Moonlight ★★★★☆

moonlight-barry-jenkins-film-roundtable

Ohjaus: Barry Jenkins. Pääosissa: Alex Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes. 111 min. K12. 2016.

Moonlight kuvaa afroamerikkalaisen Chironen varttumista 9-vuotiaasta, koulukiusatusta rääpäleestä raamikkaaksi mieheksi. Elämä on haastavaa, kun isästä ei ole tietoa, äiti on kiinnostuneempi huumeista kuin pojastaan ja paras ystävä on ammatiltaan huumekauppias.

Barry Jenkinsin Tarell Alvin McCraneyn (tuottamatta jääneen) näytelmän In Moonlight Black Boys Look Bluen pohjalta muokkaama käsikirjoitus kattaa parikymmentä vuotta, jotka on jaettu kolmeen näytökseen ja nimetty päähenkilön muuttuvan kutsumanimen ja identiteetin mukaan ”Littleksi”, ”Chironiksi” ja ”Blackiksi”.

Chiron kadottaa pikkuhiljaa ulkoisen fyysisen epävarmuutensa vaikka ongelmat minäkuvassa ja ihmissuhteissa jatkuvat. Muutos heiveröisestä ja pelokkaasta pojasta lapsuuden esikuvansa kopioksi, maskuliiniseksi huumekauppiaaksi, olisi toisin kerrottuna helposti pelkkä stereotypia.

Moonlight tuo mieleen Richard Linklaterin ohjaamaan, pojan varttumista ja elämän käännekohtia kuvaavan Boyhoodin (2014) niin samankaltaisuutensa kuin erilaisuutensa vuoksi; Boyhoodia kuvattiin 12 vuoden aikana samojen näyttelijöiden kanssa, kun taas Moonlight tallennettiin vajaassa kuukaudessa kolmen eri-ikäisen pääosanesittäjän voimin. Kaikki kolme (Alex R. Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes) tekevät Chironen roolissa laadukasta työtä.

Moonlightin pääosin afroamerikkalaisille tekijöille tuomat kahdeksan Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva ja käsikirjoitus) olivat onnenpotku gaalalle, jonka imago on kärsinyt viime vuosien rasismisyytöksistä.

Elokuvan näkeminen pelkkänä ”mustana Brokeback Mountainina” ei tee sille kuitenkaan oikeutta, sillä sen huomiot syrjinnästä, mieheksi kasvamisen vaikeudesta, seksuaalisen identiteetin muodostumisesta ja köyhän alaluokan homofobiasta osuvat myös afroamerikkalaisen yhteisön ulkopuolelle.

Paljon lähi- ja puolilähikuvia hyödyntävä Moonlight on kautta linjan tyylikästä ja varmaa kerrontaa, mutta erityisen vaikutuksen tekee vähäeleinen, ”Blackiksi” nimetty, elokuvan päättävä osio.

Kaunis, hiljainen ja hidas elokuva on kaukana perinteisistä Oscar-rohmuista ja Hollywoodin sisäsiisteistä ”vaihtoehtoseksuaalisuuden” kuvauksista.

J. K. SILVENNOINEN

Moonlight Elisa Viihde Vuokraamossa

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone