Provinssi 2017: Provinssin viihteellisessä lauantaissa metalliset reunat ja nostalgiapommin räjäyttänyt Ultra Bra

provinssi2017
Seinäjoen Provinssi päättyi lauantaina helteisessä säässä kävijämäärän noustessa 25 000 juhlijaan. Tapahtuman kokonaiskävijämäärä oli 65 000, mikä oli reilusti yli järjestäjien asettaman 50 000 kuulijan tavoitteen.
(Festarilauantain tunnelmien kertaamisen aloittaa J.A.Kaunisto)

Provinssin festarilauantain alkutunnit tarjosivat lahjakkaita, monipuolisia ja osaavia naisia laajalla otannalla. Sannin, Suvi Teräsniskan, Iron Country Sistersin, The Hearingin ja Jenni Vartiaisen lisäksi kansaa viihdyttivät räväkkä poptulokas Nelli Matula, vahvasti omilla jaloillaan seisova Mira Luoti sekä tamperelainen naisvokalistin vahvistamana räyhäävä metallinen punk-eläin Huora.

Nelli Matula
Nelli Matula

Rähinä-Recordsin tallissa levyttävä Nelli Matula säväytti ennakkoluulottomalla ja iloisella esiintymisellään. Nellin paljon radiosoittoa saaneet kappaleet Lemmikki, Kato vaan, Tyynysotaa ja Robin-fiittaus Hula hula olivat tuttua kauraa auringossa kylpevälle festarikansalle. Vaikka esiintymisaika (13.30) ja pieni esiintymislava söivät yleisöpotentiaalia, Nelli osoitti lupauksia mahdollisuudesta nousta muutaman vuoden sisällä kesäfestareiden kansansuosikiksi.

Mira Luoti
Mira Luoti
Mira Luoti
Mira Luoti

PMMP-kauden taakseen jättänyt Mira Luoti seisoo nykyään vahvasti omillaan – taustallaan kokonaan naisista koottu orkesteri. Viime vuoden Ruisrockissa Miran esitys oli leimallisesti synkkää mustahuulitunnelmointia debyyttialbumi Tunnelivision tahdissa. Provinssissa biisit olivat suurinpiirtein samoja mutta uuden bändin myötä, varsinkin kitaristi Empun ansiosta yleisilme oli enemmän rock – kohtalokas syntikkatunnelmointi painui hienokseltaan taka-alalle. Myös Mira oli rennompi kuin vuosi sitten. Näyttämisen paineet eivät enää painaneet hartioilla. Yhteistyö Empun kanssa näyttää toimivan mainiosti. Keikan alkupuolelle säästettiin rauhallisempaa menoa mutta Tunnelivisio, Pinnan alla ja Sitä tipahtaa pimeyteen vakuuttivat Miran löytäneen paikkansa kotimaiselta musiikkikentältä. Miran live-esityksessä on läsnä aina vahva fyysinen puoli. Seinäjoellakin Miran ”voimisteluesitykset” antoivat kuvaa alati levottomasta sielusta.

Huora3
Huora

Nelli Matulan jälkeen Radio Helsinki Stagen otti haltuun orkesterin, jolle saattoi hyvällä omatunnolla huutaa huora. Laulaja Annin johdolla räyhäävä metallinen punk-ryhmä Huora heristelee kovalla kielenkäytöllä. ”Ämmät hei, nyt sitä pillua ei aina tarvii olla kunnolla”. Lisäksi vedetään ”kovia ja kiljua”. Bändin EP:n nimi Kaikki Uuniin ilmentää perinteisempää(?) punk-menoa. Musiikillisesti Huora ei ole omalaatuinen mutta Annin räväkkä esiintyminen nostaa Huoran esiin satojen vastaavien orkestereiden joukosta. Kuten Anni totesi keikan kuluessa, nyt saa ihan luvan kanssa huutaa naiselle huooorrrrraaaaa!

Salaliitto
Salaliitto

Radio Helsinki Stagen tarjonnan parhautta lisäsi iltapäivällä esiintynyt turkulainen indie-power pop -ryhmä Salaliitto, joka pyörittää vanhoilta Love Records -tuotoksilta tuttuja tunnelmia americanan ja Tom Pettyn vahvistamalla soundilla. Salaliitto on nosteessa eikä ihme. Bändi vaikuttaa niin lavalla kuin levyllä todella virkistävältä ja sisään viritetty nostalgisuus tekee bändin viisuista helposti lähestyttävän oloisia ”tämän olen kuullut ennenkin” -huudatuksia.

Lavalla Moonsorrow
Lavalla Moonsorrow

Robinin aloittaessa valtavan kansanjuhlan Woodland Stagen suunnalla, mustapaidoille tarjoutui hyvä syy vetäytyä varjoon auringolta Soundi Stage-telttalavan pimeyteen. Moonsorrow toi lavalle tutut ”pingviinimaskit” ja teltan hornankattilamainen kuumuus lienee valuttanut maalit kasvoilta ennätysvauhdilla. Kansa vaikutti tyytyväiseltä pakanalliseen riekkumiseen ja vaikka aurinko ei sammunut, Moonsorrow onnistui tuomaan ison palan pimeyttä keskikesän lämmön keskelle.

Robinin järjestämä kansanjuha
Robinin järjestämä kansanjuha

Robinin järjestämä yleisönhuudatushetki oli väkimäärältään jotain massiivista. Varsinkin kasvamassa olevaa (tulevaa) festariyleisöä näkyi paikalla vanhempiensa seurassa runsaasti. Robinilta irtosi omien hittien lisäksi myös tukku Vain elämää -suosikkeja. Onkohan Robin mukana vielä vuoden 2050 Provinssissa – eihän Robin ole tuolloin kuin vasta viidenkympin tienoilla (!)

