Nälkämaan Sampo ★★★☆☆

maxresdefault

Ohjaus: Mika Koskinen. 99 min. S.

Sotkamossa vuonna 2008 toimintansa aloittaneeseen Talvivaaraan (nyk. Terrafame) on virrannut yksityistä ja valtion rahaa jo yli kaksi miljardia euroa. Vastalahjana tappiollisesta nikkelikaivoksesta on virrannut lähinnä puhdistamatonta vettä Kainuun luontoon.

Manhattanin kokoisen kaivosalueen toiminnan mittasuhteet ja seuraukset ovat suomalaisittain niin poikkeukselliset, ettei oikeastaan yllätä, että Mika Koskisen Nälkämaan sampo oli kolmas aihetta käsittelevä teatterilevitykseen päässyt elokuva reilun vuoden sisällä.

Aleksi Salmenperän varsin hyvä kotimainen draama Jättiläinen (2016) kuvasi viranomaisten ja teollisuuden suhdetta fiktiivisen näytelmäelokuvan keinoin mutta yhtymäkohtia todellisuuteen piilottelematta.

Markku Heikkisen dokumentti Talvivaaran miehet (2015) puolestaan tarkasteli kaivosyhtiön ongelmia työntekijöiden näkökulmasta. Nälkämaan sampo hyödyntää osittain samaa kuvamateriaalia mutta on valinnut näkökulmakseen kaivosta vastustavat paikallis- ja luontoaktiivit.

Ääneen pääsevät myös kaivosteollisuuden lobbarit, virkamiehet, lakimiehet ja poliitikot. Kerronnan myötätunto on kuitenkin selvästi aktivistien puolella, ja Talvivaaran puolustajat esitetään lähinnä hupaisina ja hieman avuttomina hahmoina. Etenkin poliitikot Mauri Pekkarisen ja Alexander Stubbin johdolla antavat näytteitä koomisesta osaamisestaan. Todelliseksi huumoripäälliköksi kohoaa kuitenkin Pekka Perä, joka ei tarvitse propellihattua, suuria silmälaseja ja pierutyynyä muuttuakseen sketsihahmoksi.

Vuodesta 2010 kerätty materiaali kuvaa Kainuun työttömyydeltä pelastamisella, ympäristölupauksilla ja suurilla voitoilla naamioidun Troijan hevosen luisumista valtion lämpimään syliin. Lopputuloksen tuntien alkupuolen puheet luonnonsuojelusta ja Suomesta kestävän kaivostoiminnan mallimaana saavat erilaisen sävyn.

Nälkämaan sampo ei juuri selitä taustoja, keskity yksityiskohtiin tai paljasta uutta. Ehkä tekijät ajattelivat, että tapahtumat ovat jo katsojille tuttuja. Hajanainen kuvavirta vyöryttää materiaalia näytteenotoista, mielenosoituksista ja keskustelutilaisuuksista tavalla, jossa tapahtumien ajalliset suhteet hämärtyvät.

Talvivaaran edustajien kiemurtelu raivostuneiden kansalaisten edessä on paikoitellen hauskaa katsottavaa ja tuo mieleen Mika Taanilan Olkiluoto 3 -ydinvoimalan rakennusprojektia kuvaavan Atomin paluun (2015). Sen mustan huumorin sävyttämään tunnelmalliseen ja rakenteelliseen eheyteen Nälkämaan sampo ei kuitenkaan yllä.

Koskisen edellinen dokumentti Punaisen metsän hotelli (2011) kuvasi Stora Enson kyseenalaisia toimia mutta kertoi lopulta enemmän Kiinan sananvapaudesta ja toimintakulttuurista. Hieman samoin käy myös Nälkämaan sammossa, joka kuvaa yksittäisen kaivoshankkeen sijaan isompaa ongelmaa poliitikkojen puhuessa ”yrityskatastrofista” myrkkyjen valuessa Kainuun luonnonvesiin.

J. K. SILVENNOINEN

Katso Nälkämaan Sampo Elisa Viihteestä!

Lue myös arvostelu Jättiläisestä

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *