Mikä ihmeen Lentävä Spagettihirviö – Docventures-dokkari I, Pastafari pakottaa tiukkapipoisimmatkin miettimään, mitä uskonnot lopulta ovat?

Miljoonan seuraajan Lentävän Spagettihirviön -seurakunta on yksi maailman nopeimmin kasvavista uusista uskonnoista. I, Pastafari on satiiri, joka pakottaa tiukkapipoisimmatkin miettimään, mitä uskonnot lopulta ovat?

Siis mikä ihmeen Lentävän Spagettihirviön kirkko? Kaikki alkoi Yhdysvalloista, kun kansasilainen opetustoimi suunnitteli luonnontieteen opetuksen rinnalle tarjottavaa kreationistista “vaihtoehtoista evoluutioteoriaa” eli ns. intelligent designia.

Silloinen opiskelijapoika Bobby Henderson kirjoitti kirjeen, jossa ei vastustanut kristinuskon luomiskertomuksen rinnastamista tieteeseen, vaan kertoi olevansa vain huolissaan, ettei muita uskonnollisia luomiskertomuksia oteta tasapuolisesti huomioon. Henderson esitteli Lentävän spaghettihirviön, johon hänen mukaansa miljoonat ihmiset uskoivat ja uhkasi oikeustoimilla, mikäli heitä ei kuulla – kuten kreationisteja nyt kuultiin.

Kirje oli tietenkin taitavaa parodiaa, joka toi ymmärrettävällä tavalla esiin hyvin tärkeän kysymyksen. Miksi jokin toinen uskonto nostettaisiin instituutioksi ja jotain toista ei? Bobbyn kirje lähti kiertämään ja syntyi pastafareiksi itseään kutsunut uusi uskovien joukko.

Tunnan ja Rikun Docventures ihmettelee tiistaina I, Pastafari -dokumentin ja jatkoksi studiossa henkeviä keskustelevat filosofi Esa Saarinen, uskontotieteilijä Teemu Taira ja noita Miika Vanhapiha ja chatin puolella keskustelemassa suomalaisen pastarafisen kirkon yliamiraali Mikko Ekström ja toimittaja, lestadiolaisuudesta irrottautunut Kaarle Hurtig.

(Lähde Docventures)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

2 kommenttia

  1. Mihin tahansa ”ismiin” tai ”aatteeseen” uskominen on osoitus älyn vähyydestä.
    Se koskee kaikkea uskomuksiin ja aatteisiin perustuvaa toimintaa. Mukaan lukien kaikki poliittiset liikkeet ja uskonnot.
    Kukaan normaalilla, rationaalisella, älyllä varusettu ei usko yhtään mihinkään vaan tuntee ainoastaan erilaisia luottamuksen tasoja asiasta ja todistusaineistosta riippuen.
    Ja siinäpä on nykyisen päätöksenteon ongelma. Se perustuu henkilöihin jotka ovat jonkin uskomusjärjestelmän osasia ja velvoitettuja toimimaan tietyllä tavoilla jotka heidän ukonyhteisönsä määrittelee.

  2. Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.

Kommentit suljettu.