Haukotuttava valomiekkailu

George Lucas palaa kaukaiselle galaksille uudella animaatiollaan The Clone Wars, joka toimii samalla mainoksena ja pilottijaksona hänen tulevalle tv-sarjalleen.

Juonesta on oikeastaan turha puhua, sillä sellaista elokuvasta ei tunnu löytyvän. Siihen on vain sipaistu kehikoksi jonkinlainen pikku tarina, jonka ympärille toiminta on voitu rakentaa. Animaatiojälki on toki hienoa, muttei henkeäsalpaavan komeaa kuten olin odottanut. Violetti maailma tuo pikemminkin mieleen LucasArtsin pelit kuin aiemmat elokuvat.

On lähes anteeksiantamatonta, että joidenkin tuttujen hahmojen ääninäyttelyssä on tyydytty imitaattoreihin ja klassiset avaruuteen katoavat alkutekstit on korvattu kertojaäänellä. SW-mytologiaa ei syvennetä ja uusia hahmojakin esitellään vain muutama. Keskeisin niistä on Skywalkerin padawan, joka on ärsyttävä, muttei sentään mikään Jar Jar Binks.

Episodit I–III olivat parhaimmillaan nautinnollista katsottavaa, mutta saivat välillä toivomaan, että Lucas olisi jo tajunnut jättää jedinsä rauhaan. Valitettavasti uutukaista katsoessa jälkimmäinen tunne on päällimmäisenä. Fanien Clone Wars on tietenkin pakko käydä katsomassa, mutta muille en sitä suosittele. Tulevaa sarjaa jaksaa ehkä seurata puolella silmällä kotisohvalta, mutta yli puolentoista tunnin elokuvaksi siinä on aivan liian vähän sisältöä.

J.K. SILVENNOINEN