(Tomi Asuintupa jatkaa Provinssi-lauantain tapahtumien parissa)

amaranthe
Amaranthe

Ruotsalaisen Amaranthen vierailu oli jo toinen Seinäjoella lyhyen ajan sisään, sillä edellisestä loppuunmyydystä klubikeikasta ei ollut aikaa paria kuukautta enempää. Bändin tapa yhdistää tanssipoppia metallielementteihin on niin härski, että bändi ei voisi olla mistään muualta kotoisin kuin Ruotsista. Ja kuten usein rakkaan länsinaapurimme kohdalla, resepti uppoaa häikäilemättömän hyvin. Provinssissa bändin terässä oli hienoisia väsymisen merkkejä. Umpimelodiset ja tanssipoljennolla varustellut turbohitit upposivat kuitenkin suurilukuiseen yleisöön. Festivaaliolosuhteisiin Amaranthe onkin pomminvarma valinta. Bändi on kuin portti eurodancen ja modernin metallin välillä, ja yleisöllä ovi heiluu molempiin suuntiin.

 

Jenni Vartiainen
Jenni Vartiainen

Päälavalla Jenni Vartiainen aloitti uudella Turvasana-kappaleellaan setin, jossa ei ollut keikkatauosta tietoakaan. Vuodet ovat muovanneet Vartiaisesta varmaotteisen kansainväliset saappaat täyttävän esiintyjän. Kun tähän yhdistetään taustabändinä toimivaa Suomen muusikkojen kermaa, ei metsään voi ajaa edes lakeuksilla. Jenni Vartiainen oli päivittänyt kappaleitaan osittain uusin sovituksin. Hänestä tuntuu kuoriutuneen myös aiempaa moniulotteisempi laulaja. Lavalla tuntui olevan diiva, ilman diivan elkeitä.

Lavalla Danzig
Lavalla Danzig

Diiva-sana vilahti mielessä myös Danzigin aloittaessa hieman Vartiaista synkemmän settinsä. Keikan alussa reistaileva mikrofoni koetteli laulajan langanohutta pinnaa sen verran, että ikonisen laulajan päähän näytti kasvavan vielä taustalakanalla ollutta ikonista pääkalloa suuremmat sarvet. Teknisten ongelmien taltuttua Danzig tiputteli soolouransa alkuun painottuneita hittejä. Tunnustettava on, että niitä suurin osa halusi kuulla. Jos ei Danzigin ääni olisi niin tunnistettava, olisi vaikea uskoa, että uuden Black Laden Crown-albumin on tehnyt sama mies kuin esimerkiksi Provinssissa kuullut Twist Of Cain, Her Black Wings, How The Gods Kill, Mother ja Dirty Black Summer -biisit.

 

Ultra Bra
Ultra Bra
Ultra Bra
Ultra Bra

Danzigin jälkeen koitti päivän odotetuin vieras. Rivinsä kasannut Ultra Bra soitti kesän ensimmäisen paluukeikkansa Provinssissa, mikä lienee houkutellut paikalle runsaasti ihmisiä, joita samalle viikonlopulle sattunut muu keikkatarjonta ei rasittanut. Paluu ei olisi voinut olla juuri onnistuneempi. Ultra Bra keräsi päivän ehdottomasti suurimman yleisömeren, eikä bändi jättänyt ammattitaidoltaan tai soundeiltaan juuri jossiteltavaa. Hämmästyttävää oli, miten paljon yhtyeellä oli hittejä, joiden sanat oli jäänyt kuin varkain mieleen. Tämä kuului Provinssissa jättimäisenä yhteislauluna. Jos bändi oli flyygeleineen ja puhaltimineen outo ilmestys rockfestivaaleilla aikoinaan, nykyinen musiikkitarjonta alleviivaa ilmiötä. Ja ilmiöhän Ultra Bra on. Vaikea kuvitella, että tähän maahan syntyisi enää koskaan vastaavanlaista poliittissävytteistä yhtyettä, jolla on yhtä vahva kollektiivinen voima. Nyt tuo voima vyöryi valtavana aaltona Provinssin yli. Keikan lopulla ensimmäisen encoren aikana Ultra Brahan liittyi mukaan Anna Tulusto, yksi alkuperäisistä laulajista. Sinä Lähdit Pois-kappaleessa säkeistöt oli jätetty yleisön laulettavaksi, enkä muista kuulleeni vastaavaa yhteislaulua Provinssissa koskaan.

Päälavan viimeisellä superyhtyeellä oli Ultra Bran jälkeen melkoinen paino harteillaan. Cheekin ja Elastisen muodostama Profeetat luotti showssaan järeään lavarekvisiittaan, pommeihin, tanssijoihin ja suuriin sovituksiin. Keikka sisälsi tyyliin kuuluvaa selkään taputtelua, mutta molemmista artisteista välittyi inhimillinen kuva. Viihdytyskertoimet olivat kohdallaan, mutta paino pysyi sanalla viihde. Kuulluksi tuli Vain Elämää –sarjasta tuttuja kappaleita ja molempien omaa sekä yhteistuotantoa. Vuoroin käytiin vieraissa toistensa kappaleita esittämässä. Show oli kuin Las Vegas pienoiskoossa: Kovat bileet, mutta muistaako niistä mitään enää huomenna.

 

Teksti; Tomi Asuintupa ja J.A.Kaunisto

Foto; J.A.Kaunisto

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone