Arvio: Vakoilujännäri Nyrkki on parasta mitä kyseisissä tyylilajissa on tehty Suomessa: ”Kekkos-juonikuvio on suorastaan herkullinen”

Vakoilujännäri Nyrkki osui ensimmäisellä kaudellaan lähes napakymppiin vauhdikkaalla otteellaan, jossa historian viitekehyksistä hyödynnettiin mehukkaita kiintopisteitä, mutta tapahtumat etenivät fiktio ja viihdyttävyys ohjenuoranaan.

Mehukasta juttua ei kannata pilata liialla totuudella – kyseinen vanha viisaus sopii mainiosti Elisa Viihde Viaplayssa julkaistun Nyrkin toisen kauden missioksi.

Ohjaaja AJ Annila onnistuu antamaan vastauksia ilmoille heitettyihin kysymyksiin, ja reipas historian tulkinta voidaan katsoa esimerkiksi vaihtoehtoisesta tapahtumien kulusta – näin olisi voinut tapahtua.

Kekkonen. Jos olet presidentti Kekkosen aikakauden suuri ystävä, Nyrkin esittämä vaihtoehtoinen todellisuus saattaa olla vaikea pala nieltäväksi. ”Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa. Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa”, lauloi aikoinaan underground-yhtye Suomen Talvisota 1939-1940 pahennusta herättäneellä biisillään ”Kekkonen-rock”.

Nyrkin toisella kaudella juuri valtaan noussut Kekkonen lyö pari kertaa nyrkillä leukaperiin ja juonittelee minkä ehtii. Kekkos-juonikuvio on herkullinen, suorastaan nautittava. Ylilyöntejä tulee ja muutamat juonikuviot ovat kokonaisuuden kannalta aivan turhia mutta kun rapataan suurella tunteella, välillä väistämättä roiskuu. AJ Annilan ohjenuorana on reilusti överit kuin liiallinen varovaisuus tai varman päälle pelaaminen.

Juonikuvioita kulkee jälleen päällekkäin ja lomittain. On Suur-Suomea, kommunismin pelkoa, Kekkosen irtiotot ja vakoiluorganisaatio Nyrkin omat sisäiset poreilunsa. Jatkuvana juonikuviona on Helenan (Emmi Parviainen) selvitystyö oman menneisyytensä salaisuuden selvittämisessä. Loppupeleissä Helenalle annetaan kylmäävä tehtävä – isänmaan edun puolesta, oman isän on kuoltava.

Jos ensimmäinen kausi osui lähes napakymppiin, Nyrkin toinen tuleminen menee ohi ja yli kaikessa mahdollisessa. Juoni on suoranainen runsauden sarvi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita syntyy liukuhihnalta ja meno on paikoin kuin Iron Sky -leffoista. Nopea leikkaus ja useat eri juonikuviot tekevät sarjan seuraamisesta kilpajuoksua mutta tylsistymisestä ei ole mitään vaaraa. Viihdyttävyys on huipussaan, klaustrofobinen agenttijännitys kohdillaan ja näyttelijät pienemmissäkin rooleissa huippuluokkaa.

Nyrkin ensimmäinen kausi oli Emmi Parviaisen ja Hannu-Pekka Björkmanin näyttelijätyön juhlaa, toisella kaudella mukaan saadaan lisää häikäiseviä suorituksia. Sampo Sarkolan näyttelemä Olavi saa reilusti enemmän ruutuaikaa ja miehestä leivotaan varsinainen jokamiehen kivikasvoinen superagentti. Jessica Grabowskyn upeasti esittämä Tabe Slioor sotkee näppinsä joka toiseen kohtaukseen ja Katja Küttnerin esittämä ”vakoilijamamma” on vaikuttava ilmestys. Loistavan roolin tekee myös Tommi Korpela, joka Suur-Suomea haikailevien mustapaitojen johtajana on todellinen erikoistehoste. Kekkosen roolin ottaa suvereenisti haltuun Janne Reinikainen

Nyrkin toinen kausi on parasta, mitä Suomessa on tässä kyseisessä tyylilajissa tehty. Leikittelevän kiusoitteleva ote historiaan on pelkästään nautinnollista. Viihteen tarkoitus on murheen karkoitus. Kyseiseen tehtävään Nyrkki on parasta lääkettä.

Teksi: J.A. Kaunisto

Nyrkin kakkoskauden kaksi uutta jaksoa julkaistaan 6.9. alkaen aina maanantaisin Elisa Viihde Viaplayssa. Koko kausi on katsottavissa 27.9. alkaen.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone