Leena Lehtolainen – Tiikerinsilmä ★★★★☆

Leena Lehtolainen

90989_Tiikerinsilmä_kannet_kss.indd

Tiikerinsilmä – Leena Lehtolainen
Tammi 2016, 267s.

Veri on vettä makeampaa…

Leena Lehtolaisen uusin romaani Tiikerinsilmä on taattua ja korkealaatuista dekkarikirjallisuutta. Ihmettelen jo nykyään lehtolaisen lähes loputonta mielikuvitusta. Hän löytää aina uusia ja uusia tarinoita, monimutkaisia juonikuvioita ja osaa viedä kirjan henkilöitä varmalla psykologisella silmällä kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Tiikerinsilmä on neljäs Hilja Ilveskero-sarjan kirja. Varmaotteinen ja ammattimaisesti maailmaan ja sen ihmisiin suhtautuva Hilja on mielenkiintoinen ja monikerroksinen päähenkilö. Kylmän viileä henkivartijana ja odottamattoman monisyinen omassa vajavaisessa itsessään. Lehtolainen kuljettaa varsinaista rikostarinaa ja Hiljan henkiläökohtaisen elämän haasteita taitavasti lomittain.

Teollisuusneuvos Lovisa Johnson tarvitsee henkivartijaa. Hänellä ei ole paljoakaan näyttöä siitä, että hänen henkensä olisi uhattuna. On vaikea uskoa, että jo 92-vuotiasta rikasta vanhaapiikaa uhkaisi mikään fyysisesti enää. Muu kuin oma terveys tai vajavainen toimintakyky. Mutta Hilja Ilveskero ottaa homman vastaan. Osittain siksi, että matkalla Johansonin kartanolle Raaseporissa, häne autoansa ammutaan haulikolla. Keskellä pimeää talvista metsätietä.

Agatha Chriemäisesti Lehtolainen alkaa kutoa Johansonin perheen histrorian tilkkutäkkiä. Paljon on perheen sisällä tapahtunut, hyvää ja pahaa, tiedettyä ja salaista. Lehtolainen tuo lukijalle herkullisesti lukuisan määrän henkilöitä, joilla saattaisi olla syytä päästä vihdoin eroon Lovisasta. Ei vähiten tämän perinnön toivossa.

Lehtolainen istuu ajassa tiukasti. Tarinan vaihtelevissa äkkikäännöksissä tämän päivän asiat ovat vahvasti esillä. Ympäristökysymykset puhuttavat, pohjoisen pallonpuoliskon saatuneisuus, öljyteollisuus, ihmiskauppa, mafiamaiset rikokset ja Venäjän salaperäiset uhkakuvat tuovat kerrontaan julmaa ajankohtaisuutta.

Päähenkilön korkean iän ansiosta Lehtolaisen pystyy vyöryttämään eteemme kolmen sukupolven mittaisen ongelmavyyhdin. Lapsenlasten sijasta seuraamme peräti lastenlastenlasten elämää, ja kuolemaa. Iäkäs Lovisa on uskottava ikihonka vaivoineen ja terävine aivoineen.

Kartanon asioiden vihdoin selvittyä Hilja itseasiassa joutuu elämänsä vaikeimman paikan eteen. Kohtaamattoman oman elämänsä kanssa.

Jussi Wahlgren

Tiikerinsilmä on luettavissa Elisa Kirjasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone

2 kommenttia

  1. Arvostelussa näkyy viittaus siihen mikä mielestäni on Leena Lehtolaisen heikkous. Hänen omat yhteiskunnalliset näkemyksensä tulevat vahvasti läpi kirjoissaan. Väliin saa vaikutelman, että Lehtolainen saarnaa ja kirjojen pahis on helppo arvata jo kaukaa etukäteen, koska pahis on se jolla on väärät mielipiteet. Etenkin Maria Kallio -kirjat kärsivät tästä, Ilveskerot eivät ole yhtä saarnaavia.

    1. Niin, viimeisissä Kallioissa syyllisiä ovat esimerkiksi koulukiusattu ja muslimipoika. Ihan hirveetä poliittista korrektiutta.

Kommentit suljettu.