Oasis-kirjassa muistellaan alkuaikojen keikkoja: ”Soitimme keikan baarimikolle, joka kuivaili laseja” – puolen vuoden päästä helvetti oli valloillaan

Englantilainen tuottaja Simon Halfon on seurannut muusikkoveljesten Liam ja Noel Gallagherin elämää lähietäisyydeltä 90-luvulta lähtien. Hän ohjasi Oasis-yhtyeestä kertovan Supersonic-elokuvan, jota tehdessään haastattelumateriaalia kertyi kymmeniä tunteja.

Nyt haastatteluista on koottu ensimmäinen virallinen Oasis-kirja. Supersonic (Otava)-kirjassa ääneen päästetään Liam ja Noel Gallagherin lisäksi bändin muut jäsenet, yhteistyökumppanit, ystävät ja sivustaseuraajat.

Vuosina 1991–2009 toiminut Oasis teki läpimurtonsa jo vuonna 1994 julkaisemallaan debyyttilevyllään Definitely Maybe. Albumi nousi suoraan Britannian albumilistan ykköseksi ja siitä tuli Britannian kaikkien aikojen nopeimmin myynyt debyyttialbumi.

”Halusin vittu kaiken siinä ja silloin. Alun, keskiosan ja lopun saman tien. Ei kahta sanaa. Miten tahansa se loppuisi, halusin sen heti, mitä tahansa siinä välissä tapahtuisi, halusin sen välittömästi, mistä tahansa se alkaisi… Halusin vain, että kaikki tapahtuu yhtenä valtavana mielipuolisena purkauksena”, Liam tykittää kirjassa.

Pelkistä haastatteluosuuksista koostettu bändihistoriikki kertaa Gallagherin veljesten ja yhtyeen tarinan lapsuusvuosissta saakka. Myös veljesten äiti Peggie sanoo sanansa pojistaan, joita eivät koulunkäynti ja päivätyöt kiinnostaneet.

”Muistan, kun Liamin opettaja sanoi kerran: ”En ymmärrä, kuinka jaksatte häntä, rouva Gallagher. Liam on minulla vain pari tuntia päivässä, sitten minun on lähdettävä kotiin ja otettava rauhoittavia. Teidän on jaksettava häntä koko ajan.” Näen yhä häntä joskus. Kerran hän sanoi: ”Se poika sitten jaksoi touhuta.” Sellainen Liam oli, pieni pyörremyrsky.”

Noel jätti koulun vuonna 1983 ollessaan 15-vuotias. Liam sai potkut koulusta samanikäisenä. Musiikista tuli veljesparin pelastusrengas.

Vuonna 1991 perustettu Oasis raivasi tiensä maailman suurimmaksi rockyhtyeeksi röyhkeällä asenteella periksiantamattomuudellaan. Uransa alkutaipaleella yhtye joutui esiintymään usein vain kouralliselle katsojia. Yksi tällainen keikka oli Duchess of Yorkissa Leedsissä 90-luvun alussa.

”Soitimme keikan baarimikolle, joka kuivaili laseja. Loppua kohden yksi poika ja tyttö taisivat tulla sisälle,
mutta he vain pussailivat jossain nurkassa, kun vedimme urheasti ”Live Foreveriä”,
Noel kertoo.

Kitaristi Bonehead muistelee, että he saivat ainoat aplodit tiskareilta, jotka vain istuivat paikoillaan, pureskelivat kynsiään ja katselivat heitä. Biisien välissä saattoi kuulla, kuinka lasit vingahtelivat tarjoilijan kuivatessa niitä.

Kitarastani katkesi kieli kesken ”Rock ’n’ Roll Staria”, ja vaihdoin uuden kielen tosi nopeasti, aivan kuin sali olisi ollut täynnä ihmisiä. Siellä ei ollut ketään, mutta heitimme loistavan keikan, vedimme täysillä, se
oli yksi parhaista keikoistamme.”

”Mutta olimme mahtavassa vedossa, vedimme aina täysillä, jokainen keikka oli kuin viimeinen. Sitten ei tainnut kulua kuin pari kuukautta, kun keikat alkoivat olla loppuunmyytyjä”, Liam toteaa.

Rocktähteys odotti nurkan takana. Yhtye soitti samassa paikassa uudestaan puoli vuotta myöhemmin, eivätkä he voineet käväistä edes ulkona, koska siellä oli niin paha väentungos.

”Ei helvetti, meillä on taas keikka Duchess of Yorkissa. Muistan, kun teimme soundcheckin ja katsoimme ulos pukuhuoneen ikkunasta. Ei helvetti. Etuovi oli suoraan ikkunan alapuolella ja jengi jonotti siellä.
Jono kiersi koko korttelin ja katosi seuraavaan
”, Liam kertaa.

Esikoislevyn julkaistuaan Oasis nousi nopeasti festivaalien pääesiintyjäksi ja stadionien vetonaulaksi. Noelin mukaan menestys ei muuttanut juurikaan keskeisiä toimintatapoja, vaan hommaa jatkettiin kuten siihen saakka oli tapana.

”Liam ei koskaan harjoitellut, häntä ei vain kiinnostanut, joten emme enää tienneet, miltä jokin biisi
kuulosti ennen kuin olimme lavalla. Se ei haittaa, jos soittaa Forumissa tai pubissa jossain helvetin Aldershotissa. Vähän eri juttu, kun soittaa stadionilla 70 000 katsojalle ja miettii: ”Muistaakohan se nyt sanat…”

Yhtyeen hittikimara hakee verstaistaan brittirockin historiassa. Oasiksen levyjä on myyty yhteensä 70 miljoonaa kappaletta. Bändin voimavarana oli Noel Gallagherin terhakka sävelkynä.

”Noelilla oli aina enemmän biisejä kuin kukaan arvasikaan, niitä syntyi koko ajan lisää, mutta ne olivat kuin lentokoneita, piti odottaa, että ne laskeutuivat. Minun mielessäni ne koneet kiersivät kenttää ilmassa, ne oli saatava alas yksi kerrallaan. Muutoin olisi tullut täysi kaaos, kaikkia ei voinut ottaa alas samalla kertaa”, Liam kehuu veljeään.

Oasiksen uran kohokohdaksi voi katsoa kaksi vuonna 1996 tehtyä Knebworthin jättikonserttia, joissa oli paikalla yhteensä 250 000 ihmistä. Konserteista tuli Britanniassa eräänlainen sukupolvikokemus ja yksi brittirockin historian tähtihetkistä. Lippuja tavoitteli lähes 3 miljoonaa ihmistä.

”Kun nyt muistelen, se tuntui jonkin lopulta eikä alulta. Minusta tuntui jo Knebworthissa, että sen isommaksi homma ei enää muuttuisi. Ainoa isompi juttu olisi jos soittaisimme lisää keikkoja siellä….. Silloin elettiin analogisen ajan viimeisiä hetkiä. Kun sinä päivänä poistuimme lavalta, kenelläkään ei ollut kännyköitä. Digitaaliaika ei ollut vielä alkanut eikä televisiossa näytetty kykykilpailuja. Asioilla oli enemmän merkitystä. Silloin oli mahtavaa elää ja olla Oasiksen riveissä”, Noel tunnelmoi kirjassa.

Vuonna 2008 julkaistun seitsemännen studiolevyn Dig Out Your Soulin jälkeen koitti aika löydä pillit pussiin.

Se oli todellista hauskanpitoa – vaikka välillä meidät heitettiin ulos lentokoneesta ja hotelleista neljältä
aamuyöllä. Emme olisi pysyneet yhdessä kahdeksaatoista vuotta, jos se olisi ollut tylsää. Nautimme täysin siemauksin joka hetkestä
”, Noel toteaa.

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Supersonic, joka on saatavilla e-kirjana (lue näyte). Kirja sisältyy myös Elisa Kirja -kuukausitilaukseen, jolla nautit ääni- ja e-kirjoista rajattomasti niin paljon kuin haluat.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone