liikkeessä kuin Duracel-pehmot. M.I.A. luotti kuitenkin taustanauhoihin ja DJ:n tulitukeen joten lavaolemus oli alun innostuksen jälkeen suhteellisen staattinen. Viimeiseen biisiin M.I.A. teki kuitenkin hienon eleen ottamalla lavan täyteen eturivin fanejaan takapuolta heiluttamaan. Jos ei muuta, tyypit saivat mahtavia Facebook-päivityksiä ja selfie-fotoja M.I.A:n lähituntumasta. Illan päättänyt electro house -akti Knife Party oli sitten jytkettä suoraan teknohelvetistä. Massiivisella, suorastaan infernaalisella soundilla operoinut Knife Party herätti lähialueen asukkaat viiden kilometrin säteellä. Murisevan matalat äänet kaikuivat ympäri aluetta ja kulkiessani alueen vieressä odottaneelle autolleni, kulkuneuvon varashälytin veisasi hoosiannaa tajuttoman biitin ansiosta. Mutta kansa tykkäsi, Knife Party sai aikaan melkeinpä yhtä hektiset bileet kuin The Prodigy edellisenä iltana.

Teksti ja foto; J.A.Kaunisto

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone