Presidentintekijät

presidentintekijat_juliste

Ohjaaja: Tuukka Temonen. 79 min. S.

Myös Suomen kokoomuslaisimman punkyhtyeen entisenä basistina tunnetun Tuukka Temosen ohjaaman Presidentintekijöiden markkinoinnista huolehti ennakkokohu, johon nähden itse elokuva on verraten kesy ja yllätyksetön. Sauli Niinistön viimeisimmästä presidentinvaalikampanjasta hänen tukijoukkojensa näkökulmasta kertovan dokumentin tapahtumat sijoittuvat pääosin kokoomuksen puoluetoimiston neuvotteluhuoneeseen, jonne Temonen kameroineen on päässyt silkkaa tuttuuttaan ja kokoomuslaisuuttaan.

Tämänkaltaisen elokuvan syntyminen edellyttää vahvaa luottamussuhdetta tekijän ja kuvattavien välillä. Kampanjaväki ilmeisesti uskoo Temosen tekevän presidentti-instituution ympärille keskittyvää elokuvaa, jonka pääosassa on Niinistö. Niinpä he eivät arastele kameraa, ja puhe on suoraa ja ylisanoista riisuttua kuin aikoinaan Erkki Mustakarin ja Matti Kyllösen valitusvirressä F1-kilpailun tylsyydestä heidän luultuaan lähetyksen siirtyneen mainoksiin.

Puhetta johtaa kipakasti puoluesihteeri Taru Tujunen. Ääneen pääsee myös viestintäkonsultti Kirsi Piha, varainhankinnasta vastaava Harry Harkimo ja muita Niinistön taustavaikuttajia. Jenni Haukio vetää dokumentin alussa miehensä kampanjaa mutta jättää leikin kesken. Niinistö ei osallistu toimintaan senkään vertaa, eikä hänen yhteistyönsä, tai yhteistyöhaluttomuutensa, saa kampanjaväeltä kiitosta. Niinistön ja toimiston etäisyyttä korostaa tukiryhmän tapa puhua ”Ehdokkaasta” suku- saati etunimen sijaan. Toisaalta Tujusta kiukuttaa vaatimus hyväksyttää jokainen yksityiskohta Niinistöllä.

Ylimielisyydestä ryhmää ei voi syyttää, sillä voittoa ei pidetä itsestään selvänä gallup-ylivoimasta huolimatta. Etenkin Niinistön maakuntakiertueen yleisökato, ja sen vaikutus ehdokkaan psyykeen, huolestuttaa. Kaikki ovat tietoisia Niinistön huonoista puolista ja imagon karikoista, joiden pelätään nousevan esiin etenkin toisen kierroksen aikana.

Tuotannollisesti ja ohjauksellisesti Presidentintekijät on melko vaatimaton elokuva. Valaistus on heikko, ja kirosanat kimpoilevat ikävästi kiviseinistä kokoustilan huonossa akustiikassa. Tiettyjen kohtausten komediallisuutta on pyritty korostamaan amerikkalaisista tv-sarjoista tutulla merisairasta hissi-jazzia muistuttavalla pimpelipompelimusiikilla. Ratkaisu tuntuu teennäiseltä ja tarpeettomalta. Niinistön vaalitilaisuudet tyhjissä yökerhoissa, joiden tunnelma on riehakas kuin seinäryijyntekokurssilla, luo vaivautuneen ja ahdistavan tunnelman musiikkivallinnasta huolimatta.

Presidentintekijät ei tarjoa analyysia tai oivalluksia, ainoastaan mahdollisuuden roikkua raatokärpäsenä katossa kokouksessa, johon ei ole saanut kutsua. Siinä suhteessa se tarjoaa hyvin vähän uutta: väsyneet ja kireät ihmiset, silmäpussit ja toisten päälle puhuminen lienevät tuttuja kaikille työelämässä vaikuttaneille.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone