Sigur Rósin viides albumi on suurimmaksi osaksi juuri sitä maalailevaa, eteeristä tunnelmointia, jota islantilaisnelikolta on totuttu odottamaan. Samalla Meš suš ķ eyrum viš spilum endalaust on kuitenkin myös irtiottoa aiemmasta.
Hyvä esimerkki tästä on avausraita Gobbledigook, joka pirteine rytmeineen on islantilaispoppoon mittakaavalla lähempänä perinteistä popmusiikkia kuin mikään muu yhtyeen aikaisempi kappale. Uuden kokeilu ei myöskään ole rajoittunut pelkästään musiikillisen suunnan hakemiseen, vaan All Alrightilla yhtye makustelee ensimmäistä kertaa englannin kieltä ilmaisussaan.
Yhtyeen sointi on yhä intiimiä, orgaanista ja riipaisevan kaunista, ja keitoksessa on mukana enemmän paatosta, kuorolaulua ja jousia kuin laki sallii, mutta kokonaisuutena levy ei kanna loppuun asti.
Kokeellisen ja virkistävän alkupuoliskon (Gobbledigook, Innķ mér syngur vitleysingur, Viš spilum endalaust) jälkeen yhtye kuulijan harmiksi hylkää lähes kaikki juuri löytämänsä uudet ideat ja palaa vanhoille tutuille urilleen, onnistuen ajoittain kuulostamaan lähinnä pastissilta itsestään. Ikään kuin yhtye ei olisi osannut valita lähteäkö Meš suš ķ eyrum viš spilum endalaustilla uuteen suuntaan vai samaa mitä tähänkin asti. Molempien yrittäminen samanaikaisesti lienee se huonoin mahdollinen yhdistelmä.
Antti Aittapelto
Vertaa tämän tuotteen hintoja Vertaa.fi:ssä!
