Obaman järkälemäinen elämäkerta sisältää mielenkiintoisia yksityiskohtia myös presidentin arjesta – kokosimme yhteen muutaman poiminnan

Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obaman muistelmateos julkaistiin 16. marraskuuta yhtäaikaisesti eri puolilla maailmaa. Luvattu maa (Otava) -nimisen teoksen odotetaan nousevan kaikkien aikojen myydyimpien poliittisten muistelmien joukkoon.

Yli 800-sivuinen teos pureutuu Obaman ensimmäiseen kauteen presidenttinä. Kirjasta on tulossa vielä toinen osa.

Mesta.netin kirjasivusto kokosi yhteen muutaman poiminnan.

Presidentiksi tulosta

Obama pohtii kirjassaan presidentiksi nousuaan ja sen herättämää vastustusta. Hän arvelee, että mustan miehen tulo presidentiksi aiheutti vastareakton ja oli yksi syy Donald Trumpin nousuun Valkoiseen taloon.

Ikään kuin pelkkä läsnäoloni Valkoisessa talossa olisi laukaissut heissä syvältä kumpuavan pakokauhun, vaikutelman, että luonnonjärjestys oli vinksahtanut sijoiltaan.
Juuri tämän asian Donald Trump ymmärsi alkaessaan levittää väitteitä, etten minä ollut syntynyt Yhdysvalloissa ja ettei minulla näin ollen ollut oikeutta toimia presidenttinä. Hän lupasi niille miljoonille amerikkalaisille, joille musta mies Valkoisessa talossa oli kauhistus, ihmelääkettä rotupelkoon.

Rakkaudesta

Luvattu maa on kirjoitettu lämmöllä ja sydämellä. Entinen presidentti kertoo kirjassaan myös suhteestaan Michelle Obaman kanssa. Heidän 28 vuotta kestänyttä aviolittoaan pidetään esimerkillisenä, mutta heilläkin on ollut omat karikkonsa ja kipukohtansa.

Obama muistelee kirjassa presidenttikautensa päätöstä, jolloin he nousivat viimeisen kerran Air Force Oneen lensivät lomalle, jota olivat lykänneet pitkään.

Kuukauden päivät Michelle ja minä nukuimme aamulla myöhään, söimme päivällistä kaikessa rauhassa, kävimme pitkillä kävelyillä, uimme meressä, arvioimme tilannetta, virvoitimme ystävyyttämme, löysimme uudelleen rakkautemme ja kaavailimme vähemmän vaiheikasta mutta toivottavasti yhtä antoisaa toista näytöstä.

Kollegoista

Obama viljelee piikikästä huumoria ruotiessaan muun muassa Venäjän presidenttiä Putinia. Obaman mukaan Putin on mieltynyt näyttäviin hankkeisiin ja suunnattomiin spektaakkeleihin – esimerkiksi silloin, kun hän haki Sotšin kesäkohteelle talviolympialaisten isännyyttä.

”Huolellisesti kuin teini Instagramissa hän pyrki jatkuvalla syötöllä linssiluteeksi ja projisoi kuvissa lähes satiirista maskuliinista voimaa (Putin ratsastaa ilman paitaa, Putin pelaa jääkiekkoa). Samalla hän harjoitti rentoa sovinismia ja homofobiaa ja väitti, että vierasmaalaiset ainekset tahrivat venäläisten puhtaita arvoja. Kaikki, mitä Putin teki, ruokki narratiivia, jonka mukaan Venäjä oli hänen lujassa, isällisessä ohjauksessaan saanut maagisen voimansa takaisin.”

Medvedevin hän kertoo tunnustautuneen Deep Purplen ja muutamien muiden hard rock -bändien faniksi. Obama huomasi, että heillä on paljon yhteistä. He olivat opiskelleet ja opettaneet oikeustieteellisessä ja menneet nuorena naimisiin.

”Mietin, missä määrin eromme johtuivat luonteesta ja mielenlaadusta ja missä määrin ne selittyivät erilaisilla olosuhteilla. Toisin kuin hänellä, minulla oli ollut onni syntyä maahan, jossa poliittinen menestys ei ollut edellyttänyt, että olisin ummistanut silmäni miljardien dollarien lahjuksilta tai poliittisten vastustajien kiristykseltä”. Obama sivaltaa kirjassaan.

Musiikista

Musiikilla on tärkeä merkitys Obamalle. Ylimääräistä adrenaliinia karistaakseen hän valmistautui usein puheisiin ja väittelyihin kuuntelemalla lempimusiikkiaan. Ajan myötä hänelle muodotui pienoinen pakko kuulla tietyt kappaleet ennen h-hetkeä.

Aluksi kuuntelin kourallisen klassikkoja, kuten Miles Davisin ”Freddie Freeloaderin”, John Coltranen ”My Favorite Thingsin” ja Frank Sinatran ”Luck Be a Ladyn”. (Ennen erästä väittelyä soitin viimeksi mainitun kappaleen pari kolme kertaa perätysten, mikä oli selvä merkki siitä, etten luottanut valmistautumiseeni vaan kaipasin onnea.)
Päästäkseni lopuksi oikeaan mielentilaan tarvitsin rapmusiikkia, etenkin kahta kappaletta: Jay-Z:n ”My 1st Songia” ja Eminemin ”Lose Yourselfia”. Kumpikin niistä kertoi todennäköisyyksien uhmaamisesta ja kaiken peliin panemisesta.

Isyydestä

Obama kertoo kirjassaan myös isyydestä ja kahdesta tyttärestään, Maliasta (1998) ja Sashasta (2001), jotka kasvoivat lapsista teini-ikäisiksi isänsä presidenttikaudella. Kirjan sivuilta käy ilmi, että elämä suurvallan johtajan lapsena ei ollut aina helppoa.

”Ihmettelin jatkuvasti, kuinka tasapainoisia tytöt olivat, kuinka hyvin he olivat sopeutuneet niihin outoihin ja poikkeuksellisiin oloihin, joissa varttuivat. He siirtyivät sulavasti tilanteesta toiseen, paavin audienssista ostoskeskuksiin. Yleensä he vieroksuivat kaikenlaista erityiskohtelua ja liiallista huomiota ja halusivat olla samanlaisia kuin muut koulunsa lapset.”

Presidenttiarjesta

Vaikka kirjassa kerrotaan lukuisia mielenkiintoisia tapahtumia politiikan kulisseista, erityisen mielenkiintoista on tavallisen arjen kuvaus.

Obaman elämä muuttui täysin virkaanastujaisten jälkeen. Presidenttia ja muita perheenjäseniä seurasi jatkuvasti useampi salaisen palvelun agentti. Ruokasabotaasia välttääkseen ruokaostokset tekivät anonyymit henkilöt eri puolilla Washingtonia. Palvelusväkeä oli paljon. Kun Obamat yrittivät viedä likaisia astioita keittiöön, hovimestari tuli estämään sen.

Yksityiset menot, kuten illalliset, lasten synttärikutsut, shoppailut ja teatterissa käynnit vaativat laajoja ennakkojärjestelyjä. Jokaiselle perheenjäsenelle annettiin oma koodinimi,

Hämmentävintä on, että presidentin pitää ilmoittaa jokaisesta poistumisestaan Valkoisesta talosta toimittajille ja kuvaajille. Tämä koskee myös yksityismenoja.

Järjestelyssä oli mieltä silloin, kun matkustimme virallisella asialla, mutta pian minulle selvisi, että se oli voimassa kaikissa tilanteissa – silloinkin, kun menin Michellen kanssa ravintolaan syömään, lähdin salille pelaamaan koripalloa tai halusin katsella tyttärieni jalkapallo-otteluita läheisellä kentällä. Perustelu kuului, että presidentin liikkeet olivat lähtökohtaisesti uutisarvoisia ja että viestimien oli oltava paikalla, jos jotakin merkittävää tapahtui.

Kursivoidut kohdat ovat Luvattu maa -kirjasta, joka on saatavana myös e-kirjana. Teoksesta on tulossa myös äänikirja Jani Toivolan lukemana. (arvioitu ilmestymispäivä on 24.11.2020) Lue lisää.

FAKTAA: Barack Obama valittiin Yhdysvaltain 44. presidentiksi marraskuussa 2008 ja palveli kaksi virkakautta. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kaksi New York Times -bestselleriä, Unelmia isältäni ja Rohkeus toivoa. Obamalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 2009. Hän asuu Washingtonissa vaimonsa Michellen kanssa. Heillä on kaksi tytärtä, Malia ja Sasha.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone